Hermot menee! Olen tässä epätoivoisesti yrittänyt lukea huomisiin tentteihin (joo, minä typerys olen taas mennyt tunkemaan samalle päivälle kaksi eri tenttiä). Sain juuri äsken kahlattua läpi tutkimuksen historia -kurssin materiaalin ja vielä pitäisi lukea pari tiivistelmää sosiaalipolitiikkaa. Ai niin, ja perjantaina odottaa ruotsin kirjallinen tentti. Jos minä tästä viikosta hengissä selviän, niin huh! Toisaalta, saan taas syyttää itseäni: mitäs jätän kaiken viime tinkaan (opin tämän jalon taidon eräältä lukioaikaiselta kaveriltani, jonka kanssa kävimme esitelmää edeltävänä iltana materiaalin läpi ja treenasimme puhelimessa). Mutta kyllä minä sunnuntaina luin muutaman tunnin, eilisestä ei sitten tarvitse puhuakaan (ne kesämekot oli paljon mielenkiintoisempia!);)
------
Pakko tosiaan välillä lepuuttaa vähän aivoja. Vaikka toisaalta, kohta täytyisi jo mennä nukkumaan: ensimmäinen tentti on jo kymmeneltä aamulla, ja minä tunnetusti en ole mitenkään kovin helppo ihminen aamuisin, mutta kuka meistä on. Katsotaan nyt, mitä huomisestakin tulee. Jos selviän ehjänä kahteen asti, niin sitten alkaa jo helpottaa ja kummasti. Ehkä illalla onkin sitten hyvä syy ottaa hiukkasen rennommin ja vaihtaa vapaalle (apua, karkkikeskiviikko on petollinen. Jokunen muukin on kokenut sen muutaman kerran;D). Meillä on siis huomenna ainejärjestömme kevätjuhla picnicin merkeissä. Toivottavasti aurinko hellii meitä oikein kunnolla. Tai siis ei toivottavasti, vaan se hellii! Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. En suostu muuhun.
------
Miksi sukulaiset on niin pirun kateellista porukkaa?! Minulla on ah niin ihanaa tätiä (toinen on setäni vaimo), jotka eivät mitenkään voi katsoa kuin omaa napaansa. Äitini sisko mielistelee eli tapaa omaa äitiään eli mummoani ainoastaan silloin, kun siitä on hänelle jotain hyötyä (tässä tapauksessa niin, että kahdella serkullani on samana päivänä lakkiaiset ja toinen näistä on tämän siskon poika. Eli hän yrittää epätoivoisesti saada mummin heidän juhliinsa, eikä tämän toisen lapsenlapsen, joka sattuu olemaan mummin kanssa VAPAAEHTOISESTI tekemisissä.) ja mummihan on niin sinisilmäinen, että uskoo kaiken. Tämä toinen, setäni vaimo, on puolestaan ihan pirun katkera kaikille niille muille, jotka sattuvat elämässä menestymään tai olemaan tekemisissä isosetämme ja isotätimme kanssa. Sukulaiset on noin yleisesti ottaen ihan kiva systeemi, mutta nämä kaksi meinaavat välillä käydä hermoilleni. Hävettää vielä, että tuo äitini sisko on yksi kolmesta kummitädistäni (joo, minulla on kolme kummitätiä ja kolme kummisetää, porukoiden päähänpisto).
------
Joo, ehkä minä tämän pienen purkautumisen jälkeen siirryn taas lukemaan. Ehkä pian pääsen myös nukkumaan. Vielä pitäisi sitä ruotsiakin lukea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti