jo vähän väsyttää..

Vähän alkaa jo väsyttämään... Eikä sinällään ole mikään ihme: meni eilen taas vähän myöhäiseksi, oikeastaan aamuun asti. Päivä tuli pyörittyä keskustan hullunmyllyssä, ja kun olin menossa kotiin, niin tuli muutoksia suunnitelmiin... Niinhän siinä sitten kävi, että uudeksi vuodeksi ostettu viinipullo tyhjeni ennen aikojaan. Baariinkin sitä tuli sitten lopulta päädyttyä tyttöjen kanssa.. tanssahtelua, lasien tyhjentämistä.. jokin hohto siitä kuitenkin puuttui... En valita, ei minulla tylsää ollut (näiden kanssa ei voikaan olla), mutta jotenkin... en mä tiedä... loppujen lopuksi jotain tunti ennen pilkkua lähdin tallustelemaan kotiin... Luulin, että minua väsytti... mutta kotiin päästyäni istahdinkin koneelle ja katselin väliin jääneen jakson Lemmen viemää...

------

Sainhan minä tänään sentään jotain aikaiseksi: tyhjensin yhden kaappini. Jollain tapaa pienimuotoinen paniikki alkaa jo iskeä: minulla kun on tapana jättää kaikki viime tippaan. Voin vain kuvitella, kuinka vietän torstain ja perjantain välisen yön pakatessa tavaroitani kasseihin ja laatikoihin. Aikaa olisi tarpeeksi ja olisi ollut, mutta kun sitä aina kuvittelee, että on parempaakin tekemistä ja että sitä aikaa on loppujen lopuksi aivan riittämiin vielä jäljelläkin... Jos vain saisin kaiken valmiiksi perjantaiaamuun mennessä, niin hyvä.

------

Liekö johtuu viime yöstä vai mistä, mutta juuri nyt minusta tuntuu siltä, etten millään jaksaisi lähteä huomenna yhtään mihinkään. Eikä sen puoleen hirveästi edes huvittaisi katsella sitä hullunmyllyä, kun ihmiset ampuvat viimeisetkin rahansa ja järkensä taivaalle. Joiltakin lentää siinä sivussa silmiä, käsiä ja jopa aivoja. Kuitenkin, kuten joskus muulloinkin, jokin pieni ääni sisälläni yrittää tolkuttaa minulle, että ehkä kuitenkin kannattaisi lähteä katsomaan... Äh! En minä vaan tiedä... Mitäköhän sitä pitäisi tehdä?

------

Ihmiset tulevat vuoden lähestyessä loppuaan entistä hullummiksi: ensin joulu ja nyt tämä uusi vuosi. En todellakaan tajua ihmisten järjetöntä halua viskoa rahojaan suoraan taivaalle. Ymmärrän todellakin näiden isompien organisaatioiden järjestämät valoshow't, mutta että yksityiset känniläiset pikkulapsineen sotkeutuvat niihin. Eikö olisi kaikista järkevintä kieltää rakettien paukuttelu kaikilta yksityisiltä tahoilta ja antaa etuoikeus firmoille, kaupungeille ja tapahtumajärjestäjille. Säästyisi ainakin jokunen ihmishenki...

------

Inspiraatio on hellinyt minua viime päivät oikein kunnolla. Toissa yönäkin heräsin kesken unien kirjoittamaan... ja viime yönä baarissa... Tätä menoa, en edes uskalla ajatella sitä. Ehkä olen jollain tapaa nyt vain niin herkillä mielin, että en todellakaan tarvitse paljoa, kun jo ajatus lentää... Kun monta pientä asiaa laitetaan yhteen, voi lopputulos olla mikä tahansa... Ehkä unelmani toteutuu. Tai jos ei, niin ainakin saan jokaisesta kirjoittamastani uuden muiston tästä ajasta.. Joskus on ikävä, ilo, suru, ahdistus tai onni... Kaiken kun kirjaa ylös, niin saa aivan omia muistoja, jotka koskettavat myöhemminkin. Eikä niistä tarvitse kertoa kenellekään, vaikka joku lukisikin, niin yksityisyys säilyy...;D

------

Tuskin maltan odottaa ensi viikkoa... Silloin on perjantaina ne tuparit, ja kaiken lisäksi Tansanian matkalaiset palaavat takaisin Suomeen!!!!!:DDD Heitä onkin kaivattu... Ikävä on ollut... Monesti on tehnyt mieli soittaa heille, mutta siinä ei olisi ollut mitään järkeä... Ehkä minä kestän... Tosiaan enää reilu viikko ja sitten he ovat täällä taas... Tai siis siellä wannabe pääkaupungissa, mutta todellakin saavat luvan tulla mahdollisimman pian käymään täällä meidän ihanuuksien luonamme...;D Tuskin maltan odottaa, että pääsen kuulemaan kaiken sen, mitä heille on siellä tapahtunut... Kai sitä pitäisi uskoa siihen, että ken joskus lähtee, niin myös palaakin.. Vai onko tosiaan näin?

------

Kai minun täytyisi tästä pikku hiljaa siirtyä nukkumaan, jotta jaksaisin taas huomenna vähän pakata lisää ja tehdä jotain muutakin järkevää ja hyödyllistä. Niin, jos nyt saisi tämän muuton tästä alta pois, niin voisi jo pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan jo pienimuotoiseksi perinteeksi muodostunutta maaliskuista matkaa Lahteen ja Salpausselälle... Sekin vain lähenee... Ehkä tämä kevät menee sittenkin nopeasti...Ehkä, jos minä oikein kovasti toivon niin ja kauniisti hymyilen...:)

------

Joo, mutta asiasta kolmanteen... Tässä jo pimentyneen illan ratoksi vähän Runebergiä... Tehkää kuten minä ja sytyttäkää kynttilä ja syökää suklaata... Mieli kohenee kummasti... Ehkä siinä onkin uusi harrastukseni... Joo, jospa minä nyt lopetan... eli kansallisrunoilijamme Aatos:

------

"Aatos, kas, kuin lintu liitää

kevyt alla auringon,

sinullakin siivet kiitää,

avaruudet aavat on.

---

Ällös surko, jos sun, jalo,

vielä sitoo tomun ies;

kevyt lintu, vapaa valo,

vapahampi on sun ties.

---

Jos on ilo maassa, malta

levähtää sa maassakin,

riennä, jos on surun valta,

ihanampiin ilmoihin."

------

Ai niin... Onnen täyteistä uutta vuotta 2009 teille kaikille!!! Toivottavasti tuleva vuosi on parempi kuin tämä vanha...:D

biisi, jonka kuulin..

Kuulin just äsken radiosta biisin, jonka sanat iski jollain tapaa suoraan sisimpääni. Laitan tähän kyseisen biisin lyriikat. Eli kyseessä on Happoradio ja biisi Puhu äänellä jonka kuulen:

------

"Kumpaa sinä pelkäät,
melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat,
yksinäisyyttä vai laumaa?
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?

---
Olet syvää vettä,
luoksepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko,
olet titaaninen kuori
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket,
kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

----
Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen

---
Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla
Miksi sä itket kun radiossa joku rakkudesta laulaa?

---
Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen"

täällä taas...:D

Joulu tuli ja meni, onneksi. Aatto on aina ihan ok, mutta pyhät ovat sietämättömiä. Joulu kuitenkin oli JOULU: valkea, aito joulu. Olen jo aikaisemmin maininnutkin, että lumi jos mikä luo joulun tunnun. Syötyä tuli vähän liikaakin, mutta kai se on jonkinnäköinen tarkoituskin. Aatto meni ihan mukavasti: haudoilla tuli käytyä niin Heinävedellä kuin Leppävirrallakin, kuin myöskin illemmalla Varkaudessakin. Haudoilla on aina jotain tietynlaista taikaa, ja siellä käyminen on ehkä jopa joulun kohokohta. Varsinkin nykyään, kun ukkien haudoille pääsee niin harvoin.

------

Aattoiltana tuli sitten katsottua varsinaista komediaputkea suoraan viime vuosisadalta: hiihtokilpailuni jotain 3-vuotiaana, molempien veljieni ja serkkuni ristiäiset, isän veneen koeajo, minun 4-vuotissynttärit... Niitä katsoessa ei voi kuin nauraa... Kauheaa, mitä kaikkea sitä onkaan tehnyt... varsinkin se hiihto oli aika järkyttävää katsottavaa... Taisin olla kilpailun viimeinen, kuten myös serkkuni oli poikien sarjan viimeinen... Hyvä me! Tulevaisuuden hiihtokyvyt esittäytyivät..;D

------

Maanantai-iltana kirosin Varkauden syvimpään helvettiin: kävin kyläilemässä kaverini luona, ja sieltä noin seitsemän aikaan lähtiessäni en vielä todellakaan tiennyt, mikä minulla olisi edessäni. Ulkona oli pakkasta ja lunta tuprutti. Ajattelin mielessäni, että onneksi on bussi... mutta.. Puoli tuntia pysäkillä seisoskelun jälkeen päätin mennä tarkastamaan aikatauluja. Kauhukseni huomasin, että viimeinen bussi oli jo mennyt, ja kello oli vasta klo 19.30! Niin, Varkaudessa kun viimeinen bussi lähtee klo 18 ja jotain! Sairasta touhua. En todellakaan tajua miten kukaan jaksaa sellaista. No, minunhan ei sitten auttanut mikään muu kuin lähteä kävelemään siinä tuiskussa porukoiden luo. Matkaa oli varmaan lähemmäs kymmentäkilometriä... Että näin Varkaudessa... Suosittelen ehdottomasti siellä vierailua... Varsinkin jos haluaa kuolla naurusta sikäläistä toimintaa, ihmisiä (sikäläisissä kaupoissa vieraillessa huomaa selvästi, miten kaikki ovat niin varkautelaisia...hyi helvetti! onneksi ei enää koskaa tarvitse asua siellä..) ja elämänmenoa katsellessa... Koko kaupunki todellakin kuvottaa minua tällä hetkellä... Niin, ja sitten vielä ihmetellään, miten minä haluan pois sieltä... just joo...

------

Eilisen päivän vietin sitten junassa... Sekin oli aika mielenkiintoista... Näin siellä kaksi lievästi ylipainoista naista, ja totesin, että en koskaan halua kokea samanlaista kohtaloa... Eivätkö ihmiset oikeasti tajua pitää itsestään huolta?! Viimeistään siinä vaiheessa kun painoa alkaa pikku hiljaa kertyä, luulisi jokaisen nyt jo tajuavan lopettaa yltiöpäisen mässäilyn ja siirtyä lenkkipolulle. Se läskin määrä oli aivan kauheaa katsottavaa... En itse ole mikään luuranko, mutta he olivat valtavia, suorastaan norsuja... Pitäkää ihmiset itsestänne huolta: herääminen ikäloppuna ei sitten olekaan oikea ratkaisu...

------

Ehdin eilen kotiin tultuani juuri ja juuri käväistä suihkussa, kun oli jo taas riennettävä... Lähdin kaverini luo katsomaan seinien maalausta ja vähän nauttimaan tuota alkomahoolia siinä sivussa... Oli todella mukavaa pitkästä aikaa taas viettää aikaa loistavassa seurassa...tosin kaikki eivät jatkaneet baariin asti, ei näin! Puolen yön tietämillä tosiaan raahauduimme sitten baarin puolelle ja siitä vähitellen kapusimme pöydälle tanssahtelemaan... Väsy hiipi matkustamisen vuoksi puseroon jo aikaisin ja hiivin yöbussin saattelemana kotiin... Mutta hauskaa oli, ihmisille kiitos siitä! Seuraavaksi sitten taitaakin olla vuorossa ne minun tuparini... Niin, tosiaan, onhan se uusi vuosikin vielä edessä...;D

------

Liekö mistä johtuu, mutta taas uuden vuoden häämöttäessä tulee jotenkin outo olo... Tuntuu kuin jotain lopullista olisi taas edessä... Mieli käyttäytyy kummasti, on välillä jotenkin "itkuinen" olo... Ei meinaa millään ymmärtää elämän menoa, pelko hiipii pinnalle ja suru tulee puseroon... Tuntuu kuin olisi hyvästit tiedossa... Ja ne viimeaikaiset unetkin... Mitä ihmettä? Olenko vain yliherkkä?

------

Viime maanantaina kuului Tansaniasta uutisia: siellä menee loistavasti, ja heidän matkansa "päämäärä" tuli vastaan yllättävän kivuttomasti... En vieläkään voi uskoa sitä todeksi... Ei sellaista voi tapahtua kuin elokuvissa... Aivan uskomatonta... Mutta todellakin olen äärettömän onnellinen rakkaan ystäväni puolesta!!! Hän jos kuka on sen ansainnut...:DDDDDDDDDD

------

Pitäisi ilmeisesti pakatakin jossain vaiheessa. Muuttopäivä sen kun lähenee... Viikon päästä olenkin jo sitten uudessa kodissa...wau! Toisaalta huomenna voisi olla järkeä käydä kirjastossa palauttelemassa vähän kirjoja... ei sitten tarvitsisi muuton yhteydessä pohtia, mihin laatikkoon ne laittoi vai veikö vahingossa roskiin... Joskus olen muutossa onnistunut hukkaamaan lompakkoni, joten kaikki on mahdollista... Tiskatakin täytyisi, ja astiat pakata jotenkin kestävästi, eikun vain mahdollisimman paljon paperia ympärille!:D

------

Kuulin tuossa jouluna sukulaisissa vieraillessani, että heillä on aitassaan jotain, minkä ehdottomasti aion sieltä vielä itselleni saada. Hyvin vanha Kalevala. Niin, se on siellä aitassa pölyttymässä, kun sen paremminkin pitäisi olla kirjahyllyssä kunniapaikalla... Täytyy ilmeisesti jossain vaiheessa soitella mummolle ja puhua vähän siihen suuntaisia, jotta mummo sen minulle lupaisi... Toki tiedän sukukateuden, joten tehtävä voi olla vaikea... Mutta perhana, kun eivät arvosta sitä... Vielä se jonain päivänä komistaa minun tulevaa kirjastoani... Siellä se todellakin tulee olemaan kunniapaikalla... Jos sinne aittaan menisi penkomaan, niin sieltä saattaisi löytyä vaikka mitä minua kiehtovaa... mutta tietää eräät...

------

Runeberg on tässä saanut joulun pyhät kärvistellä tuossa lähietäisyydellä ihan tarpeeksi... Aivan kuin teos vihjailevasti olisi siinä ja sanoisi: ahmi minua lisää... lue taas jotain... Ehkäpä, jotta minä pääsisin sitten keskittymään Keski-Euroopan mäkiviikon avausosakilpailun Oberstdorfin karsintaan... No tässä sitä nyt sitten tulee, Nadeshda, ensimmäinen laulu:

------

"Kun hän ketään nähnyt, kuullut ei,

läksi kerran vielä virralle,

keveästi päänsä kallistain

veessä kuvaansa hän katseli.

Ja hän surren virkkoin vienosti:

"Surros, sulo, virta, ystäväin,

ettei kirkas lainees huuhtoa

voi mun kauneuteni kukkaa pois.

Uinko heleässä helmassas,

koristaunko, koito, kukkasin?

Silloin pestä soisin poskeni,

jos sen ruusut voisin pestä pois;

silloin poveni ma huuhtoisin,

jos sen haihtuis helo valkea,

silloin verhoutuisin kukkasiin,

kanssa kukkien jos kuihtuisin!""

lunta, tähtiä, suklaata ja...

Viimeinenkin tentti tämän vuoden puolella on vihdoin ohi, oli jo eilen. On jotenkin helpottava olo: ei tarvitse vähään aikaan lukea mihinkään tenttiin. Ehkä pariin päivään: täytyyhän sitä aloittaa kerrankin jo etukäteen valmistautuminen tammikuussa odottaviin tenttehin. No, jos minä annan itselleni lomaa jouluun asti, ja sen jälkeen alkaakin sitten taas aherrus.

------

On jotenkin ahkera olo. Sain kiskotuksi itseni aamulla kymmeneltä ylös ja raahauduttua asukastoimistoon allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja sen jälkeen vielä käväisin opiskelijapalveluissa viemässä sinne opintotuen olosuhdemuutoslappulippusen... Niin, olenhan minä vielä pakannutkin, se homma on tosin vielä kesken... Mutta onhan tässä vielä iltaa aikaa...tai ensi yö, aamullakin kyllä ehtii... Joo, niin varmaan: juna lähtee kymmeneltä aamulla. Heräämisessäkin voi olla tarpeeksi tekemistä! Varsinkin huomenna... Niin kun tänään olisi todennäköisesti lähdettävä näyttämään vielä naamaansa tuolla jossain... Olen kyllä suurin piirtein vannonut, että yhteen jää, mutta niinhän sitä aina ennenkin tullut sanottua... Ja kuinkas on käynytkään... Viime syksynä meillä oli ystäväni kanssa aina tapana lähteä "yhdelle", mutta loppujen lopuksi suurin piirtein konttasimme aamuyöstä kotiin! Olemme monesti nauraneet: mitä tapahtuu, jos me lähdetään ryyppäämään? Ei uskalla edes ajatella... Kai me ollaan sitäkin tehty, täytyy myöntää...;D

------

Joulussa on yksi asia, mitä minä rakastan ehkä enemmän kuin mitään (siis lumen lisäksi): suklaa. On vain jotenkin niin ihanaa kierrellä ympäriinsä keskustassa ja vaikka vain katsella ja ihastella niitä kaikkia kaunokaisia. Niin paljon ja niin paljon erilaista. Voi kunpa näin olisi aina eikä vain joulun alla! Suklaaparatiiseihin ei vain voi kyllästyä... Ja kuitenkin sitä aina tarttuu jotain mukaan... jos ei itselleen, niin sitten ainakin lahjoiksi... Suklaa on kaikella tapaa täydellinen.

------

Vaikka minä joulussa rakastankin yli kaiken suklaata, niin vastapainoksi en mitenkään voi sietää joululauluja! Enkä varsinkaan sitä, miten jokapaikasta ei näin joulukuussa kuulekaan mitään muuta kuin joululauluja. Alkaa jo ahdistamaan. Mihinkään ei oikein tunnu pääsevän ilman, että jostain kuulu joku tekopirteä tai nukuttavan harras luritus. Joululaulut vois kieltää radiosoitosta ja kaupoista... Se on vielä ok, että niitä lauleskellaan kirkoissa, kouluissa ja kotona, mutta muuten ihmiset voitaisiin säästää niiltä... Tai jos eivät kiellä, niin voisivat ainakin soittaa sitten niitä ainoastaan kauniilla saksan kielellä, unohtaa totaalisesti englannin...

------

Menin sitten eilen ostamaan kolme tai neljä konvehtirasiaa...Ne eivät kuitenkaan ole minulle... ja itselleni joululahjan: Cecelia Ahernin Sateenkaaren tuolla puolen. Muistan, kuinka luin sen joku vuosi sitten ensimmäisen kerran: nauroin vedet silmissä. Sitä lukiessa huominen junamatkakin menee todella rattoisasti. Kalevalaa yritin itselleni metsästää, mutta ei siinä hälyssä ja sekamelskassa oikein silmään tarttunut mitään sen näköistäkään... Lisää Runebergin teoksia tekisi mieleni myöskin... Unelmani kirjastosta sen kun kasvaa koko ajan... Niin, muutan varmaan alkovin kirjastoksi ja asun itse olohuoneessa! No, en kai nyt sentään... Kyllä minä vielä jonain päivänä itselleni kirjaston kokoan kasaan... Sitä odotellessa...:D

------

Tuntuu jotenkin oudolta muuttaa. Ei sitä vaan jotenkin voi vielä edes uskoa. Sitä on kuitenkin niin kauan haaveillut isommasta asunnosta, ja keittiöstä...Voisin ehkä alkaa vähän useamminkin kokkailemaan... sitten on oikea koti, ei pelkkä kämppä... Mutta toisaalta tämä pikkuinen kolo on kuitenkin mun ensimmäinen oma koti... täytyy kai vielä kuvata tää kolonen ennen muuttoa...saapahan ainakin hienon muiston albumiin... Uusia muistoja sitten keräilemään uuteen kotiin... Wau!

------

Koko ajan tässä mietiskelen, jaksanko kuitenkaan lähteä tänään enää mihinkään. Toisaalta mieleni tekisi, mutta toisaalta järkeni jaksaa muistuttaa huomisesta aamusta, ja siitä kuinka se tulee joka tapauksessa olemaan vaikea. Ehkä minä kuitenkin lähden käymään jossain. Olisi todella ihanaa nähdä ihmisiä näin vielä ennen joulua. Joo, taidanpa minä käydä kaupunkia katsastamassa. Kyllä niitä ystäviäkin täytyy nähdä... Niitä tulee ikävä, vaikka matkalla en olekaan kuin noin viikon verran...

------

Nyt en valitettavasti ilahdutakaan teitä Runebergilla... Ehkä te jaksatte odottaa vähän aikaa... Olen ollut nyt niin keskittynyt kaikkeen muuhun kuin kansallisrunoilijamme aatoksiin. Ehkäpä sitten seuraavan kerran, ja silloin oikein kunnolla... Huomenna tosiaan sitten viikoksi sukuloimaan...toivottavasti ei mene hermot...:D

------

Kai maan valkeana kuulua olisi

Kai ihmisten rauhasta nauttia pitäisi

Kai rakkaus tunnelman loisi,

jos vain unohtaa voisi

edes hetkeksi

kaiken kiireen

ja nauttisi

läheisyydestä,

suklaantuoksusta,

unelmiesta,

lumihiutaleista

ja tähtitaivaasta!

------

Suloista joulu ja onnen täyteistä uutta vuotta 2009!!

ahdistusta pukkaa...

Sain kuin sainkin vihdoin ja viimein luettua sen Ahon romaanin sitä esseetä varten. Oli oikeastaan hauskaa lukea sitä. Todella loistava teos, jota voin ehdottomasti suositella. Tarinaan kytkeytyi jännästi kaksi eri kolmiodraamatapausta. Vaikka tapahtumat sijoittuvat kauas menneisyyteen, niin silti jotenkin tulee nykypäivä vahvasti mieleen. Mutta miten se Ellin ukko oikein voikaan olla niin tyhmä, ettei huomannut mitään mitä hänen silmiensä edessä tapahtui? Mielenkiintoista...:D

------

Niin, lukeminen oli hauskaa, mutta siihen se sitten jäikin. Se perhanan essee ei vaan tahdo luonnistua... Olen toivottoman paljon tuijottanut tyhjää arkkia tietokoneen ruudulta saamatta mitään aikaiseksi. Miten yhden vaivaisen esseen kirjoittaminen voikaan olla näin vaikeaa? Eikö se perhanan inspiraatio nyt vain voisi iskeä... Tämä essee alkaa jo pikku hiljaa häiritä Kalevalan lukemista keskiviikkoiseen tenttiin... Kai sitä taas menee yön puolelle...Missä muussakaan välissä sitä oikein muka muuten tekisi yhtään mitään? Päivisin ei vain kykene... Ei vain pysty saamaan ajatuksiaan kokoon, niin että ne eivät uiskentelisi vapaana ympäriinsä...

------

Perjantain jälkeen tulikin todistetuksi se jo ennestään tiedetty ja havaittu tosiseikka, että minä en todellakaan ole keikkaihmisiä... Tai ainakaan rock-konsertit eivät ole minun juttuni... Tosiaan perjantaina oltiin parin kaverin kanssa kuuntelemassa Apulantaa tuossa naapurissa... Bändi itsessään oli aivan loistava, ja varsinkin heidän soittamansa vanhemmat biisit upposivat täysillä... Niin, mutta... En vain tajua, miten ihmiset sekoavat tuollaisissa tilanteissa... Siellä sitä sitten oli itse varmaan kymmenen miehen keskellä heidän heiteltävänään... Ei sellaisessa tilanteessa pieni ihminen oikein voinut mitään. Oli todellakin epämukavaolo. Yleensä sitä on tottunut, että jos miespuolinen ihminen edes vahingossa kännissä tai sitten selvänä tönäisee, niin sieltä kuuluu samantien pahoitteluja ja anteeksipyyntöjä. Tuolla: ei mitään! No, heti kun kuitenkin siirtyi vähän syrjempään pystyi paremmin nautimaan itse musiikista, ja sitähän sinne oltiin menty kuuntelemaan. Joo, jos minä jatkossa sitten keskityn lähinnä noihin baareihin ja Salpausselän kisoihin... Niissä on minulle tarpeeksi tapahtumia ja ihmismassoja.. Salpausselällä osataan lisäksi käyttäytyä...Tuommoinen yltiöpäinen riehuminen on todella lapsellista...ei vaan voi ymmärtää... vaikka eihän minun kaikkea täydykään...:D

------

Lueskelin tuossa viikonloppuna vanhoja päiväkirjojani... Huomasin, että olen aina kulkenut jokseenkin pää pilvissä. Yksi lapsuuden unelmistani oli, että unelmien prinssini tulisi hakemaan minut ikkunastani suoraan maailmaan. Kaikenlaisesta sitä on elämänsä aikana uneksinut. Mutta toisaalta, tällainen minä olen aina ollut: haaveillut aina jostain saavuttamattomasta, pelännyt todellisuutta. Pelännyt, että elämä ei olisikaan sellaista kuin on aina unelmoinut. Eikä se toki olekaan, sehän on jo realiteetti. Mutta nykyäänkin, pelkään vain laskeutua pilvieni päältä. En kai kestä yhtäkään pettymystä enää. Kukapa kestäisi...

------

Perjantaina olisi tarkoitus sitten vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa ja suunnata kohti Savoa... jouluksi rauhoittumaan ja rentoutumaan. Toivottavasti maa olisi valkea ja voisi kunnolla nauttia rauhallisuudesta. Niin, rauhallisuudesta... Siitähän nyt ei varmaan ole sitten kuitenkaan loppujen lopuksi mitään tietoa... Se aina niin rakas ja kaivattu suku... Ehkä on ihan hyvä, että en enää asu samassa kaupungissa heidän kanssaan. Hulluksi me vain kaikki toisemme tekisimme. Ja näin sitä osaa tavallaan myös kaivata, ei pidä liian itsestään selvyytenä... Täytyisi vain jotenkin vielä keksiä, miten tuon porukoiden lahjan oikein paketoisi kauniisti. Niin, ja pakatakin täytyisi. Ja sitä, tätä ja tuota... ja jos vielä vähän tuota, tätä ja vaikka vähän mitä...

------

Niin, siellä Tansaniassa ne kaksi nyt ovat. Ovat jo parisen päivää siellä ihmetelleet. Toivottavasti kaikki on hyvin. En vain voi itselleni ja murehtimiselleni mitään. En vain oikein luota vieraaseen. Pelkään, että siellä sattuu jotain. Tulisivat jo takaisin. Ovat siellä niin kaukana. Siellä, missä tietotekniikka ei ole itsestään selvyys. Toivottavasti kukaan ei varasta heiltä mitään. He ovat siellä kuin maalitauluja, pienet ihmiset. Mitä tahansa voi tapahtua. Olisivat vain pysyneet täällä, tai ottaneet sentään lisää porukkaa mukaan. Kahdestaan tuolla pelottavassa maailmassa. Toivon todellakin, että mitään ei tapahdu.

------

Miten elämässä tapahtuvat muutokset, iloiset tai surulliset, ovat aina niin vaikeita? Mä oon ainakin itse aina jotenkin kapinoinut kaikkea, mikä muuttaa nykyistä elämää johonkin suuntaan... Vaikka se olisi sitten jotain kovin kaivattua ja iloista. Mitä enemmän elämä nykyisestään muuttuu, sitä enemmän minä tulen taatusti kapinoimaan. Yritän vain siirtää kaikkia mahdollisimman kauaksi ja pitkälle... Miksi, sitä en todellakaan tiedä... Kai vaan jotenkin pelkään, jotakin, ehkä tulevaa, ehkä pettymystä...

------

Muutoksista puheenollen... muuttopäivä eikun vain lähenee, päivä päivältä. Täytyisi varmaan taas jokin päivä jatkaa pakkaamista, ettei tarvitsisi uutta vuotta viettää pahvilaatikoiden keskellä... eikö kuulostaisikin todella houkuttelevalta?;D Tässäpä vielä lopuksi jälleen vähän Runebergia, Nadeshda, Toinen laulu:

------

"Ostetun voi jälleen ostaa,

maksetun voi jälleen maksaa,

mutta ostamaton lahja

luottamus on turvattoman"

kiertelyä ja kaartelua...

Väsyttää... Tekis mieli jo painua unten maille... Niin, nyt väsyttää, mutta ei tietenkään sitten muutaman tunnin päästä, jolloin olisi järkevintä painua pehkuihin. Ei, silloin tulee joku ihme piristyminen. Tai ehkei välttämättä edes piristyminen, ei vain nukuta. Maanantain ja tiistain välisenä yönä en nukkunut kuin kaksi tuntia: ei vain nukuttanut. Iltaisin en saa unta, aamuisin on taas vastaavasti tässä parin viikon ajan täytynyt aina rientää jonnekin. Milloinkahan sitä saisi nukutuksi oikein kunnolla?

-----

Oikeastaan pelkkä uni ei välttämättä edes auta. Olisi vain niin kiva, kun voisi viettää edes päivän ilman, että tarvitsisi koko ajan stressata jostain. Ilman että mieleen ei juolahtaisi pienintäkään asiaa, mitä pitäisi tehdä tai mitä ei ole vielä tehnyt. Niin kuin nyt: kuulin eilen, että realismin kurssin esseen palautus päivä onkin jo huomenna! Niin, alunperin sen piti olla ensi viikon maanantaina. En kyllä todellakaan ole palauttamassa sitä vielä huomenna, jos panostaisi niin, että saisi sen maanantaiksi valmiiksi. Ei niillä opintopisteillä nyt niin kiire ole, kunhan ne siihen heinäkuuhun mennessä on merkitty opintorekisteriin. Vaikka esseen mitta ei ole kuin jotain kolme sivua, niin pitäisi vielä kuitenkin lukea se kirja. Ei sillä etteikö kiinnostaisi lukea Juhani Ahon Papin rouva, mutta juuri nyt en vain jaksa. Yritin päivällä aloittaa, tuloksetta. Jos huomenna saisin pirteämpänä aikaiseksi lukea oikein ahkerasti..:D

------

Huomenna olisi tarkoitus mennä tuonne caribialle katsomaan Apulantaa (toivottavasti mukana olisi myös vanhoja biisejä, ne jos mitkä ovat aitoa ja ennen kaikkea parempaa Apulantaa, ei sillä ettenkö pitäisi myös tästä uudesta). Porukkaa on kaiketi tulossa enemmänkin... En itseasiassa edes tiedä ketä kaikkia... Etkot on kuulema täällä mun luona... Jos tänne enemmänkin ihmisiä raahautuu, voi tulla tiivis tunnelma... Siitä tulee varmasti hauskaa... Kerrankin on lyhyt matka kotiin... Siitä jatkamaan en todellakaan aio... Niin, näinhän minä toki olen aiemminkin sanonut ja kuinkas sitten on käynytkään...:DD

------

Miten musta tuntuu, että yksi jos toinen kiertelee ja kaartelee asiassa jos toisessa. Ketään ei oikein huvita tehdä mitään... Koko ajan vain keksitään jos jonkinlaisia tekosyitä ettei vain tarvitsisi tehdä mitään... Niin tai jos ei ole hyvää tekosyytä, niin sitten vain yksinkertaisesti jätetään tekemättä tai sitten siirretään. Niin kuin nytkin tämä minun esseen kirjoittaminen... Ei oikein vain huvita... Se nyt on ainakin se minun syyni jättää tai siirtää asioita. Jokaisella on toki omansa, tämä on vain minun... Tekeekö tämä ainainen pimeys tämän vai mikä? Passiivisuus vain valtaa lisää alaa tieltään... tai jotain siihen suuntaista... Josko se lähestyvä joulu sitten vähän rauhoittaa ja rentouttaa... ja sitten se kevät... kyllä sekin sieltä tulee, vaikka siihen tuntuukin olevan ikuisuus... maaliskuu, huhtikuu...

------

Eilen täällä oli sitten peli-ilta... Joo, porukkaahan oli... Tänne oli alunperin tarkoitus tulla joku tyyppi puhumaan jostain ihmeen roolipeleistä, mutta eipä näkynyt... pelattiin sitten pienemmällä sakilla trivialia ja sen jälkeen mä eksyin vielä kaiken lisäks johonkin unkari-iltaan... Siellä oli vähän orpo-olo... En ymmärtänyt sanaakaan, mitä ihmiset siellä puhuivat... No, onpahan sellainenkin tullut koettua...;D

------

Eihän tässä olisi enää kuin parisen viikkoa muuttoon... Sitä ennen pitäisi vain tehdä vaikka ja vähän mitä... Jos sitä pikku hiljaa... Muistaisi vain tehdä muuttoilmoituksen ja viedä opintotuen olosuhdemuutosilmoituksen opiskelijapalveluihin...Niin, ja voisihan sitä käydä myöskin mittailemassa ikkunoita.... Saisi sitten uudet verhot.. ja jotain muuta kivaa...

------

Ensi viikolla olisikin sitten tarkoitus siirtyä taas tuonne Savon suuntaan... Perjantaina ajattelin lähteä ja takaisin kotiin olisi tarkoitus tulla sitten heti pyhien jälkeen... Pakattavaa riittää... ja kaikkea muutakin.. sitten olisi vielä se uusi vuosi... mitäköhän sitä silloinkin? Toivottavasti jotain hauskaa, jotain sellaista, jota voisi myöhemmin muistella...;D

------

Pitäisiköhän minun pikku hiljaa harkita tekeväni jotain mieltäylentävän järkevää...btw. KalPa voitti juuri päättyneen ottelun SaiPaa vastaan...Mikä ihme niille taaskin tuli, kun vastustaja piti päästää viimeisessä erässä peliin mukaan? Homma tehdään vain entistä vaikeammaksi.... Mutta nyt siis jotain järkevää tekemään, vaikka...no joo... Niin kuin aina... Runebergia nyt voisin ainakin tähän loppuun taas lisätä, Sep' on turvoa tytöllä:

------

"Virroilta viluimman vihman

suopi joskus suojan kuusi,

pahimmalta paahtehelta

suo välisti varjon koivu;

kun suruisna suota astuin,

ahoa apeilla mielin,

rastas laulahti ratoksi,

nyökkäeli nurmen kukka.

Sep' on turvoa tytöllä,

orvolla ilon osoa."

rahaa tulee ja sitä myöskin menee...;D

Tänään tulikin sitten veronpalautukset ja opintotuki...Aamulla tuntui uskomattomalta katsella tiliä, kun sinne laskujen maksun jälkeenkin jäi vielä rahaa... Eikun nokka kohti keskustaa ja rahaa palamaan... Täytyihän sitä kaikkea hyödyllistä ostaa... Varsinkin kun lauantaina on edessä kasaribileet, sinne sopiva vaatetus täytyi löytää... Ja löysinhän minä, sitten lopulta. Koristeitakin kyseisiin bileisiin tarttui matkan varrella mukaan, kuten myöskin kaikkea hyvää: ruokaa... Tuntui ihan ennen kuulumattomalta, että on rahaa.. Kyllä sitä opiskelijana oppii todella arvostamaan niitä pieniäkin kolikoita, niitäkään kun ei koskaan ole liikaa... Tämän aina niin köyhän marraskuun jälkeen sitä on todellakin ansainnut vähän jotain pientä hemmottelua, vai mitä?:DDD

------

Huomenna mennään sitten hyvän ystäväni kanssa syömään oikein hienosti vaikka näin ystävyytemme kunniaksi: suuntanamme on mikäs muu kuin chili-baari! Siellä emme olekaan pitkiin aikoihin käyneet, taisi olla viimeksi tämän syntymäpäivillä elokuussa. Chilin henkilökunta on aivan varmasti kaivannut meitä... Liekö siellä ketään muita kantiksia olekaan, ainakin viime syksynä tuntui siltä... Oikeasti, kävikö siellä kukaan muu kuin se epämääräinen sakki, joka tuntui olevan siellä aina? Todellakin aina, joka viikonloppu ja joskus jopa viikollakin...Varmaan pidettiin se paikka silloin pystyssä...Oi niitä aikoja...Varmaan huomenna taas vähän muistellaan. Mut siellä oli niin hyvä meininki, ainakin meidän mielestä...Chili, täältä sitä taas tullaan..tuskin maltan odottaa, että saan sen ruokalistan käteeni...nami..;D

------

Tämä on ihan uskomatonta: KalPan maalivahti Mika Järvinen teki MAALIN!!!! Wau! Siis oikeesti: meidän molari iski häkin ensimmäisenä molarina SM-liigan historiassa! Ja KalPa voitti raumalaiset 2-4!!! Aika hienoo..KalPa jatkaa loistavia otteitaan, vaikka ykköskenttä jäikin tänään vähän pienemmille tehoille.. itse asiassa nollille...Kunhan sekin saadaan taas pisteiden makuun, niin loistavaa...leveyttä löytyy...:DDDDD

------

Aamulla koin tilin lisäksi toisenkin ihmetyksen hetken: mä pääsin saamen tentistä läpi!! Kakkonen tuli, en vaan tiedä miten se on mahdollista... Tentin jälkeen tuntui, että en ollut muistanut yhdenkään sijamuodon tai moduksen päätteitä ja käännöskin tuntui menneen ihan penkin alle. Ilmeisesti proffa oli jokseenkin eri mieltä. Ehkä menen sitten kolmanteen tenttikertaan johonkin laitostenttiin korottamaan, kerta se ei tuon vaikeampaa ollut... Nälkä kasvaa syödessä.. Mutta toisaalta nyt on neljä opintopistettä enemmän, ja periaatteessa voin myös lisätä halutessani saamen kielen taidon cv:seen, joka eikun komistuu;D

------

Joo, olen jo aloittanut muuttaamisen... Sain eilen heitettyä roskiin vaikka miten paljon turhaa ja ylimääräistä paperia, mitä on vuosien varrella tullut ihan turhaan säilyteltyä. Eilen oli tarkoitus alunperin siivota, mutta itseasiassa kämppä on nyt sotkuisempi... Tyhjensin yhden kaapin ja kirjoituspöydän laatikot tuoho lattialle, josta jo osa onkin siirtynyt laukkuihin ja laatikoihin... Tarkoitus olisi, että täällä olisi viimeistään lauantaina sen näköistä, että täällä asuisi joku ihan tavallinen ihminen, tai no siirretään sitä takarajaa ensi keskiviikkoon, jolloin täällä on hallituksen kokous ja sen jälkeen ainejärjestön peli-ilta... Niin, ettei tarvitsisi kieltää ihmisiä tulemasta sisälle ja kokoustaa käytävässä tai tuossa käytävän varrella sijaitsevassa yhteiskeittiössä, jossa ihmiset eivät tajua siivota jälkiään kokkauksiensa jälkeen...Ei oikein mennä sinne, vaikka joskus on toki pakko...Täytyyhän minunkin syödä...Ehkä kestän vielä tämän vajaan kuukauden, sitten on oma keittiö.;D

------

Viikonlopusta on odotettavissa pitkästä aikaa hauska... ne kasaribileet on itseasiassa yhden kaverin kakskymppiset...ja niihin on kuulemani mukaan tulossa aika lailla paljon porukkaa..jotain 40...ja joku bändi ja dj....tulee olemaan aika hulvaton tunnelma...jos sitä siitä sitten taas vähäksi aikaa riittäisi menoa ja meininkiä, vaikka toisaalta: mitähän sitä ensi viikonloppuna keksisi? Onko ideoita? Niitähän toki aina otetaan vastaan;D

------

Ehkä minun tarvitsisi tästä pikkuhiljaa laskeutua takaisin maanpinnalle ja kääntää selkäni, jotta oikeasti tajuaisin aloittaa siivouksen...Siinä jos missä olisi valtavasti järkeä...Mutta järkeä on myös Runebergissa, joka kerta toisensa jälkeen jaksaa hämmästyttää teksteillään...Aivan kertakaikkisen upea kirjailijasuuruus.. Tässäpä teille pari säettä lisää luettavaa ja ihmeteltävää, Tyttö, suur' on lemmen valta:

------

"Useinpa humussa tuulen,

hongan latvan laulaessa

raukka rannan kalliolta

huokaukseni lähetän,

viestin vaisun vierähytän:

tule jo, armas ainoani!

-

Ehkä, vaikk' on vaisu viesti,

vaeltavi vahvoin siivin,

pääskyn siivin siukonevi

pilven taa, pihoitse tuulen,

kauas kullan kuuluvihin,

koska suur' on lemmen valta,

mahti maailman väkevin."

Kun mikään ei tunnu onnistuvan...

Kun kerran on vaikeaa, niin sitten on oikein kunnolla. Koko viikonlopun olen yrittänyt epätoivoisesti lukea jos johonkin tenttiin, mutta kun ei niin ei...Asiat eivät vain mitenkään tunnu tarttuvan päähän. Eikä oikein jaksaisikaan, alkaa väsymys jo pimenevän syksyn myötä saada vallan. Juuri nyt tuntuu, että mikään ei kiinnosta, ei sitten pätkän vertaa. Loppuisivat jo nämä pirun tentit ja kaiken maailman stressi!

------

Se talvi sitten ilmeisesti tuli ja meni. Tylsää! Olisi vain ollut niin kiva, kun olisi voinut aina aamulla herätessään ja ikkunasta ulos katsoessaan nähdä lumen peittämän valkoisen maan. Mutta kun ei niin ei. Jos jotain sääilmiötä voi vihata, niin vesisadetta. Siinä ei ole mitään hyvää. Minä vain rakastan talvea niin kovin. Ei tällaisesta kukaan voi nauttia, ei oikeasti.

------

Joulukuukin sitten tuli. Ei vain tunnu yhtään joululta. Enkä oikein millään voi uskoa, että joulu olisi jo muka näin lähellä. Aika outoa. Vielä jotain reilu viikko sitten ehkä pieni osa itsestäni jaksoi jopa odottaa joulua, mutta nyt... Kuten niin monina vuosina aiemminkin koko joulun tulo ahdistaa jo näin etukäteen. Kunpa se olisi mahdollisimman pian ohi. Kaiken maailman hössötys ja hömpötys ei oikein iske. Ja sitten kun missään ei oikein tapahdu mitään, niin tylsyys valtaa...

------

Toisaalta, tänä vuonna minulla on aivan erityinen syy toivoa joulun ohi menemistä: muutto! Tajusin juuri tänään, että kuukauden päästä se todellakin on edessä, wau! Sitten minullakin on ympärilläni tilaa hengittää. Pääsee taas järjestelemään ja sisustamaan... Ehkä siistimpääkin tulee olemaan hetken verran kauemmin...Niin, ja ne tuparit... Mitäköhän niistäkin tulee vai tuleeko mitään?;D

------

Kohta se on taas tämä köyhä kuukausi ohitse: opintotuki ja veronpalautukset tulee torstaina... Vihdoin, kai sitä nyt niin voisi sanoa. Mistäköhän muuten johtuu, että marraskuu tuntuu aina olevan juuri se kuukausi, kun rahaa ei ole juuri mihinkään? Niin, eikö se marraskuu olekin se vuoden pimein kuukausi, monellakin tapaa...No, kohta sekin on jälleen taakse jäänyttä elämää, kunnes taas ensi vuonna...:D Joka tapauksessa loppuviikosta on tulossa siten mitä ihanin: perjantaina syömään chiliin! Tuskin maltan odottaa sitä makuelämystä, nam! Niin, ja torstain kirpparikierrokselle etsimään jotain kasarityylistä vaatetusta lauantain bileitä varten...

------

Nyt kyllä väsyttää oikein kunnolla. Eilinen ilta venyi taas, kuten tavallista. Tällä kertaa kuitenkin hyvästä syystä: minä nimittäin luin eilen saamen tenttiin, joka oli kyllä taas niin tyypillinen tentti proffallemme: hän todellakin kysyi siinä kaiken. Itse olen vähän skeptinen tuloksen suhteen, koska en vain voi ymmärtää miten kukaan normaali ihminen kykenee oppimaan kaikki ne suffiksit ja modukset ja kaiken maailman muut kielioppikoukerot...Ei, ei se todellakaan voi olla mahdollista. Tänäänkin vielä pitäisi todellakin jaksaa lukea tilanteista vaihtelua. Olen jo lukenutkin: toinen niistä kirjoista, jota olen tämän päivän yrittänyt lukea on jotenkin outo, yksinkertainen, mutta niin täynnä esimerkkejä ettei oikein tiedä, mitä pitäisi lukea ja yrittää siitä opetella. Jos lukaisisin tänään vielä ne luentopohjat. Mennään huomenna sitten yrittämään ja toivotaan parasta, vähän pilke silmäkulmassa kai sitä on edettävä...;D

------

Nyt siellä alkaakin tämä saksalainen suosikkini, Lemmen viemää. Jos sitä laittaisi aivot narikkaan loppuillaksi ja lukisisi sitten vasta illan elokuvan, Matti, jälkeen. Jos minä vaikka keskittyisin katselemaan muiden ongelmia ja jättäisin omat murheeni ja huoleni vähäksi aikaa rauhaan. Ehkä kaikki vielä joskus paremmin on...

------

Jospa vain huominen toisi parempaa tullessaan kuin mitä tämä päivä tähän mennessä. Kaipaan nyt jotain uutta, jotain mitä odottaa.. Ehkä jotain voisikin tapahtua... Ehkäpä Runeberg voisi auttaa, Vaan mun ei lintuni palaja:

------

"Koitanpa minäkin koito

kaihojani karkoitella,

suojata sulana mielen,

kevätpäivän kirkkauisna,

kevät-aamun armauisna,

itkusilmin iloita,

sururinnoin riemuella;

vaan mun ei lintuni palaja."

Ylitarjontaa...

En oikein tiedä, mihin suuntaan pääni nyt kääntäisin. Mäkihyppyä, futista, lätkää... Tv:ssä on menossa juuri nyt eiliseltä siirretty joukkuekilpailu ja samaan aikaan toisaalla on loppumassa Bayernin matsi...Niin ja KalPa-Ilves on toisessa erässä... ja juuri nyt 1-0...:DDDD

------

Tänään on kyllä muutenkin ollut pientä ylitarjontaa ohjelmassa. Ei oikein ole todellakaan tiennyt, mitä pitäisi katsoa. Tästäkin huolimatta olen saanut luettua yllättävän paljon maanantaiseen saamen tenttiin, en vain tiedä onko siitäkään loppujen lopuksi mitään apua. Opeteltavaa asiaa on aivan mahdottoman paljon, enkä oikein tiedä, mihin pitäisi keskittyä. Miten minä oikein saan opeteltua sen kaiken maanantaihin mennessä? Tiistaina olisi vielä sitten se tilanteisen vaihtelun tentti, sekin jo vähän hirvittää...Kai sitä täytyy vielä tänään kaivaa nuo muistiinpanot esille ja yrittää sitten vaikka epätoivon vimmalla lukea..Ehkä tästä vielä hyvä tulee.

------

Eilen oli todellakin sitten ne meidän ainejärjestömme pikkujoulut...Toivottoman huono meininki siellä oli...Se kuppikuntaisuus, mikä noinkin pienessä porukassa vallitsee...En ymmärrä...Huomaa kyllä selvästi, että porukka ei ole yhtenäinen. Eikä mielipiteeni todellakaan johdu siitä, että olin itse siellä täysin selvänä...Olen aiemmin ollut vesiselvänä miljoona kertaa paremmissakin bileissä...Niin, jotkut eivät vain osaa bilettää ja juhlia kunnolla...Jotkut mököttävät yhdessä nurkassa, toiset toisessa, jotkut keittiössä...Joo, laulaminen oli ehkä alkuun ihan hyvä idea, mutta siinäkin tunnelma muistutti lähinnä kirkossa istumista...Hei, ne oli pikkujoulut eikä hautajaiset! Toisaalta en ole yhtään yllättynyt...Enkä usko, että meininki tulee tuossa porukassa koskaan paremmaksi... Ensi viikon lauantaina tuo täysin sama tila tulee olemaan aivan eri näköinen, ja ennen kaikkea se tulee kuulostamaan aivan erilaiselta...ja silloin tiedän tarkalleen, että mieleeni ei edes tule, että lähtisin aikaisin nukkumaan, ei vaikka kuinka tarvitsisi lukea...Ihmiset ne sen tekevät...Enkä nyt todellakaan tarkoita kaikkia...Oli mukava jutella niiden kanssa, joiden seurassa enimmän ajan olinkin...mutta kokonaisuus...pahasti miinuksella...mutta onneksi kaikki bileet eivät ole tuollaisia...En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta niin moni muukin, joka ei paikalla ollut olisi ollut kanssani täysin samaa mieltä...;DDD

------

Juuri nyt tekisi vain niin kovin mieli suklaata...Tälläkin viikolla olen ahtanut itseeni jo ainakin kaksi levyä, mutta ei se mitään..Suklaa vain piristää ja luo muutenkin niin hyvän mielen..Jos sitä vaikka tämän ylitarjonnan jälkeen raahautuisin kauppaan ja ostaisin jotain pientä hyvää itselleni...Jaksaisin sitten taas vähän lukea...tai ei ihan vähääkään...vaan aika paljonkin...täytyy vain lukea, lukea ja lukea...ei ne kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat muuten mieliin tartu...:D

------

Mietiskelin juuri tuossa, että eihän minun pitäisi valittaa... Ei ollenkaan... Niin monesti olen valittanut Bayernin matsien puuttumista...Ja nyt kun sellainen oli, niin samaan aikaan oli niin paljon kaikkea muutakin...Vaikka Bayern tuon matsin Leverkusenia vastaan voittikin, niin olisin niin mieluusti keskittynyt vain ja ainoastaan siihen..mutta enhän minä voi unohtaa mäkihyppyä ja lätkää..ylitarjontaa todellakin...:DDDDD

------

SUOMI voitti!!!!!!MATTI HAUTAMÄKI ratkaisi meille voiton...MATTI!!!! Kuka on ykkönen, kuka????:DDDDDDD

------

joo, ehkäpä minä nyt rauhoitun ja jatkan lätkän parissa...Tässä vähän Runebergia loppuun, Maalaaja:

------

"Sa kaunis ollos, kauneutta vainen

tavoittaa taiteen sielu taivahainen;

mut iloitessa impi kauneinnaan -

siis ilostu, kun luoksesi ma saan."

asuntoja, bileitä ja rahanmenoa...

Jippii!!! Mä sain uuden, isomman kämpän!!! nyt jotain 18 neliötä, kohta 35,5...WAU!:DDD Eilen, kun olin lukemassa huomiseen tenttiin, sain puhelun... TYS:ltä soitettiin ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut kyseisestä asunnosta ja voisivatko he laittaa minulle virallisen tarjouksen... Ensimmäinen ajatukseni oli: tyhmä kysymys!!! Vastasin siis myöntävästi, ja menin saman tien hyväksymään tarjouksen...Tänään sitten irtisanoin nyksyisen vuokrasopimukseni... Muutto on sitten tiedossa 2.1.2009. Eli pakkailenko uutena vuonna laukkuja? Ehken kuitenkaan... Jos se pakkaaminen hoidetaan sitten etukäteen...Tuskin maltan odottaa..Tuparit tiedossa tammikuun 9. päivä. Kaikkien ei toki ole valitettavasti mahdollista olla tuolloin paikalla, mikä harmittaa minua kovin. :( Mutta meidän täytyy sitten juhlia, niiden kesken, ketkä paikalle pääsevät. :DDDDDDD

------

Tuon soiton jälkeen tenttiin lukeminen olikin sitten täysin mahdotonta. En vain enää pystynyt keskittymään. Sitten oli vielä illalla se syyskokous, ja...Tuntuu vain ihan uskomattomalta, että kohta minulla on jopa tilaa ympärilläni hengittää.. Porukatkin on paljon mukavampi kutsua kylään... ja kaikkea...Tuskin todellakaan maltan odottaa...Pitkään jatkunut asunnon metsästykseni on ilmeisesti tullut päätökseen.. Ainakin hetkeksi jälleen... Kenties taas keksin kohta jonkun uuden syyn haluta itselleni vaikka vielä isomman asunnon...No ehkei kuitenkaan..Enköhän minä tuossa tule asumaan mahdollisimman pitkään...:D

------

Tänään olenkin sitten saanut aikaiseksi vaikka ja vähän mitä: aamulla kirjoitin lähestulkoon heti herättyäni kirjoittamispäiväkirjani, joka täytyy palauttaa huomenna, sitten olenkin lukenut, lukenut ja lukenut... Välissä käväisin erään opiskelukaverini kanssa maksamassa VY:lle tilavuokran huomisia pikkujouluja varten, varasin samalla ensi viikon keskiviikoksi myös pyykkivuoron ja käväisin TYS:llä hoitamassa vähän asioita... sitten jatkoin jälleen lukemista...nyt pidän vähän taukoa: katselen Lemmen viemää, kohta siirryn lätkäkierroksen pariin..sitten jatkuu muutkin ohjelmat...ja...:D

------

MÄKIHYPPY!!!!!! kohta se alkaa...Karsinta lauantaiseen kilpailuun... Eli ensimmäinen virallinen katsaus huippujen väliseen tilanteeseen...MATTI HAUTAMÄKI, MATTI HAUTAMÄKI, MATTI HAUTAMÄKI!!!!!!! Tässähän ihan jo tärisee jännityksen innostuksesta.. Tätä sitä on taas odottanut: uusi kausi, uudet kujeet. Kaikki alkaa puhtaalta pöydältä, aivan alusta. Kaikki mahdollista, kaikille, aivan kaikille. Uskon, että tästä kaudesta tulee jännittävä ja tasainen.. Pahoin pelkään, että itävaltalaiskaksikon Morgenstern-Schlierenzauer kesken... Toivottavasti jokunen suomalainenkin iskee kapuloita rattaisiin, toivottavasti...

------

Nyt onkin sitten aika siirtyä tuon lätkän pariin...KalPa saa Niiralan monttuun vieraaksensa ärsytetyn pelikaanilauman...toivottavasti pisteet jäävät kotiin savolaisten iloksi ja riemuksi... ja ensi viikon tiistaina nälkäinen kuopiolaislauma saapuu pisteiden metsästykseen tänne Turkuun...ja tarkoitus olisi...tuskin maltan odottaa...;D

------

Huomenna olisi todellakin tentin lisäksi edessä ne pikkujoulut...kaipa siellä täytyy käydä käväisemässä...hakemassa vähän jotain suuhunpantavaa.. mutta vasta illan joukkuemäen jälkeen...asiathan on laitettava tärkeysjärjestykseen..:D baariin en kuitenkaan ole lähdössä, viikonloppuna olisi tarkoitus lukea...maanantaina olisi tiedossa saamen tentti, tiistaina vuorostaan tilanteisen vaihtelun tentti. Luettavaa olisi rutkasti eikä se taatusti onnistu, jos lähden viikonloppuna valvottamaan itseäni baareissa. Joskus on oltava järkeväkin: opintopisteitä on kerättävä. Viikonloppuna on mäkihypyn, yhdistetyn ja hiihdon lisäksi myöskin jotain kovin kaivattua herkkua: Bayernin matsi!!!!! Josko Klinsmann nyt laskisi prinssin kentälle kuin osoittaakseen ettei tämä todellakaan ole kaupan...En todellakaan haluaisi nähdä tilannetta, jossa prinssistä jouduttaisiin luopumaan...Ehkei sitten kuitenkaan..:DDDDDD

------

Ehkä minä nyt alan vähitellen keskittyä oleelliseen...Nyt se sitten alkaa...MÄKIHYPPY...:DDD jos nyt keskityn kaikkeen muuhun, niin ehkä vielä jaksan tänään illalla tai ehkäpä paremmin sanottuna yöllä lukea vielä vähän huomiseen tenttiin...Se kirja on todellakin omituinen...Tuntuu ettei siinä oikein missään vaiheessa edes päästä alkuun...Aivan kuin se olisi kokonaisuudessaan pelkkää johdantoa...Että sinällään vähän jopa kauhulla odotan huomista tenttiä...Lisään tähän loppuun iloksenne tai kauhuksenne taas pikkuisen pätkän Runebergia, Pyhäleikkuu:

------

"miss' ompi muurit valoisat

nuo rauhan ristin varjoomat,

miss' on tuo pelto kultainen,

mi kantaa viljan iäisen."

lunta, lunta, lunta...:DDDDD

Niin vain ne kaikki hyvätkin aikomukset joskus kääntyvät päälaelleen... Todellakin oli tarkoitus viettää rauhallinen lauantai-ilta kotona, aivan kuten viime viikollakin, mutta mitäpä tässä... Tulin juuri suihkusta ja aloitan kohta puoliin valmistautumisen iltaa varten... Ystäväni soitti, ja pyysi minut mukaansa Forteen tanssimaan... Vaikka rahalla ei todellakaan juuri nyt juhlita, niin ehkä pieni tanssahtelu hyvässä seurassa tekisi hyvää...Milloinkahan me olemme viimeksi olleet kyseisen ystävän kanssa kaksitaan liikenteessä? Siitä on jo aikaa...Kuitenkin vain muistan niin hyvin meidän viimesyksyiset toilailut...;D

------

Eilenkään en sitten ollut viettämässä rauhallista koti-iltaa... Meillä oli vuosikurssin kesken lettukestit, oli muutin hyviä lettuja...Kiitos niiden tekijälle...;D Hahaa, muistinpas kiittää... Joo... hauskaan meillä ainakin oli...Tuommoiset pienet illanistujaiset pitäisi ottaa tavaksi...ehkä kenties seuraavaksi on minun vuoroni...Miten olisi: tammikuu ja nuutinpäivän ryyppäjäiset?;D

------

LUNTA!!!!!!!! En oikein millään malttanut uskoa silmiäni, kun muutama päivä sitten heräsin ja katsoin ulos ikkunasta....Talvi on vihdoin tullut tännekin... Toivottavasti vain pysyisi...pahoin pelkään, mutta nyt täytyy kuitenkin nauttia täysin rinnoin tästä.... Tunnen välillä olevani kuin pikkuinen lapsi, joka on innoissaan talven tulosta... Minä vain niin nautin siitä, kun saa ulkona kävellessään nauttia uskomattoman kauniista maisemista... Kaikkialla on jotenkin vain niin rauhallista ja ihanaa. En todellakaan voi käsittää, miten joku ei voi rakastaa talvea... Varsinkaan kun tuolla ulkona ei edes ole kylmä...Siellä on nyt vain ehkä maailman ihaninta... Juuri tästä minä nautin: ensilumi ja joulu tulossa! Joulu ei todellakaan ole joulu ilman lunta. Kieltäydyn totaalisesti viettämästä joulua ilman lunta. Nyt täytyy vain kuitenkin nauttia tästä, ja toivoa, että mahdollisesti...;D

------

Olen minä tänään sentään jotain saanut aikaiseksi...Luin aamulla muutan runon Kalevalaa ja kaivoin jo Tilanteisen vaihtelun tenttikirjan esille... Sitä olisi tarkoitus lukea huomenna. Niin, sitten kun sitä jossain vaiheessa selviää kotiin... ;D

------

Minulla on tässä samalla menossa taas kunnon studio meininki: tv:stä tulee futista, kuten myös tekstikanavalta (täytyyhän sitä Bayernin otteita seurata: tilanne 4-1 Cottbusia vastaan, maalit Ribery, Demichelis, Klose, Toni:D) lisäksi erätauolla on KalPan ja espoolaisten välinen taisto... Siinä tilanne on 0-0, mutta kyllä ne kuopiolaiset vielä iskee...itseasiassa ottelun toinen erä alkoi juuri...joo, on mullakin elämä!Tuon nettiradion kanssa kyllä meinaa mennä hermot: eikö se mitenkään voisi kuulua pätkimättä?:D

------

Niin, mitäköhän sitä taas oikein laittaisi päälleen? Tämä on tämä iäisyyskysymys, joka ei koskaan tunne olevan aivan selvä... Ehkä minulla ei juuri nyt ole mitään hame-fiilistä...Taidan kerrankin laittaa housut jalkaan...mutta mitkä kengät? Kylläpä sitä elämässä onkin ongelmia!;D

------

Jospa minä nyt sitten siirryn ratkaisemaan pienimuotoista ja toistuvaa "kriisiäni" ja laitan tähän loppuun taas vähän Runebergiä, Kukka:

------

"Tuoksus kera tuuli liikkuu

riemukas,

perho kultasiipi kiikkuu

silmuillas.

Koske ei sua saastahuuli

suukoillaan,

kaste, päivyt, perho, tuuli

nepä vaan."

Ehkä se talvi vielä tännekin tulee?

Väsyttää, väsyttää... Auttaisi toki, jos menisin nukkumaan jo näin aikaisin, mutta... Toisaalta, sitten kukkuisin hereillä jo aamuyöntunteina eli klo8.00... Jos sitä vielä muutaman tunnin jaksaisi itseään viihdyttää, niin sitten voisi aivan hyvin matkata unten maille vierahille. Huomenna täytyisi kuitenkin taas jaksaa raahautua Fennicumille, hakemaan unkarilaista paitaa...Josko ne kassitkin tulisivat pian...Toki huomenna täytyy myös muistaa varmistaa meidän fuksien haalaritilaus, ja voisin jopa ehkä lukeakin nimistöntutkimusta..Haa, kerrankin torstai, ja minulla jotain tekemistä eikä pelkkää jumitusta, jumitusta, jumitusta!Kuten eilen...mutta toisaalta, en ollut ainoa...jotenkin tuntui, että eilen yksi jos toinen jumitti enemmän tai vähemmän...:D

------

Eilinen ilta meni täysin siihen, kun yritin epätoivoisesti vääntää kalevalamittaista runoa ja talousarviota ensi vuodeksi...Sen runon kanssa meinasi kyllä totaalisesti palaa hermot loppuun, ehkä ne jopa paloivatkin. Itse runon kirjoittaminen ei vienyt paljoakaan aikaa, mutta sen tarkistaminen ja lopullinen vieminen kalevalalaiseksi veikin sitten tuhottomasti aikaa...Vähän kyllä hirvitti jättää se tänään alustavaan tarkastukseen. Jos se on onnistunut, ja olen itsekin tyytyväinen lopulliseen versioon, niin voisin ehkä jopa harkita sen laittamista tänne...Vähän uutta, vähän vanhaa...nykyistä, mennyttä, todellista, kaukaa haettua...kaikkea siltä väliltä...mitä mieleen tuli, ja mitä sydämeni minulle kertoi, vähän väritettynä...

------

Oli vikatikki käväistä tänään kotona sen jälkeen, kun olin käynyt Alkossa ja kaupassa täydentämässä varastojani: väsähdin totaalisesti ja jotenkin vain aivoni kaiketi lakkasivat toimimasta täydellä teholla (niin, aivan kuin ne olisivat aiemmin päivälläkään toimineet)... Oli aivan uskomattoman vaikeaa lähteä hallituksen kokoukseen, ja kaiken lisäksi minusta tuntui, että olin siellä jotenkin tyhjää täynnä. Vielä kun käsittelylistalla oli paljon talousasioita...eli juuri minun hommaani...Päätimme kokouksessa, että järjestömme ensi vuoden matka suuntautuu joko Karjalaan tai saamelaisalueelle...Kokoamme vain ensin jäsenistömme mielipiteitä ja päätämme sen ehkä vasta ensi vuonna uuden hallituksen kanssa... Tänään tuli kuitenkin ilmeisesti jonkinasteinen vahvistus sille, että järjestöllämme on hallitus myöskin ensi vuonna. Tuskin maltan odottaa, siitä tulee varmasti hauskaa ja aikaansaavaa...:D

------

Muistin juuri, että SAKSA kohtaa tänään engelsmannit harjoitusmaaottelussa tai ystävyysottelussa...Niin ja alkaisihan kohta se Suomenkin matsi Sveitsiä vastaan tv:stä, mutta mielenkiintoni ja huomioni keskittyy taatusti...niin mihinkäs muuhunkaan kuin SAKSAan!!! SAKSA, SAKSA, SAKSA!!!!!!! Jalkapallosta puheenollen näin tänään jotain todella harvinaista: eräs äijä pyöräili... Niin siis hän pyöräili esitellen ilmeisen ylpeänä Bayern-laukkua!!! Hei, meitä on täällä enemmänkin...Luulin todella, että ei olisi...harvinaista...yleensä kuulee...ehkä se adressi olisikin kannattava...WAU!;D

------

Joo, niin kuin aikaisemmin mainitsin, sain tuossa viime viikolla siivottua vaatteet takaisin kaappiin tuosta lattialta...Niin, no jokatapauksessa nyt ne ovat siirtyneet takaisin lattian koristeeksi...Voisin ehkäpä huomenna siivota muutenkin koko kämppä...Ehkä olisi jo korkea aika... Ehkä täälläkin voisi joskus näyttää siltä kuin täällä asuisi joku täysissä järjissään oleva ihminen... Ehkä jopa itsekin viihtyisin ja saisin inspiraatioita tehdäkin jotain järkevää... Niin siis aivan kuin tämä ei sitä olisi, mutta...voisin vaikka joskus leipoa, laittaa kunnolla ruokaa ja ehkä jopa pitää jossain vaiheessa jonkinasteiset illanistujaiset... Näin sotkuisessa kämpässä ei kyllä todellakaan huvita pitää mitään bileitä... Aivan kuin täällä sopisikin kunnolla bilettämään....mutta pienellä porukalla kyllä...;D

------

Tuskin maltan odottaa ensi viikon viikonloppua...Pitkästä aikaa mäkihyppyä!!!!!! Lauantaina käynnistyy maailmancup, niin ja perjantaina on sitten se odotettu joukkuekisa...Niin, perjantaina...samana päivänä kuin on ainejärjestömme pikkujoulut...mutta ehkä katson sen kisan ensin ja siirryn juhliin vasta sen jälkeen...etkoilen itsekseni...ja kun muut siirtyvät baariin, voisin minä ehkä mahdollisesti siirtyä taas kotiin nukkumaan...joo, niin varmaan...mutta se olisi kaikista järkevintä...jaksaisi sitten myös lukea saamen tenttiin ja katsoa vähän lisää mäkihyppyä, yhdistettyä ja maastohiihtoa...Voi kunpa vain saisi itse olla myöskin siellä paikanpäällä Kuusamossa... No, sitten maaliskuussa Lahteen... Tuskin maltan odottaa...Nyt se sitten kohta käynnistyy: Aika jälkeen Ahosen...MATTI HAUTAMÄKI!!!;D

------

Nyt se on kaiketi sitten talvi pikku hiljaa rantautumassa tänne Turkuunkin: aamulla, kun lähdin luennolle maa oli huurteessa, lumeksi sitä ei todellakaan voi sanoa...Pakkasta on ollut koko päivän...Josko se maa vielä peittyisi valkeaan... Ja pääsisi taas nauttimaan talvesta, sen kauneudesta ja ihanuudesta...Toisaalta, nyt voisi muutaman päivän pitää ensin kunnon pakkasia, nämä eivät todellakaan ole mitään, ja sitten maahan sataisi pehmeää lunta...Ihmisethän se toki säikäyttää, varsinkin tuolla kehä kolmosen sisäpuolella, jossa ajotaidot ovat yhdellä jos toisella olemattomat....Miten sikäläiset osaavat olla niin tumpeloita?

------

Ehkäpä nyt siirryn seuraamaan tuota Suomi-Sveitsi -matsia ennen unten vuoroa... Tässä vielä illan iloksi ja jatkeeksi vähän Runebergia, Syys-ilta:

------

"Syys-illan hämyssä noin haaveilen,

koivusta lehti lentää hallainen,

alaston ranta lahden aaltoon päilyy,

kuun yli valkohattarainen häilyy."

krapulapäivän jumitusta...

Joo, en ole taas tänään saanut yhtään mitään aikaiseksi. Jumittaa, jumittaa, jumittaa... Taas kerran... eli ei mitään uutta auringon alla. Päivän olen vain tuijottanut alppihiihtoa ja odottanut tuloksia mäen SM-kisoista... ehkä kohta? Toisaalta voisin pikku hiljaa kääntää kanavan kohta futiksen puolelle, vaikkakaan kyse ei taaskaan ole bayernin matsista... Alkaa jo pikku hiljaa kyllästyttää, vois niidenkin matseja näyttää pikkasen enemmän... ei kai ne muut joukkueet ketään voi kiinnostaa näin paljoa... Ei ymmärrä... mutta se nyt ei ole mikään suuri yllätys...;D

------

Oltiin eilen tyttöporukalla viettämässä hyvän ystävän tupareita, ja hauskaa oli... Kuten tietysti odottaa sopikin... Väsy vain hiipi yllättävän aikaisin puseroon, ja oli pakko hiipiä hieman aiemmin kuin oli tarkoitus kotiin peiton alle...ehkäpä sitä taas sitten ensi viikolla jaksaa... tai mistä sitä loppujen lopuksi tietää, mitä tänään loppujen lopuksi tulee tapahtumaan... ehkäpä...:D

------

Oli aivan ihanaa katsella aamulla naisten pujottelua Levin lumisista maisemista... Tulisipa se talvi tännekin... Se ei vaan valitettavasti nyt siltä näytä... Ulkona sataa ties miten monetta päivää putkeen vettä, eikä se näytä rauhoittuvan millään. Masentaa... Tulisi ensin pakkanen ja sitten lumet... ja valkoinen maa... Kohta on sentään jo marraskuun puoliväli eikä talvesta ole tietoakaan... Minulla on ikävä talvea, kunnon talvea...lunta ja pakkasta...niitä kuvan kauniita maisemia ja valkeutta, rauhallista tunnelmaa... niin kova ikävä...:(

------

Eilen puhuttiin tyttöjen kanssa siitä, että vaikka miehillä on kuinka putkiaivot ja olevinaan yksinkertainen ajatusmaailma, niin silti niistä ei ota mitään selvää. Ehkä ne on vähän liian yksinkertaisia... Yksi kaveri joutui pahasti pettymään erään kakslahkeisen suhteen, kun tämä ei loppujen lopuksi osannut päättää, mitä haluaa. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa valita kahdesta... vaihtoehtoja ei sentään ollut enempää... mutta kun ei niin ei... miehet, kuka teitä nyt ymmärtää? puhukaa suoraan, ei me naiset sentään niin heikkoja olla...

------

Joo, nyt kävi kutsu korkeemmalta taholta bilettämään johonkin autopesulaan...tuskin maltan odottaa...ehkäpä siis siirryn tästä suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten...tunti aikaa, kyyti tulee sit...juotavaakin tarttis hommata...apuva...mitäköhän tästäkin tulee...hauska ilta...?!;D Runebergia vielä tähän loppuun, Jenny:

------

"Moni kertoi vielä ihastellen,

kuink' ol' ujo tyttö joskus katseen

kreivin silmiin luoda uskaltanut,

kuink' ol' aina silloin kasvot hymyn

taivahisen hohde kirkastanut,

rusosuulla sulo uus jok' uutta

sanaa suudellut sen lennähtäissä."

talvea, lunta ja pakkasta odotellessa...

Olenhan mä kerrankin saanut vapaapäivänä jotain aikaiseksi (niin siis jotain muutakin kuin sängystä ylös raahautumisen lisäksi): luin tänään kokonaisen tunnin nimistöntutkimuksen tenttiin, ja sitten sain myös siivottua nuo vaatteet pois lattialta. Niin vaatekaappikinhan on keksitty...;D Jostain vain täytyisi raapia lisää energiaa... No, jos minä vaikka ensi viikolla pyykkäisin... Katsos joka viikolle jotain... Näinhän se menee...:D

------

Vapaapäivät ovat kyllä ihan kivoja: saa nukkua pitkään, tehdä mitä huvittaa, rentoutua, eikä ole kiire mihinkään. Mutta... Kun vapaata sattuu olemaan puolet viikosta, niin se ei oikein loppujen lopuksi tunnu kivalta. Mieluummin istuisin luennoilla, kun yrittäisin väen väkisin saada luettua kotona. Kotona on vain aivan liian paljon häiriötekijöitä. Eikä täydellisessä hiljaisuudessa lukeminen vain yksinkertaisesti onnistu: ajatukset lähtevät karkailemaan silloin niin kovin helposti. Paras havaitsemani paikka lukemiselle on Fennicum. Hypäreillä on juuri oiva tilaisuus istuskella siinä aulassa ja lukea mitä milloinkin. Ei haittaa, vaikka siitä lappaa ihmisiä vähän väli ohi. Helpompi siinä on lukea, kuin täydellisessä hiljaisuudessa.

------

Huomenna olisi sitten tiedossa paluu Turun yöelämään viikon tauon jälkeen... Voi kuinka sitä onkaan odotettu ja kaivattu... Ikävä on oikein ollut. Hyvä ystäväni järjestää huomenna jonkin asteiset tuparit, ja tarkoitus olisi myös totta kai jatkaa matkaa kohti viihteen keskipistettä;D Eilen tuli myös käväistyä alkossa ostamassa vähän kurkun kostuketta. Tällä kertaa kokeilun kohteena on kaakaolikööri... Kuulostaa aivan loistavalta, ei liian makeaa, mutta makua löytyy... Pari viikkoa sitten testasin erään aivan loistavan yhdistelmän: sitruslikööriä, limemehua ja sitruunapohjaista kivennäisvettä...Suosittelen.;D Viime aikoina vain olen halunnut kokeilla kaikkea uutta: viini ja kirkas ei oikein nyt iske... Ehkä taas jonkun ajan päästä;D

------

Viikonloppuna koittaa taas se aika vuodesta, kun talvilajien kaudet käynnistyvät todenteolla: alppilajien maailmancupia lasketaan Levillä, ja sitten....Mäkihypyn normaalimäen SM-kisat käydään Rovaniemellä...Voi, tätä sitä on taas odottanut. Mäkihyppy, siinä vasta aivan sanoinkuvaamattoman mahtava laji! Eikä aikaakaan, kun Lahti ja Salpausselkä kutsuu... Muutama kuukausi menee nopeasti, vai meneekö? Tuskin maltan odottaa...;D

------

Toimisikohan kamera taas vaihteeksi huomenna? Reilu vuosi sitten sen päälle kaatui synttäreilläni boolia, jonka jälkeen se kyllä toimi normaalisti... Kunnes tuossa muutama kuukausi sitten se alkoin reistailla oikein kunnolla.. En todellakaan tiedä, mikä siinä on vikana. Mun järjen mukaan se viimevuotinen ei voi vaikuttaa siihen käytännössä mitenkään. Tai voihan se, mutta tuntuu jotenkin hullulta ajatukselta...

------

Hulluudesta puheen ollen... Näin viime yönä outuoa unta: näin unen, jossa olin joutunut johonkin onnettomuuteen, ja olin hukkumaisillani... Tajusin, että myöhemmin myös hukuin.. Pelottavaa... En vain oikein löydä mitään yhtymäkohtaa siitä eiliseen.. Ei voi ymmärtää... Mikä yllätys!:D

------

Vaikkakin nyt minun täytyisi keskittyä Runebergin sijaan Juhani Ahoon ja kaikkiin muihin tenttikirjoihin, niin en silti ole pystynyt pitämään näppejäni erossa tuosta niin kiehtovasta kokoelmasta... Naisille:

------

"Ilosta, lohdusta, min soi ja suo

hamasta kehdosta luo haudan partaan,

jok' itkusta, min kuivaa kukka tuo,

sen mahti salainen saa kiitoksemme hartaan.

Se ikuisuuden siemenestä on,

oi, älkää kuihtua sen suoko kuolohon!"

väsy painaa jo puseroa...

Nyt vähän väsyttää. Aamulla raahauduin saamen tunnille, oli pakko, koska pidin eilisen päivän omaa vapaata. Ei se vapaa kyllä auttanut. Väsyttää vieläkin, viikonloppuna tuli vähän valvottua... Totta puhuen odotin paljon enempää...Perjantai-iltana käytiin kavereiden kanssa bilettämässä paikallisessa DDR:ssä, jonka avajaisiltaa kauhistelimme: dj oli todella luokaton, paikka oli tasoonsa nähden todella kallis ja lisäksi huono meininki. Toki siellähän kaikki maksaa, se nyt on aina tiedetty. Enkä myöskään usko, että mikään sikäläisistä "bilepaikoista" olisi rahani arvoista. Jatkossa on parempi keskittää biletys vain ja ainoastaan tänne Suomen yöelämän paratiisiin, Turkuun. En todellakaan suostu ikinä myöntämään, että missään voisi olla läheskään yhtä loistava meininki. Ehkä myös ihmiset tekevät sen. Turkulaiset nyt vaan ovat ihanampia.<3>

------

Jippii! sain vihdoin ja viimein äänne- ja muotorakenteen tentistä sen kauan kaivatun kolmosen! Mietin kylläkin vielä sitä mahdollisuutta, että menisin perjantaina vielä korottamaan. Nälkä kasvaa syödessä...;D Toki minun tarvitsisi lukea ensi viikon sanasemantiikan tenttiin, joka on jäänyt roikkumaan viime vuodesta. Huomenna voisin vaikka aikani kuluksi marssia kirjastoon lainaamaan itselleni tenttikirjallisuutta: Kalevalan nyt ainakin. Voisin kyllä loppukuusta raahautua tenttimään jonkun kurssin suomen kielen puolelle, ja toisen kirjatentin voisinkin sitten suorittaa joulukuun tiedekuntatentissä. Sitten kun saisin vielä korotettua sen lauseopin...

------

Eilisen päivän vain jumitin kotona. Katselin tv:tä jokseenkin apaattisena. Tulihan sieltä toki saippuasarjaputkeni: lemmen viemää, salkkarit, tukka auki. Tätä jälkimmäistä sarjaa en vain jotenkin tajua, tai siis oikeastaan en tajua sitä, miten siinä yritetään epätoivoisesti saada tämä meidän wannabe pääkaupunki näyttämään jokseenkin mukiinmenevältä, väittävät jopa kauniiksi. Kertakaikkisen rumahan se on: ne kaikki kuvottavat rakennukset, ja liika venäläisen kulttuurin vaikutus ja se ihmisten töykeys ja kiire. Siellä ei kukaan välitä muusta kuin itsestään. Ymmärrän täydellisesti niitä väitteitä, joiden mukaan sikäläinen slangi on suomen murteista karseinta kuultavaa. Yhdyn todellakin tämän ryhmän kantaan. Yliarvostettu paska koko kaupunki.

------

Ehkä minun pitäisi tänään jotenkin raahautua aikaisin nukkumaan. Huomenna täytyisi jaksaa istua kuuntelemassa Kalevala-mittaisesta runoudesta. Se on oikeasti mielenkiintoista, ja juuri siitä syystä olisi mukavaa, jos en nukahtaisi kesken luennon. Saisi sitäpaitsi nukuttua univelat pois ennen perjantaita ja erään ystäväni tupareita. Siitä tulee taatusti hauskaa.. Vai tuleeko? Tyhmä kysymys... Kysyinpähän vain...;D

------

Jotta minä joskus saisin raahattua itseni nukkumaan, liitän teille luettavaksi tähän loppuun taas pätkän Runebergia, Kaikki oli kilvan kimpussani:

------

"Mist' on tuuli mielen saanut,

kielen kerkeän tavannut,

pihapihlajat pakinan,

sanat liian lintuparvi?"

Bayernia ja biletystä tiedossa...;D

Yritän tässä kovasti lukea äänne- ja muotorakenteen tenttiin... mutta se on jotenkin niin kamalan vaikeaa: muistiinpanoja on sekä vihossa että moodlessa... eikä oikein tiedä kumpiin pitäisi tarttua. Perjantaina olisi tarkoitus sitten saada siitä tentistä vähintään 3, tai sitten ensi viikolla, mutta ainakin tässä kuussa... PAKKO!!! pääsisi sitten joskus myös vaihtamaan sitä pääainettakin...huomenna luen ainakin kolme tuntia... Ensi viikolla on sitten kauana odottamani:D alueellisen ja sosiaallisen vaihtelun tentti... siinä haluan oikeasti menestyä... mutta milloin oikein ehdin siihenkin lukea?ehkä maanantaina?

------

Viikonloppu vierähtääkin sitten tuolla wannabe pääkaupungissa... Ihana nähdä taas pitkästä aikaa ystäviä ja sukulaisia siellä päässä... Hauskaa siitä ainakin tulee...me Turun ihanaiset naiset lähdemme sinne näyttämään, miten bailataan...Tuskin maltan odotttaa...Perjantaina baanalle, ja lauantain voisikin sitten ottaa vähän rennommin...ja sunnuntaina ennen lähtöä shoppailemaan...wau! Mutta oikeasti... On aivan ihanaa nähdä näitä kahta rakasta ystävää, jotka ovat muutaman viikon päästä lähdössä kuukaudeksi Tansaniaan. Minulle tulee heitä aivan kauhea ikävä! Huoli täällä tulee olemaan todella suuri: pienikin negatiivinen uutinen sieltä saa minut huolestumaan todella. En voi mitään itselleni: tälläinen minä vain olen: huolehdin läheisistä vähän liikaakin. Eihän siinä mitään pahaa toki ole, mutta voisinhan minä välillä ottaa vähän rennomminkin, vai?;D

------

Huomenna onkin sitten tiedossa ruåtsibileet... ja perjantaina se tentti... nyt menee hyvin.. Mutta ei se mitään: haalarit päälle ja menoks! Ekaks pikku etkot ja sit suunnaksi Åbo Diskotek. Ehkä ei kuitenkaan tule viivyttyä pilkkuun asti, tai no... Vannomatta paras... Onhan sitä aiemminkin...

------

Katselin tuossa yksi päivä kalenteria ja totesin: joka viikonlopuksi jouluun asti on tiedossa jotkin bileet: ens viikolla ystävän tuparit, sit on lettukestejä, pikkujouluja, kakskymppisiä ja vaikka mitä muuta... Loppuvuodesta tulee ainakin kostea! Tylsyydestä ei ainakaan voi valittaa... ja vielä kun KalPa tulee joulukuun alussa pelaamaan Turkuun, niin tuskin maltan odottaa...ja muutenkin, tiedossa on aivan loistava loppuvuosi..:DDDD

------

Yritän tässä samalla katsella tv:stä Lemmen viemää... Siinä vasta loistava sarja: juuri minun makuuni, vielä kun se on höystetty saksan kielellä ja baijerilaisilla maisemilla...voi kun itsekin pääsisi tuonne vielä joskus...Ehkä vielä joskus... Toki en lähtisi sinne pelkästään katselemaan maisemia, vaan matkaan kuuluisi ehdottomasti myös Bayernin ottelu...ja hyvällä tuurilla tottakai myös SAKSAn jalkapallomaajoukkueen matsi...joo, ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun minulla oikeasti on rahaa...jos nyt ensi kesänä selviäisi ja saisi rahat kokoon sitä Viron matkaa ja kierrosta varten... mutta kyllä minä vielä sinne SAKSAankin selviän... vielä jonain kauniina päivänä...;D

------

Bayernista puheen ollen... Tuli tuossa juuri mieleen, että eikö olisi aika hienoa, jos Suomessa näkyisi oma Bayern-kanava? Kaikki matsit suorana ja vanhoja klassikoita uusintoina... Olisin niin liimautunut television ääreen...wau! Kuinkakohan moni allekirjoittaisi adressin, jos sellaisen hommaisin?Pitäisiköhän?;DD

------

Olen minä sentään jotain saanut aikaiseksi: Runebergia en edelleenkään ole unohtanut...Tässä pohdittavaksi kappale runosta Syyslaulu:

------

"Puut jo heittää

puvun keltaisen,

marraskuiset pilvet peittää

hautaa kukkien.

Sulokukat syksy surmas,

sydämiin vain, joita hurmas

suven päivänä ne suloillaan,

muistoina ne elpyy uudestaan."

sataa, sataa ropisee..

Eikö tuo sade koskaan lopu? Alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään. Tälle vuodelle on saatu vettä jo ihan tarpeeksi. Hei, nyt pitäisi olla jo lumen vuoro! Toista se oli vielä silloin kun itse oli ehkä ala-asteella: aina siinä syysloman aikoihin saatiin jo nauttia ensilumesta eli juuri näihin aikoihin. Nyt on siinä ja siinä saadaanko lunta jouluksi edes Savon korkeudelle. Tätä menoa ei hyvältä näytä. Sen vielä ymmärrän, että täällä rannikolla lunta on vielä vähemmän, vaikka sekin kyllä kaihertaa mieltä. Joulu ei ole joulu, jos ei ole lunta. Ainakin minä kieltäydyn viettämästä joulua ilman lunta.

------

Muutenkin on vähän apaattinen olo, eikä sitä totisesti yhtään kirkasta tuo ulkoinen sää. Nyt vain ei huvita yhtään mikään. Huominenkin tuntuu jotenkin vaikealta. Tekisi mieli vain nukkua, nukkua niin pitkään, että olisi vähän iloisempi ja pirteämpi olo. Heräisi vasta sitten, kun kaikki olisi paremmin. Kai sitä kuitenkin täytyy jaksaa, ehkä sitä huomenna on jo aivan toisenlainen mieli.

------

Hei, mikä teitä vaivaa turkulaiset? Oltiin eilen gigglinissä kavereiden kanssa, ja siellä oli todella huono meininki! Koskaan aiemmin siellä ei ole ollut noin tylsää...Seurassa ei todellakaan ollut mitään vikaa, päinvastoin... Mutta kaikki muu olikin sitten jotenkin oudon latteaa. Kyseessä oli kuitenkin aivan tavallinen lauantai-ilta, eikä tietääkseni ollut missään muualla mitään erikoista, mikä olisi verottanut porukkaa. Vai onko minulta mennyt jotain ohi? Sekään nyt ei varsinaisesti olisi mikään yllätys.;D

------

Viime yönä, tai no oikeastaan aamulla, heräsin siihen, kun muistin: apua! tarttis vielä ilmeisesti tehdä tiedote huomiselle kirjoittamisen kurssin tunnille. Joo, sainhan mä sen kuitenkin sitten loppujen lopuksi väsättyä kokoon, mutta taaskaan en aloittanut turhan aikaisin. Mutta huomenna, sen minä olen päättänyt jo näin etukäteen, aloitan tosiaankin lukemaan alueellisen ja sosiaalisen vaihtelun tenttiin. Se kurssi on todellakin sellainen, josta on pakko repiä hyvä arvosana. Muuten hävettää, ainakin minua.

------

Mitäköhän sitä vielä saisi tänään aikaiseksi? Vai saisiko mitään? Jos vain istuisi ja olisi... katsoisi tv:tä tai lukisi jotain hyvää rompsua. Jos sitä vaikka pääkin selkiytyisi. Jos... vaikka siirryttäisiin nyt Runebergiin... Syys-ilta:

------

"Syys-illan hämyssä noin haaveilen,

koivusta lehti lentää hallainen,

alaston ranta lahden aaltoon päilyy,

kuun yli valkohattarainen häilyy."

ohi, vai?

Tenttiviikko on vihdoinkin ohi, vai onko. Ainakin toistaiseksi viimeinenkin tentti on taaksejäänyttä elämää, mutta ei mene kuin pari viikkoa niin uusi tentti odottaa. Hetkeen en nyt jaksa lukea, pitää saada päähän muutakin, ja elämään. Toisaalta, seuraava tentti onkin ehkä se mielenkiintoisin: alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu, ainakin luennot ovat olleet. Ehkä voisinkin toisaalta aloittaa siihen lukemisen jo vaikkapa heti maanantaina, tai jopa sunnuntaina. Niin, miksiköhän en aiemmin? Jaa, miksiköhän en?;D

------

Pidennetty viikonloppu Varkaudessa kului nopeasti, mutta ahdistavasti. Jotenkin siellä vain taas tajusi, kuinka sinne ei enää halua palata. Kuinka sellainen elämä ei ole minua varten. Ne ihmiset ovat vain niin varkautelaisia. Ei siellä vain voi viihtyä, ei siellä ole koti. Koko kaupungin ilmapiiri, rakennukset. En vain tajua, miten kukaan voi viihtyä siellä. Täydellisen ruma kaupunki. Sukulaisia oli toki mukava nähdä, muuhun ei sitten ollutkaan aikaa. Sukuloimassakin tuli vain sellainen tunne, että kuin heidän mielestään elämässä ei olisi muuta tarkoitusta kuin tarrautua ensimmäiseen vastaan tulevaan ihmiseen. En tarkoita pahalla heitä kohtaan, on hienoa jos ovat löytäneet elämänsä rakkauden. Tietyissä tapauksissa en vain siihen usko. Mikään pakkonaittaminen niin pian kuin mahdollista ei ole kovinkaan hohdokasta? Voihan sitä viettää aikaa rakkaansa kanssa muutenkin kuin avioliitossa, vai eikö muka voi?

------

Parin viikon päästä olisi tarkoitus lähteä käymään taas tuolla Suomen wannabe pääkaupungissa... Olisi ihanaa nähdä kahta ystävää vielä ennen kuin he lähtevät joulukuussa Tansaniaan. Rohkeutta heillä kyllä riittää. Vähän pelottaa heidän puolestaan: kumpikaan ei ole koskaan käynyt Afrikassa, kaksi nuorta naista, viisasta ja voimakastahtoista kylläkin. Kyllä he siellä pärjäävät, mutta en silti voi sille mitään, että pelottaa. Kai läheisten kuuluukin pelätä, ei kai siinä muuten mitään mieltä olisi.

------

Pääseehän sitä itsekukin matkalle... Sovimme tuossa pari päivää sitten yhden kaverini kanssa, että lähdemme huhtikuussa Viroon. Tarkoituksena olisi käydä ainakin Tartossa, Tallinna tulee nähtyä ainakin läpikulkumatkalla, ja kuka tietää mihin muualle siellä vielä eksymme... Mahdollisuus oppia kunnolla viron kieli on parempi paikan päällä itsessään kuin tunneilla istumalla. Tuskin maltan odottaa huhtikuuta! Siitä tulee taatusti mielenkiintoinen ja hauska matka!:DD

------

Huomenna pääsee taas pitkästä aikaa ulos vähän tuulettumaan. Vähän tanssahtelemaan ja pitämään kivaa ihmisten ilmoille hyvässä seurassa. Voiko olla parempaa tapaa viettää perjantai-iltaa kuin tuo? En ainakaan itse keksi mitään parempaa. Saa kaiketi hetkeksi unohtaa kaiken ja rentoutua. Se ei kaiketi ole liikaa pyydetty. Tuskin maltan odottaa, että tanssijalkani pääsee taas kunnoilla valloilleen. Huomisesta tulee taatusti mahtava ilta, tapahtui mitä tahansa. Juuri nyt en vain voi kuvitellakaan, että mikään voisi pilata sitä.:DDD

------

Loistavaa KalPa! Jospa Bellissimonkin peli tuosta aukenisi... 1-0 Ilvestä vastaan ensimmäisen erän jälkeen. Järvinen pelannut loistavasti, nuorukaisen itseluottamus kohoaa kummasti kun saa hyviä torjuntoja alle. Kahteen viimeiseen erään onkin sitten syytä vähän pistää luistimeen lisää vauhtia, jotta karkoitetaan tupsukorvat lopullisesti kannoilta. Pisteet olisivat nyt tärkeitä, ja toivottavasti ne jäisivät Niiralaan. Maaleja, KalPa, maaleja!

------

Minkäköhän pätkä minä Runebergilta taas tähän keksisin? Monia loistavia olisi, hmm...Jos vuorossa olisi nyt vaikka Senpä koommin en kysellyt:

------

"Vaan kun petti kulta kurjan,

lämpönsä viluksi muuttui,

talveksi sula suvensa,

senpä koommin en kysellyt,

tunsin, tunnen, tuiretuinen:

katoavi kaikki kaunis,

mi sulosta, surkastuvi."

suunnitelmia...

Vihdoin ja viimein... Ne perhanan vuosijuhlat saatiin vietyä läpi enemmän tai vähemmän sekaisissa tunnelmissa. Kuten ounastelinkin, pieniä ongelmiakin toki kertyi: tavarat meinasivat palautua vääriin paikkoihin ym. Toki vielä olisi raportin kirjoittelua ja laskujen maksamista, mutta ne hoituvat tässä sivussa. Ensimmäiset ja viimeiset vuosijuhlat, joita olen järjestämässä! Seuraavissa mahdollisissa otan vain rennosti ja nautin, kuten eräät... Ja mitä ensi vuosi tuokaan tullessa, olkaa varuillanne... Muutoksia on luvassa, sen voin taata...

------

Tenttejä, tenttejä ja tenttejä... Lue, lue ja lue... Kun vuosijuhlista päästiin, niin tenttisuma alkoi. Milloin sitä oikeastaan saa edes hetken rentoutua? Haudassa sitten ehkäpä, vai? Viikonlopun aikana täytyisi lukea viroa, kielioppia, alueellista ja sosiaalista vaihtelua... ja oliko vielä jokin tentti, jonka olen kenties unohtanut? Perjantaina olisi tarkoitus lähteä sukulaisia tapaamaan mutta taitaa olla, että viikonloppuni vierähtääkin tenttimateriaalin parissa. No, ei voi mitään. Ehkä minä jonkun hetken nukunkin, tai jotain...;D

------

Wau! Miten mun kämppä näyttääkin nyt kaikessa pienuudessaan jotenkin erilaiselta. Niin, tätä se siivoaminen tekee. Voisin ehkäpä harrastaa useammin, joo niin varmaan...;D Ehkä tämä on vain tämmöinen pienimuotoinen ihme, seuraavaa saan varmaan taas odottaa jonkun aikaa... Mutta mihinkäs minä tästä muuttuisin: tällainen pieni sottapytty olen aina ollut... ja ehkä vähän välinpitämätön tuon siisteyden kanssa...

------

Täytyy kyllä sanoa, että maisemanvaihdos tekee nyt hyvää. Jos edes hetkeksi saisi taas unohtaa kaiken sen, mitä päässä pyörii. Maisemanvaihdos on toiminut aiemminkin, miksi se ei myös nyt voisi toimia. Toki kaikkia asioita ei aina voi paeta, mutta kyllä ne aina hetkeksi voi unohtaa. Joten Varkaus täältä sitä taas tullaan! Tottakai minusta on sitten taas maanantaina mukava tulla tänne, hiukan levänneenä... Ja ehkäpä myös selkeämmin mielin.

------

Haa, tulihan sitä tänään taas haettua itselleen pienimuotoinen valitusoikeus... Niinpä vain menin ja äänestin kunnallisvaaleissa jo näin ennakkoon... Ehdokkaalta en paljoa vaadi, joten sen löytäminen ei koskaan luulisi olevan kovinkaan vaikeaa minulle. Silti kuitenkin haluan antaa ääneni sellaiselle ehdokkaalle, joka ei ole mikään tyhjänpäiväinen paskanjauhaja. Sellaisia on muutenkin tässä maailmassa valitettavasti muutenkin aivan liikaa, suurin syytös siis pois poliitikkojen harteilta...Voi, kyllä ne muutkin osaavat. Sen kyllä näkee niin selkeästi ihmisestä, kuka puhuu paskaa ja kuka ei. Jos joilla kuilla ei satu olemaan parempaakaan tekemistä kuin jauhaa satuja muiden elämistä, niin ihan rauhassa. Sellaiset eivät ole kadehdittavia ihmisiä, ja valitettavasti suurin osa on meitä naisia. Kyllä sitä onneksi osaa erottaa ne todelliset ihmiset.:DD

------

Josko sitä kohta kattoisi vaikka jonkun leffan... Tuo tv-tarjonta on taaskin niin huikeaa, että ei oikein mitenkään osaa päättää, mitä katsoisi.. Ja kun vielä matsikin loppui, niin...SAKSAn pelikään kun ei kerta kuulu Suomen tv-tarjontaa...Vaikka kyl se vois olla, ainakin mun mielestä... Muu Suomi ei sitten taidakaan olla samaa mieltä... Tai mistä mä oikeastaan tiedän...;D

------

No, joo..Täs nyt olis sit taas vaihteeksi vielä vähän Runebergia pohdittavaksi... Ettei vaan pääse unohtumaan... Nyt vain kaikki sitten odottamaan, kaikki on elämässä mahdollista... Sehän on jo nähty... Elikkäs runo olisi Odotettu:

------

"Äiti askarpuuhissa,

sisko ääress' ompelun,

veikko menee metsälle,

itse käsi poskella

tässä istun, uneksin.

Mielitietty, missä liet,

kuulumaton, kaivattu,

outo, odotettu vain."

Ehkäpä sitä jälleen...;D

Niin, pitäisi lukea tentteihin, mutta... Ehkä huomenna... Joo, niin varmaan... Ajatus hyvä, mutta toteuttamisen kanssa on lieviä ongelmia... Ajattelin todellakin kerrankin toimia viisaasti ja aloittaa tentteihin lukemisen ajoissa, en edellisenä iltana. Kyllä se taisi päivän verran pelittää, mutta sitten taas tapahtui repsahdus. Ei mutta oikeasti, voisin minä huomenna aloittaa lukemisen, kun ei kerta mitään muutakaan järkevää tekemistä ole. Tai onhan sitä vaikka mitä... Toisaalta, olisihan minulla nytkin aikaa... Ja tässä minä vain istun... Mutta siellä alkaa kohta taas lätkää... Tekosyiden kuningas!

------

Jaksaisikohan sitä illalla lähteä käymään missään? Toisaalta tekisi mieli lähteä katsomaan ihmisiä ja vaikka vähän tanssahdella... Jos vaikka sitten aloittelisi kohta tuota jääkaapin tyhjennystä noista lonkeroista, joita on vielä runsaasti jäljellä laivareissun jäljiltä.. Tai no runsaasti ja runsaasti, muutama, mutta kuitenkin!;D Ja täytyyhän sitä vähän tunnelmaa nostattaa kuunnellessa KalPan marssia... Joo joo, aina niitä tekosyitä löytyy...

------

Viimeisiä viedään näissä vuosijuhlajärjestelyissä... Alunperin oli tarkoitus tänään käydä Ikeassa hommaamassa vähän kangasta pöytäliinoja varten ja lisäksi kynttilät ja servetit... Suunnitelmiin tuli kuitenkin sen verran muutoksia, että tämä ostosreissu siirtyikin maanantaille ja näin minulle tuli stressitön vapaapäivä... Ei tarvitse nyt kuin ottaa aikaa itselleen ja rentoutua ennen tulevan viikon viimeistä puristusta... Loppujen lopuksi vielä pitäisi kuitenkin tehdä vaikka ja vähän mitä, mutta eiköhän tämä tästä... Eiköhän ne kunnialla viedä läpi, toivottavasti. Jotenkin minusta vain tuntuu, että viimeistä kömmähdystä ei olla vielä nähty. Jostain kumman syystä...

------

Perhanan fonetiikka! Se koko kurssi saa minut näkemään punaista valoa! Kurssi jäi monien surullisten kuuluisien tapahtumien jälkeen roikkumaan viime vuodesta ja se olisi tarkoistus saada perusopinnoista suoritettua, jotta tämä pääaineen vaihto lopulta onnistuisi. Ei vaan jotenkin yhtään kiinnostaisi tai innostaisi lukea sitä, ja varsinkin kun kirja tuntuu olevan jotenkin mahdotonta haalia jostain. Koko kurssi tuntuu olevan opintojen etenemistä vastaan... Täytyy vain yrittää, pakkohan sen lopulta antaa periksi. Ei meitä voi ikuisesti kiduttaa, vai voiko?

------

Keskiviikkona meinasin suivaantua hammaslääkärille: tämä kehtasi ihmetellä, miten minulla voikaan olla niin hyväkuntoiset ja suorat hampaat! "Milloinkas näitä on oijottu?" Töksäytin vain hänelle, että hampaani ovat luonnollisessa muodossaan eikä niille ole tehty mitään ylimääräisiä hoitoja! Luulisi hammaslääkärinkin olevan tyytyväinen, että asiakkaan hampaat ovat kunnossa. Nämä neljä viisauden hammastakaan tuskin kaipaavat mitään sen suurempaa hoitoa, vaan kolme niistä on puhkeamassa juuri sellaiseen asentoon, ettei niille varmaan tarvitse tehdä mitään, jolleivat nyt rupea mitenkään häiritsemään. Ärsyttää vain tuollainen. Joo, kyllä minä tiedän, että minulla on luonnostaan suorat ja valkoiset hampaat. Saahan niistä huomauttaa, mutta ei tarvitse sen suuremmin ryhtyä ihmettelemään. Kiitos riittää, olen kuullut hampaistani jo kahdenkymmenen vuoden ajan, joten eiköhän se ole tässä.

------

Vaikka en mitenkään kovin paljon teknologiasta ymmärräkään, niin silti: KIITOS nettiradioille! Ne mahdollistavat Kuopion paikallisradion Oikean aseman kuuntelemisen täällä Suomen vanhimmassa kaupungissa... Ja tätä kautta kykenen toki seuraamaan entistä paremmin KalPan otteita. Josko sieltä kohta maali tulisi...:DDD

------

Jos minä nyt vain keskittyisin kuuntelemaan tuota matsia ja tyhjentämään sitä jääkaappia... Kuka tietää, mihin sitä taas tänään päätyy... Ehkäpä kenties lyniin vai kokeiltaisiko näin laillisest fortea?;D Joka tapauksessa tässäpä teille pohdittavaksi pieni pätkä Runebergia runosta Maalaaja:

------

"Ja hellä ollos, kauneus suurt' on, mutta

vain sydän oikeaa suo suloutta -

siis silmäs mulle, sulon vuoksi vaan,

säteilköön lemmen tulta ainiaan!"

näin turussa...

Tiistaina KalPa todellakin näytti turkulaisille, miten jääkiekkoa pelataan, ainakin ensimmäisen erän ajan... Kuten jo niin monesti valmentaja on todennut: peli ailahtelee liikaa... Mutta ei se sen paremmin mene turkulaisilla... Eikä se tee täkäläiselle kiekkokulttuurille liikaa... Vai onko sitä edes enää? Ehkä on, mutta hyvin se ei voi...
Ihmisiä ei täällä jaksa enää jääkiekko kiinnostaa, mikä kuulostaa hullulta...puhutaanhan sentään SM-liigahistorian menestyksekkäimmän seuran kotikaupungista... Täällä ei kuitenkaan kelpaa kuin kulta... Ehkä ollaan totuttu voittamaan, joten mikään muu ei tunnu kelpaavan...

Ottelun aikana oli mielenkiintoista kuunnella ympärillä istuvien turkulaisten kommentointia ottelusta. Kun kotijoukkue sai kiekon haltuunsa tai syötön osumaan omilleen, kuului: "loistavaa!". Päinvastoin kun taas KalPa onnistui ottamaan kiekon pois vastustajaltaan, ihmisten suusta kuului: "Ei tästä pelistä tule mitään. Tepsi häviää, peli on ihan liian hapokasta. Ei ihme ettei ihmisiä jaksa kiinnostaa." Loppujen lopuksi suurin osa vajaasta viidestä tuhannesta katsojasta poistui hallista viimeisen erän puolivaiheilla, vaikka tilanne oli vain 0-1 ja jännittävä loppuhuipennus edessä. Ottelu todellakin päättyi minun ja monen muun KalPa-fanin suureksi riemuksi noihin lukemiin, mutta kotiyleisön tuella olisi lopputulos voinut olla toinen (vaikka jos näin puolueellisesti katsottuna voinkin myöntää, että ei sekään olisi auttanut KalPaa vastaan, ehkä jotain toista seuraa)...Tällä kaudella on juuri KalPaa katsottaessa voitu todeta, että se vanha klisee "yleisö on ylimääräinen kenttäpelaaja" pitää todellakin paikkansa. Yleisön pauhu on tsempannut pelaajia parempiin ja parempiin suorituksiin... Ja vielä mainitakseni: paikalla taisi olla Mustan verkoston jäseniä vajaat kymmenen, ja he pitivät todellakin yhtä jaksoisesti kovempaa meteliä kuin turkulaisfanit, jotka istuivat suurimman osan ajasta hiljaa paikallaan. Niin, ja sitten vielä ihmetellään, mikä mättää...

------

Hiljaiseksi vetää. Pää on todellakin täynnä kysymyksiä: Miksi? Miten joku voi vihata elämää niin paljon, että tekee tuollaista? Ei voi ymmärtää... Mieleeni tunkeutuu koko ajan vain yksi sana: USA. Minkä helvetin takia suomalaisten pitää jokaisessa asiassa jollain tapaa ihannoida sitä valtiota, jossa kuvitellaan olevansa muita parempia ja muita arvokkaampia!!! Me ollaan suomalaisia eikä todellakaan olla mitenkään yhteydessä helvetin jenkkeihin. Ei ihme, että meitä pidetään Euroopan yhdysvaltoina.

Ei ole tullut mieleenkään sellainen seikka, että Suomi on yksi aseistetuimpia valtioita, jos suhteutetaan väkilukuun. Mielestäni poliisin pitäisi nyt ottaa ohjat käsiinsä ja arvioida uudestaan JOKAISEN aseluvan omaavan ihmisen mielenterveys ym. seikat, ja jos on pienikin epäselvyys, niin lupa pois. Eikä armoa saa tuntea. Tiedän, että tämä vie aikaa ja rahaa, mutta eikö se olisi sen arvoista????

Näin kunnallisvaalien alla poliitikkojen olisi hyvä panostaa hieman enemmän nuorten hyvinvointiin vaaliteemoissaan. Tuntuu ehkä vähän kaukaa haetulta, enkä mitenkään haluaisi osoittaa kiittämättömyyttä jo nousseesta opintotuesta, mutta... Totuus vain on, että elämänlaatua se ei parantanut. Kiitän kyllä kaikkia poliitikkoja jo pienestäkin korotuksesta, mutta ei riitä. Voisi jokainen heistä kokeilla elää kuukauden köyhyysrajan alapuolella olevien tulojen kanssa. Voin vain kuvitella, että yksikään heistä ei jaksaisi. Nuoria täytyisi tukea nyt entistäkin enemmän. Jos ette ole sattuneet huomaamaan, mehän se nimittäin tätä valtiota tulevaisuudessa kannattelemme. Toki vanhempaakin ikäpolvea pitää muistaa ja kunnioittaa, mutta he eivät maatamme pelasta eivätkä paranna nuorten pahaa oloa. Täytyisi toimia eikä vain voivotella ja voivotella, kuten on tapana.

Tekisi mieli mennä luennoilla salin eteen ja kysäistä: "kuinka monella on aselupa?" Turvaton olo valtaa koko maan, ellei ole jo vallannut.

------

Joo, kolmannella vuosikymmenellä ollaan... ja huomenna on bileet edessä...WAU! Pitkästä aikaa pääsee tuulettumaan oikein kunnolla... tanssimaan, tanssimaan... ihmisiä ja ihmisiä... hauskaa... rentoutumista...;D Huomista odotellessa vähän Runebergia, pari säkeistöä runosta Sydämen aamu:

------

"Koite, yön mi häädät häivät,

lempi, ellet syttäis rintaa,

miksi untelot nuo päivät

lemmetönnä uneksintaa,

------

päivät, vaihtelua vailla,

iki-autiota aikaa,

elo tyhjä tuonen mailla

valoton ja vailla taikaa?"