Vappuhulinat alkavat pikku hiljaa rauhoittua, tosin minun osaltani ne rauhoittuivat jo tänä aamuna. Koko päivän mulla on ollut aivot ihan jäässä, ei ole kyennyt minkäänlaiseen järkevään kommunikointiin. Mutta se ehkä sallittakoon, ainakin tällä kertaa.
------
Viimeisen reilun vuorokauden aikana vain on tapahtunut aivan liikaa asioita, joista olen itsekin vielä hiukan hämilläni. Eräs marraskuinen tuttavuus palasi nimittäin elämääni aivan yhtä nopeasti kuin ensimmäisen kerran tavatessamme. Toivon vain totisesti, että tällä kertaa hän palasi jäädäkseen. Itse suhtaudun kuitenkin koko juttuun ruusuisen skeptisesti: tunnen nimittäin yhteisen historiamme vähän liiankin hyvin. Katsoo nyt kuitenkin mitä tässä tapahtuu, elämästähän kun ei koskaan tiedä. Ainakin meillä oli tänä aamuna lyhyt mutta sitäkin rakentavampi keskustelu kyseisestä aiheesta.
------
Vappuaaton minä siis säädin enemmän tai vähemmän sekavassa mielentilassa ympäri Turkua tämän marraskuisen tuttavani kanssa: milloin oltiin pusikossa, milloin oltiin kavereiden kanssa ympäri ämpäri, milloin yritettiin epätoivoisen hitaasti, mutta kuitenkin sujuvasti suunnistaa Puolalan puistosta keskustaan. Niin, ja ehdittiin me jo väitelläkin kuin 50 vuotta naimisissa ollut vanha aviopari. Sekuntiakaan en kuitenkaan vaihtaisi. Aivan ihana vappu!
------
Tässä on nyt sitten sopivasti parisen päivää aikaa toipua tästä jumituksesta, kun tiedossa saattaa olla jo uusi. Osallistun tiistaina nimittäin kaverini, vpj:mme kanssa Työn sankari -sitseille, jotka järjestetään tiedekuntamme järjestöaktiiveille. Niin, mites niillä edellisillä sitseillä silloin marraskuussa kävikään? Vähän jo tässä alkaa hirvittämään ne euron snapsiliput. Toivon päätyväni turvallisesti jonnekin;D
------
Tässä kevään, tai siis tämän toukokuun aikana on siis tiedossa oikeastaan vain tenttejä ja juhlia. Ei sillä, että valittaisin, mutta voin loppupuolella kuuta olla hyvinkin väsyneessä mielentilassa. Niin, ja kesäkuussa odottavat sitten työt. Kohta on oikeasti kesä, ja sitten taas tulee syksy.
------
Ajattelin tässä harkita pikapuoliin jo nyt nukkumaan menemistä. Nuo viime yön unet jäivät nimittäin sen verran vajaiksi, että jumituksen lisäksi silmätkään eivät oikein meinaa enää pysyä auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti