Tänään on tullut vähän muisteltua päivää kahden vuoden takaa. Tuota päivää, jolloin koko elämä tuntui avautuvan edessä kaikkine stressineen. Kyseessähän on siis penkkaripäivä. Tänään abit ympäri maan ovat ajelleet rekoillaan ties minkälaisissa asuissaan. Se suunnaton riemu, mikä huokui jokaisen kasvoilta pisti todella muistelemaan omaa penkkaripäivää... Mutta joo, eipä siitä sen enempää... Kuitenkin heitä katsellessa tuntui, että abit ovat vuosi vuodelta yhä nuoremman näköisiä. Hei, siellä meni juuri ensimmäinen sukupolvi, joka ei eläessään ole nähnyt päivääkään 80-lukua! Nyt ei sitten puhuta muistamisesta mitään... Rekka-autoittaan täynnä pikkuisia... Kohta siellä hilluvat jo omat veljet: hui kauheaa! sitä en uskalla vielä edes ajatella..
------
Tänään oli kyllä kerrankin todella mukava herätä. Heräsin siis siihen, kun sain ystävältäni viestin, jossa hän ihan vain spontaanisti ilmaisi, että olen tärkeä! Eikä tänään vielä edes ole ystävänpäivä, joten tuollainen ele on siis jollain tapaa vielä ihanampi. Se ei ole vain kerran vuodessa tapahtuva tapa, vaan jotain aivan muuta. Kiitos siis hänelle ja kaikille muille ystävilleni: olette kaikki minulle todella rakkaita ja tärkeitä!:)
------
Huomenna on edessä kaksi tenttiä, tosin molemmat ovat korotuksia. Mutta olisi mukavaa, jos edes toisen arvosana kohoaisi. Tai vielä mahtavampaa olisi, jos saisin nostetuksi lauseopin kolmoseen. Tosin se taitaa tällä hetkellä olla täyttä utopiaa, ellen sitten huomenna opi ymmärtämään jotain hyödyllistä. Alueellisen vaihtelun suhteen minulla tosin on toivoa... Vielä olisi yksi artikkeli lukematta, ehkäpä kohta voisin syventyä sen pariin..
------
Viikonloppu on taas ohjelmaa täynnä, vaikkakaan en ole nokkaani mihinkään suuntaamassa... Olisi vähän koulu- ja järjestöjuttuja, joita pitäisi hoitaa ja sitten on tämä tv täynnä kilpailuineen: mäkihyppyä, yhdistettyä, maastohiihtoa, ampumahiihtoa, MM-rallia, lätkää, futista, MM-alppihiihtoa ym. joten se voi olla, etten edes ehtisikään mihinkään. Tosin voi olla, että juhlistamme jossain vaiheessa tyttöporukkamme "vanhuksen" viisastumista jälleen vuodella tai jotain vastaavaa, kuitenkin täysin selvänä, ainakin minun osaltani. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että seuraavan kerran kun otan, niin se tapahtuu vasta laskiaisena ja silloin otan ja kunnolla... täytynee varmaan ensi viikolla ostamassa pullo varastoon... Tuskin maltan odottaa... Siitä tulee varmasti hauskaa...;D
------
Pitäisi tässä varmaan pikku hiljaa ryhtyä taas pohtimaan ensi kesän työpaikkaa. Tai oikeastaan minun pitäisi soittaa edelliskesän pomolleni, ja kysyä, josko pääsisin jälleen pyörittämään jäätelöpalloja ja taiteilemaan pehmiskoneen kanssa... Viihdyin todella jäätelökioskissa viime kesänä, ja olisi todella mukavaa, jos se olisi myös ensi kesän työni. Mukavan rentoa ja saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, ja kaikenlisäksi näkee vielä sen mahdollisen auringon paisteen, ja pystyy edes jollain tavalla nauttimaan siitä itsekin. Josko minä tässä jonain päivänä saisin aikaiseksi ottaa puhelimen kouraan ja pirauttaa...:D
------
Katselen tässä samalla juuri hetki sitten alkanutta Top Chefia. Ihanhan tässä jo nälkä itsellekin tulee, kun katselee huippuammattilaisten ruoan laittoa. Ehkä voisin tehdä itselleni vaikka leivän, sillä pärjäänkin sitten huomiseen. Onneksi kello alkaa olla jo sen verran paljon, että kauppaankaan ei oikein enää ehdi. Josko sitten huomenna vähän hemmottelisin itseäni tentin tai oikeastaan tenttien jälkeen. Sitten voisin hyvillä mielin paneutua jälleen urakoideni kimppuun. Ensi viikonlopun ajattelin sitten siivota ja rentoutua MM-hiihtojen merkeissä... Tämä rauhallinen elö on oikeastaan ihan mukavaa. Ei oikeastaan voi valittaa mistään, eikä varsinkaan siitä seuraavasta aamusta. Mutta parempi, kun en mene vannomaan mitään liian aikaisin, sillä onhan sitä jo aiemminkin tullut huomattua, mitä voi tapahtua, jos vannoo jotain liian aikaisin. Mutta siis tulevan viikonlopun minä todellakin vietän ihan vain kotioloissa, se tekee hyvää, vaikka rentoutumisesta ei voikaan puhua, mutta mitäs jätän kaiken viime tinkaan. Se ei todellakaan ole mikään uusi asia. Täytyisi vain oppia aloittamaan tarpeeksi aikaisin, eikä juuri viime tipassa. Tällainen minä vain olen, enkä muuksi muutu, joten täytyy vain oppia elämään itsensä kanssa!:D
------
Suunnittelen tässä jotain päivän reissua Lahteen maaliskuun alussa, pakko raapia rahaa jostain. Kun on kerta ollut vuosittain katsomassa ja kokemassa siellä ne kisat, niin ei niitä todellakaan voi enää katsoa tv:n välityksellä. Lähdinhän minä viime kesänäkin varta vasten keskelle viikkoa (pyysin erikseen vapaaksi) Lahteen katsomaan Janne Ahosen jäähyväiskisaa, jota en kyllä olisi mistään hinnasta jättänyt väliin. Nytkin minulla on vahva usko siihen, että maaliskuun ensimmäisenä lauantaina minuun voi törmätä joko itse Lahdessa tai sitten ihan missä vain tv:n välityksellä... Niin, eturivi kutsuu, kuten on jo tapana... Muistan esimerkiksi vuoden 2006, kun olimme ystäväni kanssa Salppurilla, ja meneillään oli sunnuntain henkilökohtainen mäkikisa ja sen ratkaisun hetket: no, kun se Happosen Janne sitten varmisti sen uransa ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa, niin suoran tv-lähetyksen kamera tsuumautui kohti meikäläistä... Siis kaikki riehumiseni ja huutamiseni ollut yleisesti kaikkien katsottavissa suorassa kansainvälisessä tv-lähetyksessä... Jostain kumman syystä sain kuulla siitä seuraavalla viikolla aika runsaasti, ja joiltakin sukulaisilta kuulen siitä edelleen... Joten ymmärrätte varmaan, että maaliskuussa kaikki on jälleen mahdollista..;D
------
Voisi olla pikku hiljaa aika lopetella ja palailla takaisin noiden artikkelien ihmeelliseen ja jollain tapaa käsittämättömään maailmaan. Josko sitä vielä olisi näin kohta jo yön tummilla tunneilla edes jokseenkin ahkera? Ehkäpä, voisin ainakin sanoa olevani ylpeä itsestäni!:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti