Vähän alkaa jo väsyttämään... Eikä sinällään ole mikään ihme: meni eilen taas vähän myöhäiseksi, oikeastaan aamuun asti. Päivä tuli pyörittyä keskustan hullunmyllyssä, ja kun olin menossa kotiin, niin tuli muutoksia suunnitelmiin... Niinhän siinä sitten kävi, että uudeksi vuodeksi ostettu viinipullo tyhjeni ennen aikojaan. Baariinkin sitä tuli sitten lopulta päädyttyä tyttöjen kanssa.. tanssahtelua, lasien tyhjentämistä.. jokin hohto siitä kuitenkin puuttui... En valita, ei minulla tylsää ollut (näiden kanssa ei voikaan olla), mutta jotenkin... en mä tiedä... loppujen lopuksi jotain tunti ennen pilkkua lähdin tallustelemaan kotiin... Luulin, että minua väsytti... mutta kotiin päästyäni istahdinkin koneelle ja katselin väliin jääneen jakson Lemmen viemää...
------
Sainhan minä tänään sentään jotain aikaiseksi: tyhjensin yhden kaappini. Jollain tapaa pienimuotoinen paniikki alkaa jo iskeä: minulla kun on tapana jättää kaikki viime tippaan. Voin vain kuvitella, kuinka vietän torstain ja perjantain välisen yön pakatessa tavaroitani kasseihin ja laatikoihin. Aikaa olisi tarpeeksi ja olisi ollut, mutta kun sitä aina kuvittelee, että on parempaakin tekemistä ja että sitä aikaa on loppujen lopuksi aivan riittämiin vielä jäljelläkin... Jos vain saisin kaiken valmiiksi perjantaiaamuun mennessä, niin hyvä.
------
Liekö johtuu viime yöstä vai mistä, mutta juuri nyt minusta tuntuu siltä, etten millään jaksaisi lähteä huomenna yhtään mihinkään. Eikä sen puoleen hirveästi edes huvittaisi katsella sitä hullunmyllyä, kun ihmiset ampuvat viimeisetkin rahansa ja järkensä taivaalle. Joiltakin lentää siinä sivussa silmiä, käsiä ja jopa aivoja. Kuitenkin, kuten joskus muulloinkin, jokin pieni ääni sisälläni yrittää tolkuttaa minulle, että ehkä kuitenkin kannattaisi lähteä katsomaan... Äh! En minä vaan tiedä... Mitäköhän sitä pitäisi tehdä?
------
Ihmiset tulevat vuoden lähestyessä loppuaan entistä hullummiksi: ensin joulu ja nyt tämä uusi vuosi. En todellakaan tajua ihmisten järjetöntä halua viskoa rahojaan suoraan taivaalle. Ymmärrän todellakin näiden isompien organisaatioiden järjestämät valoshow't, mutta että yksityiset känniläiset pikkulapsineen sotkeutuvat niihin. Eikö olisi kaikista järkevintä kieltää rakettien paukuttelu kaikilta yksityisiltä tahoilta ja antaa etuoikeus firmoille, kaupungeille ja tapahtumajärjestäjille. Säästyisi ainakin jokunen ihmishenki...
------
Inspiraatio on hellinyt minua viime päivät oikein kunnolla. Toissa yönäkin heräsin kesken unien kirjoittamaan... ja viime yönä baarissa... Tätä menoa, en edes uskalla ajatella sitä. Ehkä olen jollain tapaa nyt vain niin herkillä mielin, että en todellakaan tarvitse paljoa, kun jo ajatus lentää... Kun monta pientä asiaa laitetaan yhteen, voi lopputulos olla mikä tahansa... Ehkä unelmani toteutuu. Tai jos ei, niin ainakin saan jokaisesta kirjoittamastani uuden muiston tästä ajasta.. Joskus on ikävä, ilo, suru, ahdistus tai onni... Kaiken kun kirjaa ylös, niin saa aivan omia muistoja, jotka koskettavat myöhemminkin. Eikä niistä tarvitse kertoa kenellekään, vaikka joku lukisikin, niin yksityisyys säilyy...;D
------
Tuskin maltan odottaa ensi viikkoa... Silloin on perjantaina ne tuparit, ja kaiken lisäksi Tansanian matkalaiset palaavat takaisin Suomeen!!!!!:DDD Heitä onkin kaivattu... Ikävä on ollut... Monesti on tehnyt mieli soittaa heille, mutta siinä ei olisi ollut mitään järkeä... Ehkä minä kestän... Tosiaan enää reilu viikko ja sitten he ovat täällä taas... Tai siis siellä wannabe pääkaupungissa, mutta todellakin saavat luvan tulla mahdollisimman pian käymään täällä meidän ihanuuksien luonamme...;D Tuskin maltan odottaa, että pääsen kuulemaan kaiken sen, mitä heille on siellä tapahtunut... Kai sitä pitäisi uskoa siihen, että ken joskus lähtee, niin myös palaakin.. Vai onko tosiaan näin?
------
Kai minun täytyisi tästä pikku hiljaa siirtyä nukkumaan, jotta jaksaisin taas huomenna vähän pakata lisää ja tehdä jotain muutakin järkevää ja hyödyllistä. Niin, jos nyt saisi tämän muuton tästä alta pois, niin voisi jo pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan jo pienimuotoiseksi perinteeksi muodostunutta maaliskuista matkaa Lahteen ja Salpausselälle... Sekin vain lähenee... Ehkä tämä kevät menee sittenkin nopeasti...Ehkä, jos minä oikein kovasti toivon niin ja kauniisti hymyilen...:)
------
Joo, mutta asiasta kolmanteen... Tässä jo pimentyneen illan ratoksi vähän Runebergiä... Tehkää kuten minä ja sytyttäkää kynttilä ja syökää suklaata... Mieli kohenee kummasti... Ehkä siinä onkin uusi harrastukseni... Joo, jospa minä nyt lopetan... eli kansallisrunoilijamme Aatos:
------
"Aatos, kas, kuin lintu liitää
kevyt alla auringon,
sinullakin siivet kiitää,
avaruudet aavat on.
---
Ällös surko, jos sun, jalo,
vielä sitoo tomun ies;
kevyt lintu, vapaa valo,
vapahampi on sun ties.
---
Jos on ilo maassa, malta
levähtää sa maassakin,
riennä, jos on surun valta,
ihanampiin ilmoihin."
------
Ai niin... Onnen täyteistä uutta vuotta 2009 teille kaikille!!! Toivottavasti tuleva vuosi on parempi kuin tämä vanha...:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti