15 vuotta. Ajatella, siitä on jo 15 vuotta. Tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut eilen, ihan vastikään. Tasan 15 vuotta sitten oli lauantai, ja halasin isoisääni viimeisen kerran, istuin hänen sylissään viimeisen kerran, näin hänet viimeisen kerran, kun hän viimeisen kerran lähti kotoaan, elossa. Hän oli kalpea, kun ambulanssimiehet veivät hänet pois. Kului pari päivää, ja kaikki oli ohi. Kaipaan häntä, ja tulen aina kaipaamaan.
------
En vain voi olla ajattelematta, että vielä 15 vuotta sitten isoisäni oli elossa. Jos vain voisin palata ajassa taaksepäin ja viettää edes hetkenkin hänen seurassaan. Tiedän, että se on mahdotonta, ja että elämä jatkuu jne. Käyn tämän tunteen läpi noin kaksi kertaa vuodessa, seuraavan kerran ylihuomenna.
------
Lueskelin tuossa juuri hiukan isoisäni serkun kirjoittamaa muistopuhetta, ja tässä hiukan siitä: "Sakari oli rehellisyyden ja uskollisuuden perikuva. Periaatteistaan hän ei tinkinyt, vaan puolusti niitä rohkeasti ja parjatuksi tulemisen uhallakin. Toisinajattelijana hän tunsi monesti itsensä yksinäiseksi ja mielensä murheelliseksi. Onneksi hänellä oli tukenaan läheisensä. Perhe oli hänelle kaikki kaikessa. Sakarin elämän peruskivenä voitaneen pitää liki 45 vuotta kestänyttä avioliittoa. Siinä oli vakka kantensa valinnut ja liitto ajan saatossa hitsautunut saumattomaksi kokonaisuudeksi. Hän eli myötä lasten iloissa ja murheissa, ja lastenlapset olivat hänelle yli kaiken. Kun hän tarvitsi omaa rauhaa akkunsa lataamista varten, tapahtui se viime aikoina Korpelan liki 100 vuotta rantakalliolla seisoneen savusaunan lämmittämisessä. Siitä puuhasta hän nautti, ja miehen mielikuvitus liisi stratosfäärien korkeudessa. Silloin syntyivät runojen ja sävelmien aiheet ja palautuivat mieleen vaikkapa puupumpun rakenteelliset yksityiskohdat, jotka kaikki piirtyivät myöhemmin paperille. Muun ohella Sakari hallitsi kynän ja piirustuslaudan."
------
Siinä mielestäni todella kattava kuvaus rakkaasta isoisästäni. Voin muuten kertoa, että tuosta edellä mainitusta savusaunasta saa nyt yli sadan vuoden jälkeen edelleen ehkäpä kesän parhaat löylyt. Korpela oli isoisälleni rakas paikka, ja sitä se on edelleen meille muillekin. Siellä on eletty sukumme kannalta merkittäviä aikoja, ja luojalle kiitos, että se on edelleen sukumme (setäni) hallussa. Ne maisemat tuolla Savon sydämessä, sieltä kaikki on alkanut ja sinne on aina helppo palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti