Vielä viikko

Viimeinen kokonainen viikkoni Turussa pitkään aikaan on alkanut. Tällä viikolla olisi tarkoitukseni hiukkasen siivoilla, pestä ikkunoita jne., jotta on sitten mukava käydä välillä kotonakin ilman, että tarvitsee ensi töiksi järkyttyä. Aurinkokin hellii, joten kaikki näyttää mukavalta!:D

------

Kuten sitten lopulta arvelinkin, kukaan täällä Turussa ei vielä tiedä Makedonian suurlähettilään tulosta. Ihmiset luulevat vielä, että vasta ensi viikolla. Tänäänkin oli pari kertaa hilkulla etten olisi jo möläyttänyt, mutta asia säilyi vielä toistaiseksi salassa. Yllätys tulee olemaankin valtava, kun asia näille valkenee. Toivottavasti olen silloin ainakin kärpäsenä katossa todistamassa heidän ilmeitään:D

------

Nyt jos koskaan minun tarvitsee miettiä järkevää pakkaamista. Tavaraa tarvitsisi ottaa melkein kuukauden edestä, mutta kuitenkin niin että saan kaiken kannettua junaan. Onneksi isosetäni tulee kuitenkin minua vastaan, joten tavarat saadaan sieltä sitten autoon. Ehkä selviän parilla laukulla. Onneksi Varkauteen ei sentään tarvitse ottaa kuin parin päivän vaatteet. Ensi viikon keskiviikkona on siis tarkoitus matkata Espoon Laaksolahteen isosetäni ja isotätini kesäasunnolle, josta me sitten torstaina suuntaamme kulkumme kohti Varkautta ja Leppävirtaa, jossa perjantaina on luvassa serkkuni valmistujaiset. Lauantaina tai sunnuntaina matkaamme sitten takaisin kohti Espoota ja minä kohti Helsinkiä ja Kalliota.

------

Kieltämättä minua kyllä vähän jännittää ja hirvittää töiden alku. Koskaan aiemmin en ole tehnyt mitään vastaavanlaista työtä, ja ehkä tämänkin vuoksi pelkään mokaavani jotenkin. Onneksi kyseessä on kuitenkin harjoittelu eli minä kirjaimellisesti harjoittelen siellä. Ainahan se on niin (ainakin minun kohdallani), että kaikki uusi ja tuntematon hirvittää ja jännittää. Yleensä minä myös jollain tapaa kapinoin sitä vastaan tai ainakin yritän siirtää väistämätöntä. Eli tämäkään ei ole uutta.

------

Tänään on kyllä luvalla sanoen ollut hyvin mielenkiintoinen päivä. Aamulla ja aamupäivästä aurinko paistoi vielä oikeinkin ihanasti, kunnes se sitten tuossa iltapäivän tunneilla alkoi tämä ihana kuurosateiden sarja, joka on sitten jatkunut koko illan. Niin, ja ne kuurosateet eivät sitten ole olleet mitään pieniä ja mukavia kesäsateita, vaan ne ovat muistuttaneet lähinnä rankkasateita. Kyllä se ukkonenkin on sieltä välillä jyrähdellyt.

------

Sitä aina talven ja ukkosettoman kauden aikana pääsee unohtamaan, että ei sitä parane pelätä vaan kunnioittaa. Ensin sitä saattaa hiukkasen säpsähtää ensimmäistä jyrähdystä, kunnes sitten isäni sanat muistuvat mieleen. Isäni nimittäin aina ukonilman aikaan menee pihalle istuskelemaan ja ihailemaan salamointia. Luonnonvoimille kun ei voi mitään eikä niitä sen vuoksi ole mitään järkeä juosta minnekään karkuun. Äitini suku suhtautuu ukonilmaan yleensä hiukan hysteerisesti eli ensimmäisenä juostaan mahdollisimman kauas ikkunoista ja sähkölaitteista eli toisinsanoen kyykitään jossain nurkassa. Joo, ei niiden sähkölaitteiden kanssa tarvitse leikkiä, mutta olen kuitenkin enemmän isäni näkökannan puolella. Ukkosta ei pidä pelätä, vaan kunnioittaa.

------

On tähän päivään mahtunut hiukkasen harmitustakin. Tai oikeastaan voisin puhua järkytyksestä ja pettymyksestä. Kyse on siis tietenkin siitä tiedosta, joka tänään on vallannut median: Saksan jalkapallomaajoukkueen monivuotinen kapteeni, keskikentän herra, Michael Ballack joutuu valitettavasti jättämään kesän MM-kilpailut väliin. Saksalle tämä oli jo ties kuinka mones takaisku: Enken kuolema, Rene Adelrin loukkaantuminen jne. Toivottavasti kisoihin matkaavat pelaajat vain sisuuntuvat näistä takaiskuista ja tuovat sen MM-pokaalin takaisin kotiin Saksaan. Minä ainakin uskon siihen vahvasti. Kesällä tulen siis elämään hyvinkin vahvasti Saksan puolesta, heidän menestyksensä saattaa paljolti määritellä myös minunkin yleisen mieleni. Mutta kultaa tulee, siitä ei liene tarvitse keskustella;D