Onko elämäni tulossa takaisin?

Joo, eilen oli sitten laskiainen. Tuli otettua enemmän tai vähemmän, mutta hauskaa oli! Sääkin suosi meitä sopivasti muutamien kipakkojen pakkaspäivien jälkeen, joten laskeminen jos jollakin välineellä oli hyvinkin suosittua. Tosin itse pitäydyin vain sivusta seuraajan roolissa, oli tärkeämpääkin tekemistä... Pitkästä aikaa oli hauskaa olla bilettämässä oikein kunnolla, joskin se "normaaliolotila" eli kauhea hinku tanssimaan puuttui, ehkäpä se johtui siitä, että ei ollut pöytää jolle kivuta! Mutta ei sen väliä, ehkä sitten ensi kerralla! Ei vielä perjantaina vaan ehkäpä ensi viikon puolella ennen Salppuria, jonne muuten seuraa edelleen kaivataan;D

------

Tänään olenkin sitten palannut viime päivistä minulle niin tuttuun arkeen: tv:n ääreen kannustamaan suomalaisia huikeisiin suorituksiin Liberecissä. Kuten tänäänkin tuli puolen tunnin sisällä Suomi voitti naisten parisprintin ja miesten vastaavalla matkalla tuli sitten pronssia! Tuskin maltankaan odottaa jatkoa: huomenna naisten viesti ja yhdistetyn joukkuekisa, perjantaina onkin sitten taas Hautamäen Masan vuoro...Sitä odotellessa.. Ja sekin jo uhkailee, että nämä jäävät viimeisiksi MM-kisoiksi... Niin, ei ole ensimmäinen kerta, kun Masa tuollaisia uhkailee... Ei vielä...:D

------

Olenhan minä tänään sentään kuitenkin jotain saanut aikaiseksi: sain tänään varmistettua itselleni työpaikan ensikesäksi, aloitan jo huhtikuun puolessa välissä! Oli pikkunen helpotus, eipähän tarvitse enää stressata siitäkään. Pääsen taas pyörittelemään jäätelöpalloja ja kieputtamaan pehmistä. Se on oikeasti aika mukava työ: tarpeeksi rentoa, omalla tavallaan voi samalla myös nauttia auringosta ja kesästä ja saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kohta pääseekin sitten taas nauttimaan siitä, että on edes vähän enemmän rahaa käytössä kuin nyt opintuen myötä. Kesää siis pikku hiljaa aletaan täälläkin päässä hymyssä suin odotella, ei kuitenkaan ihan vielä.;D

------

Porukoiden pitäisi perjantai-iltana tulla käymään. On mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa. Veljillä ja äidillä alkaa silloin loma, joten he päättivät tulla viikonlopuksi piipahtamaan ja samalla häiritsemään minun tenttiin lukemista. Niin mitä lukemista? MM-kisat jatkuvat vielä loppuviikon, joten minusta tuntuu että se lukeminenkin alkaa vasta sunnuntai-iltana. Äiti kertoi yksi päivä, että nuorempi veljeni on jo ties miten monta viikkoa sitten koulussa intoutunut mainostamaan, että he ovat tänne tulossa. Niin, ei häntä niinkään siskon luona vierailu innosta, luulen että suurin syy innostukselle löytyy tuolta lätkän puolelta... Mitenkäs se tylsä ja tavallinen sisko pystyisikään kilpailemaan turkulaisen nykyjääkiekon kanssa (sallikaa mun nauraa)...:DDDDDDDD

------

Ystäväni soitti minulle tänään ja kertoi jollain tapaa aika uskomattoman jutun: hän oli mennyt koulun jälkeen kauppaan siinä uskossa, että tilillä on rahaa makarooniin, mutta eipäs ollutkaan. Joten hän suruissaan lähti tarpomaan kotiin, ja kuinka ollakaan hänen kotitalonsa alaovella oli putipuhdas 10 €:n seteli! Sattumaa vai mitä ihmettä? Rahaa siis olikin enemmän kuin oli alunperäinen tarkoitus, ja hyvä mieli vielä kaupantekijäisenä!:DD

------

Nyt minusta tuntuu, että on sopiva aika vetäytyä taas tuonne omaan maailmaan. Kohta alkaa Bayernin osalta taistelu Mestarien liigan voitosta, joten ajatukseni tulevat väkisinkin siirtymään toisaalle. Niin, Bayernhan voittaa kuten KalPakin, ja minä voin olla molemmista ylpeä. Ja jotta sorrettuja ei olisi liian vähän, niin Hautamäen Masa näyttää omalta osaltaan perjantaina ja lauantaina muille hyppäämisen mallia ja näpäyttää samalla lukuisia epäilijöitään. Luja usko on, on ollut ja tulee olemaan mulla siihen, että Masa ei vielä ole sanonut viimeistä sanaansa.:D

huokaus ja helpotus

Vihdoin ja viimein sain tosiaan taas yhden urakan päätökseen: meidän järjestön tilinpäätös on nyt sit monien erinäisten vaiheiden jälkeen jätetty tilintarkastajille... Elin mun osuus on ilmeisesti nyt hoidettu. Mutkia matkassa tuntui välillä olevan liikaakin, ja eilen oli jo sellainen fiilis, että eikö vieläkään. Nyt voinkin ainakin hetkeksi rentoutua kaikelta stressiltä, ainakin toivottavasti. Älkää kukaan siis uskaltako vähään aikaan antaa minulle yhtään mitään tehtävää, josta on vaarassa, että stressaan itseni taas ihan piippuun.

------

No, helpotusta on ainakin piakoin tulossa: Salpausselkä lähestyy päivä päivältä. Olen todellakin päättänyt lähteä sinne... Pakko päästä kokemaan taas se kaikki. Huutamaan äänensä käheäksi. Nauttimaan. Siellä voi taas hetkeksi unohtaa arjen. Siinä on siis se kaipaamani maiseman vaihdos.

------

Nyt ne on sitten alkaneet: Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut starttasivat tänään Liberecissä parhaalla mahdollisella tavalla: Heti tuli kultaa, kun Saarinen sivakoi voittajaksi todella jännittävässä kilpailussa. Lämpimät onnitteluni siis Saariselle, hän jos kuka on mestaruutensa ansainnut! Eikä suomalaismenestys naisten kymppiin jäänyt: yhdistetyn miehet jatkoivat, tosin vain puolittain. Mäkikisa jouduttiin lopulta keskeyttämään, toivottavasti se voidaan huomenna vetää kunnialla läpi: on nimittäin sen verran herkulliset asetelmat siinäkin suomalaisittain.. Hiihto-osuuden jälkeen Anssi on kärkeä jäljessä vain 6,7 sekuntia eli vain muutaman pisteen. Ryynäsen Janne jäi kärjelle 1.19,2 mutta hyvänä mäkimiehenä hän voi nousta kuinka korkealle tahansa. Eli huomista odotetaan mielenkiinnolla: yhdistetyn mäkiosuuden lisäksi ohjelmassa on miesten 15 km pertsalla ja naisten mäkikisa, lisäksi uljaat kotkamme pääsevät myöskin kipuamaan torniin lauantain taiston karsinnan merkeissä.:DDDD

------

Olen tässä elvyttänyt myös vanhan ja niin rakkaan harrastukseni: tilastoimisen! Nämäkin MM-kilpailut tilastoin ja oikein huolella: ohjelma, lopullinen mitalitilasto, kaikkien kilpailujen kolme parasta ja suomalaissijoitukset sekä Suomen joukkueen sijoitukset ja joukkueen jokaisen urheilijan sijoitusten keskiarvo. Lisäksi sama kansio tulee samaan tilastot tulevista Formula kausista, mäkihypyn ja yhdistetyn maailmancup kausista, lätkän arvokisoista, futiksen arvokisoista, talviolympialaisista (lätkän ja pohjoismaisten lajien osalta). Joo, kuulostaahan tämä hullulta, mutta omalla tavallaan se on myös hauskaa. Se, että aiemmin jaksoin tämän kaiken raapustaa lukemattomiin vihkoihin, niin nyt olen viisastunut ja siirtyn kansioon!:D

------

Nyt ajatttelin sitten tosiaan rentoutua tuohon laskiaiseen asti, sen jälkeen alkaakin ankara lukuputki kohti tenttiviikkoa. Toki viikonloppuna olisi kyllä tarkoitus siivota ja tehdä vähän rästiin jääneitä kotihommia, niin toki niiden MM-kisojen ehdoilla. Asiathan täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Mä olen nyt vain niin innoissani kaikesta, että apua! Eikä mun riemuani vähennä yhtään se, että KalPa kaatoi narrit juuri päättyneessä tärkeässä kärkiottelussa varsinaisella peliajalla 1-2! Tämä innostukseni tulee kestämään jonkun aikaa, joten pitäkää lujasti kiinni, nyt mennään! En luultavasti vähään aikaan omaa mitään muuta elämää. Sen voin vielä tässä vannoa, että Salppurin kisoihin tämä ei lopu: sen jälkeenhän minä intoudun hehkuttamaan kaikkea kokemaani kaikille! Suosittelen ehdottomasti kaikille kansanvaellusta Salpausselän mäkimonttuun: siellä kokee jotain aivan ihmeellistä! Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän lähtee ääntä, ja sitä parempi tunnelma siellä tulee olemaan, joten kaikki mars matkasuunnitelmaa tekemään!;D

------

Nyt en todellakaan enää kykene kirjoittamaan yhtään mitään, ja oikeastaan minusta tuntuu, että voi olla jopa parempi etten kirjoitakaan. Mielessäni ei juuri nyt pyöri paljoa mitään. Ehkäpä keskityn nyt johonkin aivan muuhun..;D

ahkerointiako?

Vaikka kello ei vielä olekaan kuin jotain neljä iltapäivällä, niin silti tuntuu, että olen saanut tehtyä tänään jo vaikka mitä. Heräilin aamulla tuossa kymmenen aikoihin, mikä on sinällään ihan hyvä: olenpahan ainakin saanut luotua itselleni jonkinlaisen vuorokausirytmin, enkä vain kuku ja nuku kaiket päivät. Jotakin järkeä tässäkin elämässä!;D

------

Olen tässä tv:n ääressä saanut aherrettua jo vähän kaikkea, mitä minun on pitänytkin viikonloppuna tehdä. Luulisi, että voisi olla vaikea keskittyä olennaiseen silloin, kun tv on pullollaan kaikkea, mitä voisi vaan toivoa. Toki naisten MM-pujotteluun tuli keskityttyä pikkaisen tarkemmin, ja nyt on yhdistetty-tauko menossa. Kohta alkaakin sitten mäkihyppy, bundesliigakierros ja lätkäkierros, joten ehkä minun on lupa rentoutua loppuilta. Josko sieltä MATTI HAUTAMÄKI näyttäisi muille vähän hyppäämisen mallia, josko Bayern korjaisi potin kotiin, niin voisi huomenna katsoa sen matsin tv:stä, ja josko KalPa palaisi takaisin voittojen tielle ja samalla varmistelisi itselleen parempia asemia kohti pleijareita edetessä... Onnitteluni kuitenkin Poutiaiselle hienosta MM-pronssista! Kaksi mitalia Suomelle näistä kisoista on loistava saavutus, vaikkakin on toki todettava, että enempäänkin olisi ollut mahdollisuudet.

------

Äitini soitti minulle eilen. Niin, ei hänellä oikeastaan ollut mitään asiaa sen suuremmin, tahtoi vain tiedustella sitä, että onko minulla koskaan ollut hammasrautoja. Niin, äitini kysyi. Vastasin sitten hänelle, että tietenkään minulla ei koskaan ole ollut hammasrautoja, koska hampailleni ei ole koskaan tehty yhtään mitään! Alkaako vanhuus jo iskeä siinä kohta 41-vuotiaana? Joo, hän on todella hyvin perillä asioista! Olivat kuulema väitelleet asiasta veljeni kanssa (joka ilmeisesti myöskin on hyvin perillä asioistani), ja halusi varmistuksen... Että näin Varkaudessa...:D

------

Niin, tänään vietetäänkin sitten Ystävänpäivää. Sinällään on sääli, että ihmiset muistavat toisiaan vain ja ainoastaan merkkipäivinä ja näinä kaupallisuuden juhlina. Ei pitäisi kenellekään (minä mukaan lukien) olla liian vaikeaa muistaa läheisiään, ja ystäviään vaikka joka päivä. No, toisaalta ehkä sekin on ihan hyvä, että muistaa edes joskus. Pääasiahan kuitenkin on, että muistaa.:D

------

Juuri nyt minulla ei aivot todellakaan toimi. Ehkäpä siis on parempi, että jatkan juttua joskus toiste. Tähän loppuun ajattelin kuitenkin lisätä tekstin, jonka olen koonnut Tyrävyön, Uniklubin, Fintelligensin, Elastisen ja Apulannan biisien lyriikoista, ja jonka avulla tahdon kertoa kaikille ystävilleni, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Eli tämä on siis Ystävälle:

------

"Kiire painaa, silti pakko jatkaa

ja pitäis olla vaan paikallaan

katuvalot kirkkaana loistavat

Hetken aikaa taivasta

Ei meille huomista

kun täyttymys on kertakäyttöistä

Toinen puoli tarjoaa kultaa

toinen ehkä vielä jotain parempaa

usko vaan sitä tarvitaan

ne luottaa silloin rakkaimpaan

kuka nuolen pystyy polttamaan

sun täytyy niin - uskoa ihmeisiin

Tulet taas ja lähdet pois

tiedän, että saavut aina uudestaan

Mil on oikeesti väliä? Mikä lopulta on tärkeintä?

Mikä oikeesti merkitsee? Mitä mä tarvitsen?

Ihmissuhteet, niille maailma perustuu,

kehen matkal törmää, kehen tutustuu

Elämä on kokemusten ja muistojen summa,

kaikki joskus munaa, ei voi dumaa, niin aikuisiks

tullaan

kaikil salettiin yhtä monta tarinaa ku mulla,

elämäst selvii vaa näiden kokemusten avulla

Nämä hetket ovat niin kalliita

Sinulle en koskaan tahdo tuottaa tuskaa

joskus sen tekee vain tahtomattaan

sinussa on ikuisuus

kun hengittää se on totuus

Huuda jos sun tekee mieli huutaa

liiku jos sun tekee mieli liikkuu

riehu jos sun tekee mieli riehuu

otetaan kun annetaan neste onnea

valon lailla ilmaan kohotaan

on helppo vähin äänin poistua

ja tietää että jossain

on paikka minne palata

ja joku odottaa

usein sen ymmärtää vasta kun valot sytytetään

aina liian myöhään

Ystävä sua tarvitaan

Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan

Ystävä sut muistetaan

Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan."

elämää etsimässä

Tänään on tullut vähän muisteltua päivää kahden vuoden takaa. Tuota päivää, jolloin koko elämä tuntui avautuvan edessä kaikkine stressineen. Kyseessähän on siis penkkaripäivä. Tänään abit ympäri maan ovat ajelleet rekoillaan ties minkälaisissa asuissaan. Se suunnaton riemu, mikä huokui jokaisen kasvoilta pisti todella muistelemaan omaa penkkaripäivää... Mutta joo, eipä siitä sen enempää... Kuitenkin heitä katsellessa tuntui, että abit ovat vuosi vuodelta yhä nuoremman näköisiä. Hei, siellä meni juuri ensimmäinen sukupolvi, joka ei eläessään ole nähnyt päivääkään 80-lukua! Nyt ei sitten puhuta muistamisesta mitään... Rekka-autoittaan täynnä pikkuisia... Kohta siellä hilluvat jo omat veljet: hui kauheaa! sitä en uskalla vielä edes ajatella..

------

Tänään oli kyllä kerrankin todella mukava herätä. Heräsin siis siihen, kun sain ystävältäni viestin, jossa hän ihan vain spontaanisti ilmaisi, että olen tärkeä! Eikä tänään vielä edes ole ystävänpäivä, joten tuollainen ele on siis jollain tapaa vielä ihanampi. Se ei ole vain kerran vuodessa tapahtuva tapa, vaan jotain aivan muuta. Kiitos siis hänelle ja kaikille muille ystävilleni: olette kaikki minulle todella rakkaita ja tärkeitä!:)

------

Huomenna on edessä kaksi tenttiä, tosin molemmat ovat korotuksia. Mutta olisi mukavaa, jos edes toisen arvosana kohoaisi. Tai vielä mahtavampaa olisi, jos saisin nostetuksi lauseopin kolmoseen. Tosin se taitaa tällä hetkellä olla täyttä utopiaa, ellen sitten huomenna opi ymmärtämään jotain hyödyllistä. Alueellisen vaihtelun suhteen minulla tosin on toivoa... Vielä olisi yksi artikkeli lukematta, ehkäpä kohta voisin syventyä sen pariin..

------

Viikonloppu on taas ohjelmaa täynnä, vaikkakaan en ole nokkaani mihinkään suuntaamassa... Olisi vähän koulu- ja järjestöjuttuja, joita pitäisi hoitaa ja sitten on tämä tv täynnä kilpailuineen: mäkihyppyä, yhdistettyä, maastohiihtoa, ampumahiihtoa, MM-rallia, lätkää, futista, MM-alppihiihtoa ym. joten se voi olla, etten edes ehtisikään mihinkään. Tosin voi olla, että juhlistamme jossain vaiheessa tyttöporukkamme "vanhuksen" viisastumista jälleen vuodella tai jotain vastaavaa, kuitenkin täysin selvänä, ainakin minun osaltani. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että seuraavan kerran kun otan, niin se tapahtuu vasta laskiaisena ja silloin otan ja kunnolla... täytynee varmaan ensi viikolla ostamassa pullo varastoon... Tuskin maltan odottaa... Siitä tulee varmasti hauskaa...;D

------

Pitäisi tässä varmaan pikku hiljaa ryhtyä taas pohtimaan ensi kesän työpaikkaa. Tai oikeastaan minun pitäisi soittaa edelliskesän pomolleni, ja kysyä, josko pääsisin jälleen pyörittämään jäätelöpalloja ja taiteilemaan pehmiskoneen kanssa... Viihdyin todella jäätelökioskissa viime kesänä, ja olisi todella mukavaa, jos se olisi myös ensi kesän työni. Mukavan rentoa ja saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, ja kaikenlisäksi näkee vielä sen mahdollisen auringon paisteen, ja pystyy edes jollain tavalla nauttimaan siitä itsekin. Josko minä tässä jonain päivänä saisin aikaiseksi ottaa puhelimen kouraan ja pirauttaa...:D

------

Katselen tässä samalla juuri hetki sitten alkanutta Top Chefia. Ihanhan tässä jo nälkä itsellekin tulee, kun katselee huippuammattilaisten ruoan laittoa. Ehkä voisin tehdä itselleni vaikka leivän, sillä pärjäänkin sitten huomiseen. Onneksi kello alkaa olla jo sen verran paljon, että kauppaankaan ei oikein enää ehdi. Josko sitten huomenna vähän hemmottelisin itseäni tentin tai oikeastaan tenttien jälkeen. Sitten voisin hyvillä mielin paneutua jälleen urakoideni kimppuun. Ensi viikonlopun ajattelin sitten siivota ja rentoutua MM-hiihtojen merkeissä... Tämä rauhallinen elö on oikeastaan ihan mukavaa. Ei oikeastaan voi valittaa mistään, eikä varsinkaan siitä seuraavasta aamusta. Mutta parempi, kun en mene vannomaan mitään liian aikaisin, sillä onhan sitä jo aiemminkin tullut huomattua, mitä voi tapahtua, jos vannoo jotain liian aikaisin. Mutta siis tulevan viikonlopun minä todellakin vietän ihan vain kotioloissa, se tekee hyvää, vaikka rentoutumisesta ei voikaan puhua, mutta mitäs jätän kaiken viime tinkaan. Se ei todellakaan ole mikään uusi asia. Täytyisi vain oppia aloittamaan tarpeeksi aikaisin, eikä juuri viime tipassa. Tällainen minä vain olen, enkä muuksi muutu, joten täytyy vain oppia elämään itsensä kanssa!:D

------

Suunnittelen tässä jotain päivän reissua Lahteen maaliskuun alussa, pakko raapia rahaa jostain. Kun on kerta ollut vuosittain katsomassa ja kokemassa siellä ne kisat, niin ei niitä todellakaan voi enää katsoa tv:n välityksellä. Lähdinhän minä viime kesänäkin varta vasten keskelle viikkoa (pyysin erikseen vapaaksi) Lahteen katsomaan Janne Ahosen jäähyväiskisaa, jota en kyllä olisi mistään hinnasta jättänyt väliin. Nytkin minulla on vahva usko siihen, että maaliskuun ensimmäisenä lauantaina minuun voi törmätä joko itse Lahdessa tai sitten ihan missä vain tv:n välityksellä... Niin, eturivi kutsuu, kuten on jo tapana... Muistan esimerkiksi vuoden 2006, kun olimme ystäväni kanssa Salppurilla, ja meneillään oli sunnuntain henkilökohtainen mäkikisa ja sen ratkaisun hetket: no, kun se Happosen Janne sitten varmisti sen uransa ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa, niin suoran tv-lähetyksen kamera tsuumautui kohti meikäläistä... Siis kaikki riehumiseni ja huutamiseni ollut yleisesti kaikkien katsottavissa suorassa kansainvälisessä tv-lähetyksessä... Jostain kumman syystä sain kuulla siitä seuraavalla viikolla aika runsaasti, ja joiltakin sukulaisilta kuulen siitä edelleen... Joten ymmärrätte varmaan, että maaliskuussa kaikki on jälleen mahdollista..;D

------

Voisi olla pikku hiljaa aika lopetella ja palailla takaisin noiden artikkelien ihmeelliseen ja jollain tapaa käsittämättömään maailmaan. Josko sitä vielä olisi näin kohta jo yön tummilla tunneilla edes jokseenkin ahkera? Ehkäpä, voisin ainakin sanoa olevani ylpeä itsestäni!:D

mittailua

Kun sain tänään aamupäivällä äidiltäni tekstiviestin, en sen luettuani voinut nälkäisenä olla ajattelematta: ei nyt! Äitini siis pyysi minua mittailemaan ikkunoita, jotta hän osaisi ostaa minulle uudet verhot. Vastahan minä toki ne mittasin, ja tuolloin vielä lähetinkin mitat äidille, mutta me molemmat olemme osanneet kadottaa ne mitat jonnekin. Mittailinpa siis tuossa iltapäivällä ikkunan uudestaan, kunnes kuulin äidiltä, että hän tarvitsee vielä jotkin toiset mitat. Siellä on siis ilmeisesti jokin verhovouhotus menossa. Odotan siis mielenkiinnolla, millaiset kapistukset sieltä on loppukuusta tänne tulossa.

------

Kuulin samalla myös, kuinka nuorempi veljeni suunnittelee aloittavansa lukemaan venäjää ensi syksynä, jos vain ryhmä saadaan kokoon. Hienoa, että hänelläkin alkaa olla jonkin asteisia suunnitelmia elämänsä varalle. Eikä vain kulje kohti siskon unelmia: hän vain on niin lahjakas salibandyssä ja kaikessa urheilussa, joten toivoni elää yhä... Joo, sisko on tekemässä veljestään urheilijaa... ehkä saan vielä veljeni tänne Turkuun... Mutta pääasia on, että olen perhanan ylpeä hänestä!:D

------

Lueskelin tuossa mittailujen ohessa lueskelin vähän lauseoppia. En tiedä, sainko mitään taottua päähäni, mutta ainakin yritin. Huomenna yrittäminen jatkuu edelleen. Toivottavasti tästä vielä joskus hyvä tulee. Ehkäpä jostain kumman syystä perjantaina jotain osaankin, elämä osaa yllättää..

------

Minulla on nyt sellainen olo, että kun yhdestä stressipesästä pääsee, niin toinen odottaa jo kulman takana. Tuntuu, että koko ajan vain on jotain mitä pitäisi tehdä nyt eikä sitten vasta viidestoista päivä. On koulujuttuja ja järjestöhommia ja sitten olisi vielä oma elämä kaikkine kuoppineen. Ensin ehdin ajatella, että ensi viikolla jo helpottaa, mutta sitten mieleeni jo juolahti maaliskuun alun tenttiviikko kaikkine miljoonine tenttineen. Että se siitä stressittömästä arjesta. Ehkäpä sitten maaliskuussa... ehkäpä...

------

Koneessani ei vieläkään ole ääniä, joten sen sijaan että tässä keskittyisin kuuntelemaan KalPa- helsingin pikkuruiset kisut -matsia...Ja nyt hieman jossittelua: jos ja kun KalPa siis teurastaa nuo wannabe pääkaupunkilaiset, ja jyskälän hurrikaani jää keskustattomassa kaupungissa eli Espoossa ilman pisteitä, niin Kuopion ylpeys harppaa SM-liigan piikkipaikalle! Toki tämän hetkisen tilanteen valossa näin ei tule käymään: Niiralan Montussa tilanne on 1-1 ja Espoossa 0-1... mutta peliähän on vielä jäljellä, joten toivotaan parasta ja pidetään peukalot ja varpaat kohti kattoa KalPan puolesta... Niin, ja ne ei todellakaan vaihdu muihin sormiin kesken kauden, kuten eräs mäkimies kerran minulle ilmaisi... Ei ilmeisesti luota kannattajiinsa...;DDDD

------

Nyt rupesi tekemään mieli suklaata, mutta ei tänään.. Ajatuskin siitä, että saisi edes pienen palan, nam! Mutta ehkäpä nyt hillitsen makuhermojani ja yritän selvitä ilman suklaata huomiseen... Onhan minulla kaapissani sentään... leipää...miksi suklaanhimo iskee aina silloin kun ei saisi eli aina?:D

------

Miksi opintotukea ei voida maksaa enempää? En vain tiedä, miten kykenen katsomaan maaliskuun alussa Salpausselän kisoja tv:n välityksellä... Tahdon sinne! Eikö mitenkään kukaan voisi lähteä viemään minua? Ja tulisi samalla seuraksi? Bensoihin voisin osallistua ja lipun toki itse kustantaa, mutta seura kyllä todellakin kelpaisi... tai ehkä auto ei siinä tapauksessa ole hyvä idea, jos tahtoo toteuttaa normaalikisarutiinia.. mutta ihan miten kukin vain itse haluaa... Erilainen talvipäivä mahtavassa paikassa keskellä mahtavaa tunnelmaa! Sitä tunnelmaa ei mitenkään vain voi sanoin kuvata, se täytyy kokea... Se, miten pieneksi itsensä tuntee kun katsoo Lahden betonia... ja ne kymmenet tuhannet ihmiset, jotka ovat ympäri maailmaa saapuneet kannustamaan suosikkejaan... kaikki huutaa yhdessä... se on vain jotain sellaista, mitä jokaisen pitäisi itse kokea...muuten jää paljosta paitsi... Joo, minusta ei olisi markkinoimaan yhtään mitään... Kaipaan vain vaihtelua, ehkä maiseman vaihtoa tai jotain...pitäisi varmaan jatkaa kehittelyä:DDD

------

Ehkä minun pitäisi tässä jo pikku hiljaa alkaa suunnata ajatuksia siihen, että tänään täytyisi siirtyä unten maille aikaisin... Tähän loppuun siis vielä pikkuinen pätkä Runebergia Vänrikki Stoolin tarinoista, Pilven veikko:

------

"Metsän syvyydessä seisoi mökki,

sydänmaassa, syrjäss' aivan tiestä,

kussa syksyst' alkain sota liikkui.

Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt,

jalka tullut tietä sinne tuovaa.

Kaarne vaan, mi vaakkui ilman alla,

viestit veritöistä toi, toi kotka,

joka kylläisenä kuusess' istui,

taikka hukka, joka hurmehista

saalistaan vei korven komeroihin."

britit, älkää vaivautuko

Ei tälläistä vaan voi käsittää! Mitä helvetin brittifutis-palvontaa täällä Suomessa oikein harrastetaan??????????? Odottelin tuossa vielä aivan hetki sitten innokkaasti lauantaita, silloinhan pitäisi taas näkyä Bayernin matsi urheilukanavalta, mutta mitä silmäni näkivätkään tarkastaessani ottelun ajankohtaa: ottelu Hertha Berlinin ja Bayernin välillä kyllä näytetään sunnuntaina, kun taas matsi pelataan jo LAUANTAINA!!!!!!! (Ei, jälkilähetys ei todellakaan ole sama eikä mitenkään voi korvata niitä jännityksen hetkiä, joita suoralähetys olisi tuonut) No, tarkastinpa sitten samalla urheilukanavan lauantain ohjelmiston, joka on täynnä jotain helvetin brittifutista ja niiden FA-cupia... Niin, ja voitte vaan arvata, että SAKSAn cupia ei edes harkita esitettävän missään täällä helvetin brittilandiassa... Nyt jos joku uskaltaakin tulla puhumaan mulle mitään hyvää liittyen britteihin, niin mä en takaa lopputulosta... Koko helvetin brittifutis vois kadota maan päältä... Miten urheilukanava kehtaakin??? Tämä on suoranainen loukkaus meitä Bundesliigan, Bayernin ja ennen kaikkea SAKSAlaisen futiksen ystäviä kohtaan... Miten tälläistä voi antaa koskaan urheilukanavalle anteeksi? Menettivät nyt arvostukseni totaalisesti: ennen vielä jaksoin iloita siitä, että ne näyttävät niin monipuolisesti futista, mutta ei tätä... Perhanan Valioliiga on täysin yliarvostettu paska!

------

" Einigkeit und Recht und Freiheit

Für das deutsche Vaterland!

Danach laßt uns alle streben

Brüderlich mit Herz und Hand!

Einigkeit und Recht und Freiheit

Sind des Glückes Unterpfand.

Blüh' im Glanze dieses Glückes,

Blühe, deutsches Vaterland"

takaa-ajoasemissa

Sitä ei pitäisi missään nimessä antaa itsensä sairastua. Kaikesta jää jälkeen, ja sitten onkin mukava yrittää epätoivon vimmalla saada tehtyä yhtä aikaa vaikka ja vähän mitä. Yksi ongelma minulle on jo tähän mennessä kertynyt: olen kadottanut kynäni. Sen vanhan, päästä jo sen kaiken pureskelun seurauksena kuluneen kapistuksen, jota ilman ei oikein voi elää. En vain tajua, mihin se oikein on voinut hukkua. Niin, ja kun toisesta kynästä ovat lyijyt loppuneet, joten aika iso ongelma tässä on kehittymässä.

------

Aamulla kun heräsin ja katsoin ikkunasta ulos huomasin siellä olevan kauhea sumu. Ei siellä vieläkään mikään kovin selkeä sää ole, mutta nyt sentään näkee edes vähän eteensä. Jotenkin vain niin talvista, vaikka ei tämä vieläkään mikään kunnon talvi ole. Lunta voisi olla enemmän, huomattavasti enemmän. Ei kai kuitenkaan auta valittaa, viime "talvena" kun ei ollut tätäkään. Täytyisi kai sitä olla edes jokseenkin tyytyväinen, mutta silti ei voi kuin haikeana muistella niitä talvia, kun sitä on epätoivoisena tullut kahlattua lumessa, kun ei ole ollut muutakaan vaihtoehtoa. Toppahousunikin vain odottavat käyttöä, mutta milloin ja missä? Tätä menoa odotusta tulee vielä jokunen tovi.

------

Tässä on tällä hetkellä menossa semmoinen yhdistetyn kokoinen tauko. Lisäksi yritän epätoivoisesti seurata "reaaliaikaisesta tilanneseurannasta" kuinka Leijonat juuri tällä hetkellä murskaavat Venäjää tuolla kultaiset muistot mieleen tuovassa Globenissa. Yksi erä enää edessä ja tilanne Suomelle 4-1. Niin, ja tämä siis ilman, että Sami Kapanen muine KalPalaisineen olisi mukana...Toki Vode pitää yksin KalPa-lähtöisenä lippua korkealla, mutta kyllä siellä sitä osaavaa taitoa kaivataan. Ai jai, mitkä murskaluvut sitä taululla olisivat, jos kuopiolaiset pääsisivät näyttämään maailmalle mallia...;D Myöhemmin päivän kääntyessä iltaan pääsemmekin sitten seuraamaan, kuinka Matti Hautamäen ankkuroima Suomen mäkimaajoukkue hakee asetelmia MM-Liberecin lähestyessä. Olisihan tänään toki myöskin Bundesliigaa, mutta ne eivät mitenkään voi näyttää Bayernin matsia... Bayernhan on suurin ja kaunein, miten sieltä ei voi tulla pelkästään niiden matseja? Niin, pitikö minun tehdä tänään jotain? Kuulostaa nimittäin aika normi viikonlopulta sillä erotuksella, että aikeissani ei ole tanssia tänään pöydällä, kuten niin monta kertaa aiemmin on käynyt...

------

Yskäkin alkaa pikku hiljaa tajuta jättää minut rauhaan ja antaa samalla äänelleni mahdollisuuden palautua normaaliksi. Ihanaa olla terve. Unikin maistuu taas normaaliin malliin, ilman että tarvitsee kymmentä kertaa yön aikana herätä rykimään ja pärskimään. Kykenee ajattelemaan, ja puhumaan... viis muusta;D

------

Niin, tosiaan maanantaina kun olin kaikessa rauhassa katsomassa Saippuaprinssiä koneeltani, niin sain kyllä taas aiheen päivitellä teknologiaa ja sen toimivuutta. Koneestani nimittäin katosivat äänet ihan tuosta noin vain. En todellakaan ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta ilmeisesti on. Pikkaisenko siinä vaiheessa rupesi potuttamaan, kun suomalaisesta elokuvasta katoavat äänet! Joo, ja varsinkaan kun ne eivät ole vielä palautuneet takaisin. Tässä alkaa jo pikku hiljaa huoli kasaantua entistä enemmän: saisivat äänet luvan ilmestyä takaisin viimeistään tiistaiksi. Miten minä sitten kuuntelen Kuopion paikallista, jos koneessani eivät äänet toimi? Musiikkia voi kuunnella radiosta, mutta Oikean Aseman kuunteleminen Turussa ei oikein onnistu ilman nettiradiota. Täydellinen katastrofi siis uhkaa! En voi tyytyä pelkkään tekstikanavaan ja SM-liigan tulospalveluun. Ei! Täytyy ilmeisesti kehitellä vielä jotain...

------

Ensi viikon perjantaina olisi edessä sitten taas pari tenttiä. Lauseoppia olisi tarkoitus yrittää korottaa siihen kolmoseen, mutta katsotaanhan nyt. Lukea olen yrittänyt jonkun verran, mutta en vain tiedä onko se tarpeeksi, todennäköisesti ei. Jos sitä vaikka kohta jatkaisi. Tahtoisin vain niin kovasti sieltä sen kolmosen, jotta pääaineen vaihtokin onnistuisi mahdollisimma pian. Saisi sitä kautta jotakin järkeä tähänkin touhuun ja ehkä uuden motivaatioruiskeen. Sitä siis odotellessa. Tai ei ehkä pelkästään odotellessa, vaan myös lukiessa oikeinkin ahkerasti tämän viimeisen viikon. Jokatapauksessa kevään aikana minä sieltä sen kolmosen vielä saan! Se on aivan varma asia!

------

Ai niin! Täytyy aivan muistaa mainostaa, että huomenna 8.2.2009 klo 15.20 TV2 esittää henkilökuvan ehdottomasti yhdestä kaikkien aikojen suurimmasta: Janne Ahonen -mies maskin takana. Silloin siis liimautuminen tv:n ääreen on ainakin minun kohtaloni...Ei tuollaista vaan mitenkään voi jättää katsomatta.;D

------

No niin, kyllähän sen taas näkee, mitä tapahtuu kun kuopiolaiset eivät ole mukana näyttämässä mallia, miten jääkiekkoa kuuluu pelata: Venäjä on viimeisessä erässä kiristänyt tahtia ja kirinyt jo aivan Suomen kantaan, tilanne kuitenkin vielä 4-3 Suomelle. Tulee vain mieleen eräs nimeltämainitsematon ottelu tuossa jokunen vuosi sitten...mutta ei siitä sen enempää...paitsi että Sami Kapanen ei silloinkaan ollut mukana, joten mitä voisimme päätellä...;D

------

Runebergin päivä siis tuli ja meni, kuten meni myöskin eilinen saamelaisten kansallispäivä. Kuten siis lupasin viimeksi, kaivoin taas Runebergin esille ja nappasin sieltä taas pienen pätkän tänne mukaan, Noinpa itsekin etenen:

------

"Surrenko, puronen, soitat,

vaeltaissasi valitat,

kuljet kierrellen ketoa,

poikki niityn polvitellen,

teet mutkan monesti tielläs,

palan empien etenet,

taaspa jo takaisin taivut?

---

Noinpa itsekin etenen

oudon kohtalon oville,

palan käyn ja taasen käännyn,

ees astun, takaisin katson,

vieläkö koti näkyisi,

savu taattolan takasta."

järkikultani, oletko se sinä?

Nyt alkaa jo pikku hiljaa tuntua siltä, että alan pikku hiljaa olemaan lähellä "normaalia minääni". Kuume alkoi jo eilen laskea, ja tänään sitä ei ole ollut enää ollenkaan! Ainoastaan yskä ja äänen käyheys vielä vähän vaivaavat, mutta onpahan ainakin hyvä syy olla hiljaa ja vältellä puhumista, jos sattuisi tulemaan epämukava tilanne eteen!;D Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus raahautua takaisin yliopistolle... muitakin asioita pitäisi hoidella, mm. jälleen rakkaan ystäväni verotoimiston kanssa, niin ja opiskelijapalveluissakin pitäisi piipahtaa. Joitakin "päätöksiä" on vain vaikea ymmärtää, varsinkin, kun ne tulevat pienimuotoisena yllätyksenä...

------

Miettikääpäs nyt oikeasti: juuri Lahdessa hypätyn suurmäen SM-kisan voittajaksi liiteli yhdistetyn mies, Anssi meinaan... Toki Hautamäen Masa ei ollut edes mukana, että tasoitusta tuli siltä rintamalta aika paljon...;D Mutta on tulos silti kovanluokan saavutus, ja se huomioidaan varmasti maailmalla niin yhdistetyn kuin erikoismäen piireissäkin. YLEn toimittajat vitsailivatkin juuri siitä, että pitäisikö tuore Suomen mestari valita erikoismäen MM-joukkueessa vapaana olevalle viidennelle paikalle? Mielenkiintoinen heitto, mutta en usko, että valmennusjohto pohtii tätä edes puolitosissaankaan. Eiköhän anneta meidän mäen erikoisosaajien näyttää itse osaamisensa..Tuskin maltan odottaa sitä päivää, kun Liberecin MM-kisat käynnistyvät, luennoillakin tulee olemaan mielenkiintoista, sen voin taata;D MATTI HAUTAMÄKI!!!!:DDD

------

Ihanaa, kun pitkästä aikaa kykenee ajattelemaan edes jotain! Pitkät ja tylsät päivät olen vain istuskellut kotona apaattisena ja katsellut tv:stä ties mitä... Ihanaa päästä huomenna ihmisten ilmoille. Jos pitäisi vielä yksikin päivä vain istuskella kotona, niin apua! Tällainen hiljaiselo ei vain sovi minulle. Toisaalta tuleva viikonloppu vähän hirvittää minua, sillä näinä lepopäivinä olen vain ollut. Kaikkea on jäänyt tai oikeastaan vain siirtynyt. Ensi viikolla odottaisi taas pari tenttiäkin. Eli viikonloppuna täytyisi ilmeisesti vähän kiriä. Muuten keväästä taitaa tulla kauhea katastrofi. Elämäähän toki se vain sekin on. Mutta jos joku olisi tullut alkuviikosta selittämään minulle jotain, mitä minun pitäisi tehdä, niin olisin varmaan repinyt hänet kappaleiksi. Vieläkään minusta ei nimittäin tunnu siltä, että jaksaisin stressata mistään. Tahdon vain parantua kunnolla, kaikki muu tuntuu toissijaiselta. Tahdon ääneni takaisin!!!!

------

Vaikka tämä meneillään jo oleva helmikuu onkin äärettömän lyhyt, niin silti tuntuu, että loppukuusta tulee taas olemaan rahaongelmia. Okei, ehkä laskiainen vaikuttaa suuremmassa määrin, mutta olisi vain niin paljon kaikkea muutakin, mihin rahaa menee ja voisi mennä... Jouduin esimerkiksi tänään perumaan kavereideni kanssa suunnitellun Tallinnan matkan, koska rahatilanne ei loppukuusta voi mitenkään näyttää siltä, että minulla olisi siihen varaa. Enkä minä todellakaan ole sellainen ihminen, että alentuisin pyytämään porukoiltani rahaa, varsinkin kun rahantarpeeni ei liity elämiseen. Minut on onneksi kasvatettu niin, että olen pienenä oppinut, että raha ei todellakaan kasva puussa. Olen aina tienannut itse rahani, ja kun muut varhaisteineinä kinusivat vanhemmiltaan rahaa ties mihin festareihin, niin minä kävin lapsenvahtina ja säästin Salppurin kisoja varten. Eli nekin viikonloput maksoin itse. Ja olen erityisen iloinen, että olen tehnyt niin. Kiitos vanhempieni!:DDDD

------

Viikonloppuna totisesti huomasi, etten ollut aivan terve: suuri herkkuni, sienisalaatti ei vain mitenkään maistunut. Ajatuskin siitä, että olisi joutunut syömään sitä, äklötti. No, täytyy ilmeisesti pitää tauko, etten nyt vain saa ikuisia traumoja. Nyt taasen on kaikki ruoka kelvannut, jopa makeakin. Olenkin siis tänään hemmotellut itseäni suklaalla, pitkästä aikaa.:D

------

Tänään pitäisi muistaa mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna täytyisi olla yliopistolla jo puoli yhdeksältä. Järjestöllämme on silloin myyjäiset ja minun pitäisi viedä käteiskassa ja auttaa muutenkin järjestelyissä. Muuten minusta tuntuu, että en ehdi paljoakaan osallistua niihin. Päivä on kyllä tupattu täyteen ohjelmaa, kiitos verotoimiston. Toivottavasti en vain menetä siellä täysin hermojani. Se nyt ei suoranaisesti olisi mikään ihme, varsinkaan nyt.:D

------

Nyt minä taidan siirtyä ajattelemaan jotain aivan muuta. Eli en mitään... Ehkä katselen Simpsonit. Voisin vaikka yrittää kaivella teille seuraavalla kerralla jotain Runebergiin liittyvää, vietetäänhän huomenna Runebergin päivää. Muistakaahan myös ne tortut!:DD

kun ääntä ei paljoa lähde

Niin minä sitten vain menin ja sairastuin. Lauantai-iltana nousi ihan kamala kuume ja yskäkin oli sen mukainen. Kaikesta tästä oli seurauksena, että nyt ääneni on todella heikoilla. Tilanne on kinkkinen puhumista rakastavalle ihmiselle. Aamulla järkytyin, kun mittasin kuumeen: lämpöä oli melkein 39 astetta! Minulla se tarkoittaa 40-asteen kuumetta, vähintään. Eihän tässä oikein ole auttanut muu kuin juoda lämmintä ja napsia buranaa.

------

Aikomuksenani on parannella itseäni kotona ainakin tämä ja huominen päivä, todennäköisesti ehkä vielä keskiviikko. Harmittaa sinällään, koska huomenna meillä olisi ollut pilkunviilauskurssin opetusvartti, joka ei nyt kyllä minun osaltani toteudu. Joudun kaikenlisäksi tekemään vielä jotain korvaavaa, kun tämä on jo kurssin toinen poissaoloni. Niin paljon mieluummin istuisin luennoilla ja näkisin ihmisiä, kuin olisin kipeänä kotona. Tammikuu ei kyllä todellakaan ollut ihan minun kuukauteni...

------

En nyt jaksa höpistä tämän enempää, vaan taidan siirtyä syömään ja juomaan vähän lisää teetä...pitäisiköhän kokeilla maitoa välillä? No joo, kunhan vain saan jotain lämmintä suuhuni, ehkä se äänenikin sitä kautta palaa entiselleen, ja pääsen sitten taas kiduttamaan ihmisiä jatkuvalla puhetulvallani... Minä en vain voi olla puhumatta...