Kauheata kun aika kuluu oikeasti nopeasti. Vanhempi pikkuveljeni täytti tänään 18 vuotta. Miten pikkuveljeni voi jo olla täysi-ikäinen? Pitäisikö tässä oikeasti alkaa leikkimään aikuista?
------
Soitin tänään siis veljelleni onnittelusoiton. Hän kertoi ettei oikeastaan olisi edes halunnut minkäänlaista juhlavastaanottoa, mutta minkäs teet kun kummitäti päättää tulla käymään. Taisi veljeni saada tarpeeksi minun ja isämme yhteissynttäreistä (koska isäni ja minun syntymäpäivät ovat muutaman päivän sisällä, niin vietimme silloin vajaa neljä vuotta sitten yhteissynttäreinä minun 18-vuotis- ja isän 40-vuotissyntymäpäivät), joissa oli pakolliset puolisukua eli aika paljon porukkaa. Mutta kukin tavallaan, eikä veljeni koskaan ole ollut mitenkään kovin halukas olemaan huomion keskipisteenä (kuten sisarensa ja veljensä). Toisaalta ensi keväänä odottavat hänen lakkiaisensa, joten kyllä hän vielä huomion keskellekin joutuu.
------
Olen tänään vihdoin ja viimein saanut siivottua ja pestyä pyykkejä. Ei täällä vieläkään mitenkään kovin kiillä, mutta ehkä jatkan huomenna. Kylppärin siivoaminen jää ainakin huomiselle, niin ja se ikkunan pesu. On kuitenkin ihmeellisen ahkera olo näin sunnuntai-iltana, harvoin tämmöistä pääsee kokemaan. Kerta se on siis ensimmäinenkin! Huomenna ja tiistaina täytyy sitten alkaa jo pikku hiljaa pakkailemaan: täytyy muistaa kaivaa myöskin verokortti mukaan ja täytyy muutenkin miettiä, mitä sitä oikeasti näiden kolmen viikon aikana tarvitsee ja mitä ei. Eli yritän välttää kaikkia mahdollisia turhia tavaroita ja vaatteita. Vain tarpeellisimmat. Joo, niin varmaan minähän en tunnetusti osaa edes pakata järkevästi!
------
Huomenna täytyisi lähteä käymään keskustassa: josko viimein muistaisin ottaa mukaan erään tädiltäni saaman korun, josta on timantti tipahtanut, se täytyisi saada paikalleen ennen sukujuhlia. Niin, ja sitten täytyisi alkaa miettimään, mitä sitä oikein laittaa näihin alkukesän juhliin päälle: sukulaiset kun ovat nähneet mekkoni ja hameeni jo muutamaan otteeseen. Toisaalta, jos saisin niistä rakennettua jonkin uuden kokonaisuuden. Onneksi nämä serkkuni valmistujaiset ovat sen verran "pienempi" juhla (kutsuttujen joukossa ei ole kuin sisarukset, kummit, mummit ja pappa sekä isosetäni ja isotätini, joista itseasiassa tässä tapauksessa koostuu se suvun äännekkäin porukka), joten ei ehkä tarvitse olla ihan täydessä tällingissä. Viikon päästä siitä odottavat yo-juhlat ovat sitten asia erikseen. Miehille tämäkin vain on helpompaa: voi kulkea juhlista toiseen samassa puvussa (kummisetäni tekee niin: on kymmenisen vuotta käyttänyt samaa pukua joka juhlassa), kun taas meitä naisia katsotaan aika pahasti, jos joskus erehtyy muutamat juhlat vetämään samoissa vaatteissa. Tai näin ainakin meillä. Vielä täytyy siis kehitellä.
------
Ainoa asia pakkaamisen lisäksi, mikä minun vielä täytyy hoitaa, on kesätentteihin ilmoittautuminen. Miten voi olla niin kauhean vaikea päättää, mitä tenttii ja milloin? Periaatteessa minulla on mielessä ihan selvä kuvio, mitä on milloinkin edessä, mutta se ilmoittautuminen (varsinkin netissä) tuottaa ylivoimaisia vaikeuksia. Tätä menoa havahdun jossain vaiheessa siihen, että huomaan ilmoittautumisajan olevan ohi. No joo, ehkä hoidan tämän huomenna.
------
Katselen tässä samalla meneillään olevaa lätkän MM-finaalia Venäjän ja Tshekin välillä. Nyt kahden erän jälkeen tilanne on Tshekin hyväksi 2-0. Tietyllä tapaa olen tässä ottelussa nimenomaan Tshekin puolella, koska he nimenomaan tiputtivat niukasti (vaikkakin pelillisesti reilusti ja oikeutetusti) Suomen jatkosta puolivälierissä. Toisaalta taas Venäjän peli on parhaimmillaan niin loistavaa katseltavaa, ja he ovat tätäkin peliä kuitenkin hallinneet, joten oikeastaan se on aivan sama kumpi vie. Suurin harmitus Suomen tippumisen ohella oli tänään kuitenkin Ruotsin pronssimitalit. En missään nimessä koskaan toivo missään lajissa Ruotsille minkäänlaista menestystä, enkä varsinkaan silloin kun vastassa on Suomi tai Saksa. Ruotsalaisilla mitaleita on ihan liikaa jo ennestään, mutta saksalaisille ne olisivat olleet nykysysteemin ja yhdistyneen Saksan ensimmäiset. Niin, ja entäs se Bengt-Åke Gustafssonin temppu 0,7 sekuntia ennen pelin päättymistä: tämä ottaa aikalisän kuin kiduttaakseen saksalaisia entistä enemmän. Tämähän ei toki ollut tarkoitus, vaan tämä ruotsalaispässi yritti näpäyttää mediaa. Olisi kuitenkin voinut jättää tekemättä.
------
Haa, kolmas erä alkoi. Ehkäpä syvennyn nyt katselemaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti