ahkerointiako?

Vaikka kello ei vielä olekaan kuin jotain neljä iltapäivällä, niin silti tuntuu, että olen saanut tehtyä tänään jo vaikka mitä. Heräilin aamulla tuossa kymmenen aikoihin, mikä on sinällään ihan hyvä: olenpahan ainakin saanut luotua itselleni jonkinlaisen vuorokausirytmin, enkä vain kuku ja nuku kaiket päivät. Jotakin järkeä tässäkin elämässä!;D

------

Olen tässä tv:n ääressä saanut aherrettua jo vähän kaikkea, mitä minun on pitänytkin viikonloppuna tehdä. Luulisi, että voisi olla vaikea keskittyä olennaiseen silloin, kun tv on pullollaan kaikkea, mitä voisi vaan toivoa. Toki naisten MM-pujotteluun tuli keskityttyä pikkaisen tarkemmin, ja nyt on yhdistetty-tauko menossa. Kohta alkaakin sitten mäkihyppy, bundesliigakierros ja lätkäkierros, joten ehkä minun on lupa rentoutua loppuilta. Josko sieltä MATTI HAUTAMÄKI näyttäisi muille vähän hyppäämisen mallia, josko Bayern korjaisi potin kotiin, niin voisi huomenna katsoa sen matsin tv:stä, ja josko KalPa palaisi takaisin voittojen tielle ja samalla varmistelisi itselleen parempia asemia kohti pleijareita edetessä... Onnitteluni kuitenkin Poutiaiselle hienosta MM-pronssista! Kaksi mitalia Suomelle näistä kisoista on loistava saavutus, vaikkakin on toki todettava, että enempäänkin olisi ollut mahdollisuudet.

------

Äitini soitti minulle eilen. Niin, ei hänellä oikeastaan ollut mitään asiaa sen suuremmin, tahtoi vain tiedustella sitä, että onko minulla koskaan ollut hammasrautoja. Niin, äitini kysyi. Vastasin sitten hänelle, että tietenkään minulla ei koskaan ole ollut hammasrautoja, koska hampailleni ei ole koskaan tehty yhtään mitään! Alkaako vanhuus jo iskeä siinä kohta 41-vuotiaana? Joo, hän on todella hyvin perillä asioista! Olivat kuulema väitelleet asiasta veljeni kanssa (joka ilmeisesti myöskin on hyvin perillä asioistani), ja halusi varmistuksen... Että näin Varkaudessa...:D

------

Niin, tänään vietetäänkin sitten Ystävänpäivää. Sinällään on sääli, että ihmiset muistavat toisiaan vain ja ainoastaan merkkipäivinä ja näinä kaupallisuuden juhlina. Ei pitäisi kenellekään (minä mukaan lukien) olla liian vaikeaa muistaa läheisiään, ja ystäviään vaikka joka päivä. No, toisaalta ehkä sekin on ihan hyvä, että muistaa edes joskus. Pääasiahan kuitenkin on, että muistaa.:D

------

Juuri nyt minulla ei aivot todellakaan toimi. Ehkäpä siis on parempi, että jatkan juttua joskus toiste. Tähän loppuun ajattelin kuitenkin lisätä tekstin, jonka olen koonnut Tyrävyön, Uniklubin, Fintelligensin, Elastisen ja Apulannan biisien lyriikoista, ja jonka avulla tahdon kertoa kaikille ystävilleni, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Eli tämä on siis Ystävälle:

------

"Kiire painaa, silti pakko jatkaa

ja pitäis olla vaan paikallaan

katuvalot kirkkaana loistavat

Hetken aikaa taivasta

Ei meille huomista

kun täyttymys on kertakäyttöistä

Toinen puoli tarjoaa kultaa

toinen ehkä vielä jotain parempaa

usko vaan sitä tarvitaan

ne luottaa silloin rakkaimpaan

kuka nuolen pystyy polttamaan

sun täytyy niin - uskoa ihmeisiin

Tulet taas ja lähdet pois

tiedän, että saavut aina uudestaan

Mil on oikeesti väliä? Mikä lopulta on tärkeintä?

Mikä oikeesti merkitsee? Mitä mä tarvitsen?

Ihmissuhteet, niille maailma perustuu,

kehen matkal törmää, kehen tutustuu

Elämä on kokemusten ja muistojen summa,

kaikki joskus munaa, ei voi dumaa, niin aikuisiks

tullaan

kaikil salettiin yhtä monta tarinaa ku mulla,

elämäst selvii vaa näiden kokemusten avulla

Nämä hetket ovat niin kalliita

Sinulle en koskaan tahdo tuottaa tuskaa

joskus sen tekee vain tahtomattaan

sinussa on ikuisuus

kun hengittää se on totuus

Huuda jos sun tekee mieli huutaa

liiku jos sun tekee mieli liikkuu

riehu jos sun tekee mieli riehuu

otetaan kun annetaan neste onnea

valon lailla ilmaan kohotaan

on helppo vähin äänin poistua

ja tietää että jossain

on paikka minne palata

ja joku odottaa

usein sen ymmärtää vasta kun valot sytytetään

aina liian myöhään

Ystävä sua tarvitaan

Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan

Ystävä sut muistetaan

Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan."