Viimeinenkin tentti tämän vuoden puolella on vihdoin ohi, oli jo eilen. On jotenkin helpottava olo: ei tarvitse vähään aikaan lukea mihinkään tenttiin. Ehkä pariin päivään: täytyyhän sitä aloittaa kerrankin jo etukäteen valmistautuminen tammikuussa odottaviin tenttehin. No, jos minä annan itselleni lomaa jouluun asti, ja sen jälkeen alkaakin sitten taas aherrus.
------
On jotenkin ahkera olo. Sain kiskotuksi itseni aamulla kymmeneltä ylös ja raahauduttua asukastoimistoon allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja sen jälkeen vielä käväisin opiskelijapalveluissa viemässä sinne opintotuen olosuhdemuutoslappulippusen... Niin, olenhan minä vielä pakannutkin, se homma on tosin vielä kesken... Mutta onhan tässä vielä iltaa aikaa...tai ensi yö, aamullakin kyllä ehtii... Joo, niin varmaan: juna lähtee kymmeneltä aamulla. Heräämisessäkin voi olla tarpeeksi tekemistä! Varsinkin huomenna... Niin kun tänään olisi todennäköisesti lähdettävä näyttämään vielä naamaansa tuolla jossain... Olen kyllä suurin piirtein vannonut, että yhteen jää, mutta niinhän sitä aina ennenkin tullut sanottua... Ja kuinkas on käynytkään... Viime syksynä meillä oli ystäväni kanssa aina tapana lähteä "yhdelle", mutta loppujen lopuksi suurin piirtein konttasimme aamuyöstä kotiin! Olemme monesti nauraneet: mitä tapahtuu, jos me lähdetään ryyppäämään? Ei uskalla edes ajatella... Kai me ollaan sitäkin tehty, täytyy myöntää...;D
------
Joulussa on yksi asia, mitä minä rakastan ehkä enemmän kuin mitään (siis lumen lisäksi): suklaa. On vain jotenkin niin ihanaa kierrellä ympäriinsä keskustassa ja vaikka vain katsella ja ihastella niitä kaikkia kaunokaisia. Niin paljon ja niin paljon erilaista. Voi kunpa näin olisi aina eikä vain joulun alla! Suklaaparatiiseihin ei vain voi kyllästyä... Ja kuitenkin sitä aina tarttuu jotain mukaan... jos ei itselleen, niin sitten ainakin lahjoiksi... Suklaa on kaikella tapaa täydellinen.
------
Vaikka minä joulussa rakastankin yli kaiken suklaata, niin vastapainoksi en mitenkään voi sietää joululauluja! Enkä varsinkaan sitä, miten jokapaikasta ei näin joulukuussa kuulekaan mitään muuta kuin joululauluja. Alkaa jo ahdistamaan. Mihinkään ei oikein tunnu pääsevän ilman, että jostain kuulu joku tekopirteä tai nukuttavan harras luritus. Joululaulut vois kieltää radiosoitosta ja kaupoista... Se on vielä ok, että niitä lauleskellaan kirkoissa, kouluissa ja kotona, mutta muuten ihmiset voitaisiin säästää niiltä... Tai jos eivät kiellä, niin voisivat ainakin soittaa sitten niitä ainoastaan kauniilla saksan kielellä, unohtaa totaalisesti englannin...
------
Menin sitten eilen ostamaan kolme tai neljä konvehtirasiaa...Ne eivät kuitenkaan ole minulle... ja itselleni joululahjan: Cecelia Ahernin Sateenkaaren tuolla puolen. Muistan, kuinka luin sen joku vuosi sitten ensimmäisen kerran: nauroin vedet silmissä. Sitä lukiessa huominen junamatkakin menee todella rattoisasti. Kalevalaa yritin itselleni metsästää, mutta ei siinä hälyssä ja sekamelskassa oikein silmään tarttunut mitään sen näköistäkään... Lisää Runebergin teoksia tekisi mieleni myöskin... Unelmani kirjastosta sen kun kasvaa koko ajan... Niin, muutan varmaan alkovin kirjastoksi ja asun itse olohuoneessa! No, en kai nyt sentään... Kyllä minä vielä jonain päivänä itselleni kirjaston kokoan kasaan... Sitä odotellessa...:D
------
Tuntuu jotenkin oudolta muuttaa. Ei sitä vaan jotenkin voi vielä edes uskoa. Sitä on kuitenkin niin kauan haaveillut isommasta asunnosta, ja keittiöstä...Voisin ehkä alkaa vähän useamminkin kokkailemaan... sitten on oikea koti, ei pelkkä kämppä... Mutta toisaalta tämä pikkuinen kolo on kuitenkin mun ensimmäinen oma koti... täytyy kai vielä kuvata tää kolonen ennen muuttoa...saapahan ainakin hienon muiston albumiin... Uusia muistoja sitten keräilemään uuteen kotiin... Wau!
------
Koko ajan tässä mietiskelen, jaksanko kuitenkaan lähteä tänään enää mihinkään. Toisaalta mieleni tekisi, mutta toisaalta järkeni jaksaa muistuttaa huomisesta aamusta, ja siitä kuinka se tulee joka tapauksessa olemaan vaikea. Ehkä minä kuitenkin lähden käymään jossain. Olisi todella ihanaa nähdä ihmisiä näin vielä ennen joulua. Joo, taidanpa minä käydä kaupunkia katsastamassa. Kyllä niitä ystäviäkin täytyy nähdä... Niitä tulee ikävä, vaikka matkalla en olekaan kuin noin viikon verran...
------
Nyt en valitettavasti ilahdutakaan teitä Runebergilla... Ehkä te jaksatte odottaa vähän aikaa... Olen ollut nyt niin keskittynyt kaikkeen muuhun kuin kansallisrunoilijamme aatoksiin. Ehkäpä sitten seuraavan kerran, ja silloin oikein kunnolla... Huomenna tosiaan sitten viikoksi sukuloimaan...toivottavasti ei mene hermot...:D
------
Kai maan valkeana kuulua olisi
Kai ihmisten rauhasta nauttia pitäisi
Kai rakkaus tunnelman loisi,
jos vain unohtaa voisi
edes hetkeksi
kaiken kiireen
ja nauttisi
läheisyydestä,
suklaantuoksusta,
unelmiesta,
lumihiutaleista
ja tähtitaivaasta!
------
Suloista joulu ja onnen täyteistä uutta vuotta 2009!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti