joulu siteet silmillä

Joulu on sitten tuli ja meni. En oikeastaan loppujen lopuksi edes tajunnut, missä välissä se tapahtui. Koko Varkaudessa viettämäni aika vain tuntui menevän ohi kuin sitä ei olisi ollutkaan. Mieleeni vain muistui eräs hetki, jota en ollut koskaan muistanutkaan ja jota en välttämättä halunnut muistaakkaan. Se vain palautui mieleeni ja on jollain tapaa pistänyt ajatukseni sekaisin. Tuntuu kuin kaikki olisi taas alussa. En tiedä.

------

Sen verran mitä nyt Varkaudessa viettämästäni ajasta tajusin, oli: talvi ja ihan pirun kylmä. Muutamana päivänä jopa yli 20 astetta pakkasta ja tuuli, lunta satoi koko ajan lisää. No, nyt on ainakin talvi. Toivottavasti se vain myös jatkuisi eikä kääntyisi taas loskaksi saman tien. Nyt on siis talvi ja aion totisesti nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.

------

Toin tänään kotiin mukanani sukumme sukututkimuksen. Junassa kanssamatkustajilla mahtoi olla hauskaa, kun he katselivat innostunutta ilmettäni kun luin ja tutkailin sitä jälleen kerran. Se on aivan ihana, ja joka kerta siitä paljastuu jotain uutta ja ihmeellistä mitä ei ole aiemmilla lukukerroilla ottanut huomioon. Tulen varmasti hehkuttamaan sitä vielä kauan jopa kyllästymiseen asti. Kuten alkusanoissa sanotaan: "Jokainen sukupolvi on velkaa jälkipolville suvun tarinan verran". Tällä tarkoitetaan nimenomaan kirjoitettua tarinaa, sillä kerrotullahan on tapana aikojen saatossa unohtua ja muuttua. Jokaisella on oikeus tietää ja tuntea juurensa.

------

Huomenna se sitten alkaa: Keski-Euroopan mäkiviikko legendaarisella Oberstdorfin kilpailulla. Voittaako Janne Ahonen mäkiviikon jo historiallisen kuudennen kerran? Jos näin käy, nostan hatun todella korkealle. Entä mitä tekee muu joukkue Harri Ollin ja Peikon johdolla? Viisi miestä selvisi kisaan, kun Happosen Janne jäi karsintaan. Pudotuskilpailu pääsee taas vauhtiinsa. Tasaisuus on valttia, kaikki pisteet lasketaan ja täten jokainen hyppy on tärkeä. Virheisiin ei siis ole varaa. Jännitys kasvaa, huomenillalla liimaudun tv:n ääreen.

------

Ehkä täytyisi kohta siirtyä nukkumaan, jotta jaksan huomenna tehdä jotain järkevää. Kaupassa täytyisi viimeistään keskiviikkona käydä. Mutta katsoo nyt;D

valkoinen joulu toiveissani

No niin, nyt olen pakannut ja tiskannut viimeisetkin astiat. Tovin kuluttua voisinkin jo harkita nukkumaan menoa, sillä ei sieltä tv:n puoleltakaan tule mitään järkevää. Huomenna on kuitenkin aikainen nousu (tai siis aikainen minun mittakaavassani, joudun siis heräämään niinkin aikaisin kuin kahdeksalta), jotta ehdin kymmeneksi junaan. Päivä junassa, jippii... Kai voisin vielä jotain matkalukemista itselleni jostain kaivaa.

------

Viime viikosta selvisin sitten melkein ehjin nahoin (mitä nyt pientä flunssaa esiintyi välillä ja univelkaakin tuli taas vaihteeksi kartutettua). Laivalla meillä oli oikein mukavaa, olimme siellä se pahennusta herättävä nuorisojengi (mummojen ja pappojen keski-ikä +55), mutta emme antaneet sen menoa häiritä. Milloin uusiksi?;D Pikkujoulutkin sujuivat sitten monien mutkien kautta oikeinkin mainiosti! Meille siis toimitettiin alkuun väärät avaimet... Mutta emmehän me pienistä lannistu!:D

------

Ulkona on aivan ihana ilma! Pikkaisen on jopa lunta maassa ja tuo pakkanen! Tätä olen kaivannut jo pitkään! Talvi on tullut! Lisää lunta, niin tulee oikein kaunista. Rakastan lumista maisemaa, se kaunista. Pimeä tähtinen taivas, luminen maa, pakkanen. Täydellistä.

------

Haa! Kerrankin minä olen voittanut jotain! Osallistuin nimittäin Saludon järjestämään mäkihyppyaiheiseen kilpailuun ja voitin viikkokilpailussa kahvia, jonkun rasian ja mittalusikan! Lisäksi olen vielä mukana 500€:n matkalahjakortin arvonnassa. Osallistujia kyseisessä kilpailussa ei liene ollut järin paljon, sillä minulla on nimittäin maailman huonoin arpaonni! Eli osallistumaan siitä, jos kerran minäkin voin jotain voittaa! Tai hetkinen hei, älkääpä osallistukokaan, silloinhan minun voittomahdollisuuteni paranevat huomattavasti! Oli muuten helppoja kysymyksiä (mikä on Janne Ahosen toinen nimi?, ME:tä tiedusteltiin, vähän Keski-Euroopan mäkiviikon historiaa yms.)!:DD

------

Saatiinhan se jääkiekon SM-liigakin sitten joulutauolle ja runkosarja on nyt kutakuinkin puolessa välissä. Lyhyesti kärjessä on Rauman Lukko, mutta helsingin pikkuiset kissat ja Kuopion oma ylpeys KalPa hengittävät niskaan reilun kymmenen pisteen päässä. Ei muuten ole liigahistoriassa ensimmäinen kerta, kun raumalaisjoukko johtaa liigaa tässä vaiheessa. Toki kaikki kunnia heille hienosta tai no oikeastaan upeasta syksystä, mutta en jaksa uskoa, että se ihan mestaruuteen asti riittää, varsinkaan Vehasen lähdön jälkeen. Tellqvist (ei liene tarvitse muistuttaa eräästä nimeltä mainitsemattomasta matsista keväällä 2003, joo juuri hän tuli Tommy Salon tilalla maaliin ja loppu.) on hyvä maalivahti, mutta ei Vehasen tasoa, en siis usko, että tämä liigahistorian ensimmäinen ruotsalainen maalivahti kykenee kannattelemaan raumalaisia mestaruuteen. Joten, Rauma, älkääpäs nyt ihan vielä sitä toria varailko. Lukko tulee olemaan neljän sakissa, mutta ei finaalissa. Ketä ne muut kolme sitten ovat? KalPa ja Kärpät nyt ainakin, sitten neljäntenä sinne voisi nousta myös JYP. Entäs sitten peräpää? Eiköhän se ole SaiPa, joka sieltä karsimaan lähtee, jos mikään joukkue lähtee (tarkoitan nyt siis Vaasan Sportin ja SM-liigan välisiä mielipide-eroja siitä, kuuluuko laskut maksaa. Sport ei siis ole sakkojaan maksanut, ja nyt sitä uhkaa jopa sulkeminen liigakarsinnoista.). Näillä mennään ja kannu Kuopioon! Eiköhän finaalissa kaadu Kärpät. Eli meikäläisen heitto finaalipari: KalPa-Kärpät (olisi muuten SM-liigahistorian pohjoisin finaalipari) ja pronssista kamppailevat sitten Lukko-JYP.

------

Kun yleensä olen jouluna lähinnä valittanut sitä, että missään ei tapahdu urheilun saralla yhtään mitään, eikä tekstikanavakaan päivity, niin tänä vuonna kaikki tulee olemaan toisin. Tapanina nimittäin jysähtää: Nuorten U20 MM, SM-liiga, niin ja kohtahan se mäkiviikkokin siellä jo kolkuttelee oven takana... Yleensä ihmiset odottavat joulua, mutta minulla odotus on lähinnä keskittynyt siihen, että kumpa se olisi jo ohi. Se yksi päivä on ihan ok, mutta ne perhanan pyhät ja se hössötys, joka alkaa jo aikaisintaan marraskuussa. No, ei voi mitään ja täytyy vain muistaa, ettei itse sitten joskus hössötä... Ai minäkö? Enhän minä koskaan;D

------

Mutta joo, ehkä minäkin nyt hiljennyn sitten tästä. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Toivotaan, että nämä ihanat paukkupakkaset jatkuvat vielä pitkään! Muistakaa syödä suklaata!;D

------

"Stille Nacht, heilige Nacht,

Alles schläft; einsam wacht

Nur das traute hochheilige Paar.

Holder Knabe im lockigen Haar,

Schlaf in himmlischer Ruh!

Schlaf in himmlischer Ruh!

--

Stille Nacht, heilige Nacht,

Hirten erst kundgemacht

Durch der Engel Halleluja,

Tönt es laut von fern und nah:

Christ, der Retter ist da!

Christ, der Retter ist da!

--

Stille Nacht, heilige Nacht,

Gottes Sohn, o wie lacht

Lieb' aus deinem göttlichen Mund,

Da uns schlägt die rettende Stund.

Christ, in deiner Geburt!

Christ, in deiner Geburt!"

Niin paljon kaikkea

Jee, vihdoin minulla on toimiva pyykinpesukone! Tai siis onhan se ollut jo tuolla vessassa tovin (melkein kolme kuukautta), mutta kun ei sitä oikein itsestään asenneta. Isäni sitten kiltisti asensi sen ja vaihtoi jopa lampunkin... Wou, luksusta! Nyt olenkin sitten innostunut oikein kunnolla pyykkäämään: miten mukavaa sitä onkaan kun on oma kone!:D

------

Porukat siis käväisivät täällä viikonloppuna. Kauheata kuinka nuorimmainen veljeni on kasvanut: kohta sekin alkaa olla jo päätä pidempi! Viikonloppu meni kuunnellessa äidin hössötystä (joo, sitä ei ole kyllä ollut ikävä) ja syödessä (en vain tajua, miten nämä syövät päivässä joku kymmenen kertaa, isäkin oli koko ajan jääkaapilla). Reilu viikko vielä omaa rauhaa, sitten täytyisi taas kohti Varkautta suunnata.

------

Tänään tapahtui jotain hyvin kummaa: heräsin aamulla aikaisin eikä väsyttänyt ollenkaan! Toivon vain, että saisin myös nyt illalla unen päästä kiinni ilman sen suurempaa pyöriskelyä ja ettei minua väsyttäisi myöskään huomenna. Silloin on nimittäin herättävä vielä aikaisemmin, jos meinasi ehtiä käydä suihkussa ennen lähtöä. Lähdemme siis kaveriporukalla laivalle! Saatiin sen verran halpa reissu, että onhan se nyt pakko lähteä pitämään vähän pientä kivaa taas vaihteeksi. Tuleepahan samalla startattua tämäkin juhlien täyteinen viikko: keskiviikkoaamuna saavumme siis takaisin, torstaina olisi tiedossa piparibileet ja perjantaina ainejärjestömme pikkujoulut. Katsotaan siis missä kunnossa sitä on lauantaina. Voi hyvin olla, että sitä vain nukkuu silloin univelkoja pois. Mutta kerrankos sitä vain eletään, niin ja ensi viikon tenttiinkin pitäisi lukea.;D

------

Kyllä minä porukoiden viihdyttämisen lisäksi ehdin viikonloppuna katsella myös mäkihyppyä. Taitaa olla sopiva paikka vähän perua sanojani: Harri Olli nimittäin osoitti viikonlopun aikana, että Väätäiseltä oli oikea päätös ottaa Olli mukaan Lillehammeriin. Lauantain 4:s ja sunnuntain 2. sija osoittivat, että Olli todellakin kuuluu maailman cupia kiertävään neljän hengen joukkueeseen. Toki lauantain kisa oli yhtä arpapeliä: alkupäässä (Ahonen, Olli, Morgenstern) hypänneet kaverit saivat käsittämättömän paljon etua loppupäähän verrattuna siinä, että lumisade ei heidän hypätessään ollut vielä kovinkaan kova. Varsinkin ylämäen laskuasentonsa kanssa kamppailevat Peikko ja Havu kärsivät näistä heittelyistä. Toki Ahoselle on nostettava hattua: tyyppi hyppäsi 39 asteen kuumeessa kisan yhdeksänneksi! Kokemus siis puhuu tässä kohtaa. Sunnuntaina Ahonen keskittyi itsensä paranteluun ja jätti hyppäämisen kolmikon harteille. Olli oli siis toinen, mutta niin petrasivat sijoitustaan myös Peikko ja Havu. Vaikka Peikko ei, yllätys yllätys, ollutkaan tyytyväinen suoritukseensa, niin oli se kuitenkin jo pilkahdus siitä normaalista Peikosta, jota olen saanut ihailla jo vuosien ajan. Sen viimeisen loistokkuuden kun hän vielä saisi kohdalleen, niin muut saisivat totisesti varoa. Havu hyppäsi ensimmäisellä kierroksella ehkä jopa kauden parhaan hyppynsä, mutta epäonnistui sitten toisella. Niin, kuka näistä kolmesta (Ahonen, Peikko, Havu) sitten tekisi tilaa Keiturille seuraaviin osakilpailuihin? Vai mennäänkö Harrachov ja Engelberg vielä samalla miehistöllä ja otetaan hyvin harjoitellut Keituri mukaan sitten mäkiviikolle? Se ainakin lienee selviö, että Harri Olli on mukana, todennäköisesti myös Ahonen, jäljelle jäävät siis Peikko ja Havu. Kumpi tahansa heistä sitten jääkin mahdollisesti kotiin harjoittelemaan, niin ei se ainakaan huonoa voi tehdä (toivotaan siis Puijolle siis talvikelejä).

------

Jos nyt urheilu teemalla vielä jatketaan, niin muutama sananen vielä Kimi Räikkösen Citroen-sopimuksesta. Kimin vuoden mittainen sopimus on ehkä paras asia, mitä rallin MM-sarjalle on pitkään aikaan tapahtunut. Sarja saa tämän suomalaisen ässän myötä rutkasti medianäkyvyyttä ja ihmisten yleinen kiinnostus rallia kohtaan ympäri maailman kasvaa taatusti jonkun verran. Kimille itselleen tämä on valtava mahdollisuus. Jo pelkästään se, että hän Formula 1 -sarjan maailmanmestarina pääsee siirtymään rallin MM-sarjaan ja sen huipputiimiin, on jotain ainutlaatuista. Tuskin Kimi vielä ensimmäisenä vuotenaan maailmanmestaruutta voittaa, mutta muut hän tulee yllättämään, sanokaa minun sanoneen. Uskon jopa, että täydellisellä suorituksella hän kamppailee vielä jopa jonkun osakilpailun voitosta. Kimi osaa ajaa, sen me kaikki tiedämme, eli jos hän saa nuotitukset osumaan kohdalleen kaikki on mahdollista. Kun yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista autourheilijoista saa alleen luotettavan kaluston, onnistuu nuotituksessa ja kerää vielä hiukkasen joka kilometrillä lisää kokemusta, niin kaikki on mahdollista. Täytyy muistaa, että Kimillä on kuitenkin takanaan vain neljä rallia, joista ensimmäisen hän ajoi tämän vuoden tammikuussa. Eipä tule heti mieleen ketään toista, joka yhtä vähäisellä kokemuksella saisi pestin rallin MM-sarjaan. En siis turhaa ole hehkuttanut Kimin lahjakkuutta. Tämän hetken lahjakkain autourheilija!

------

Ehkä tästä siirryn vielä katsomaan, että kaikki tarvittava on varmasti laukussa mukana, ja etten ole mitään tuikitärkeää kuten kenkiä unohtanut ottaa mukaan. Sitten voisin vielä tovin katsella tv:tä ja suunnata melko aikaisin nukkumaan. Joskushan sitä täytyy nukkuakin, vai mitä?;D

Talvi!

Tai ainakin melkein. Tänä aamuna herätessäni huomasin ulkona olevan pakkasta. Semmoinen pieni mukava pakkanen sai hetkeksi jo tuntumaan talvelta, kunnes huomasin ettei maa vieläkään ole valkoinen. Nyt on jo sentään joulukuu! Eikö mitenkään voisi jo sataa lunta? Viikonloppunakin kun katsoin Nordic Openia Kuusamosta, niin tuntui oudolta: kyse on sentään samasta maasta, ja niin erilainen sää. Joo, huomasin, Suomi on hyvin pitkä maa.

------

Viime yönä kyllä taas huomasi, että oli täysikuu. Uni ei tullut ei sitten millään. Väsytti kyllä kamalasti, mutta mikä siinä oikein on, kun en koskaan täysikuun aikaan oikein saa nukutuksi. Toivon totisesti, että ensi yö olisi toisenlainen. Toista yötä putkeen ei huvita pyöriä sängyssä ja yrittää olla ajattelematta syntyjä syviä kun uni ei vaan tule.

------

Tämä viikko onkin sitten harvinaisen rauhallinen. Ei oikein tarvitsisi kuin lukea tenttiin ja niin siinähän se sitten onkin. Perjantaina toki porukat tulevat pitkästä aikaa käymään. Heitä en olekaan nähnyt sitten öö, elokuun. Joo, aika on vierähtänyt kovin nopeasti. Tähän väliin on vain mahtunut niin paljon kaikkea, ja sitten en oikeastaan ole kauheasti jaksanut matkustella Lapin matkan jälkeen. Josko sitä sitten kuitenkin parin viikon päästä Varkauteen suuntaisi.

------

Niin, tämä viikko on hyvin rauhallinen, mutta ensi viikosta ei sitten kannatakaan puhua rauhallisena. Hauskaa ainakin tulee olemaan, mitään muuta ei sitten varmaankaan. Tiistaina lähdemme kaveriporukalla aamulaivalle, torstaiksi oli jotain bileitä tiedossa ja perjantaina on sitten ainejärjestömme pikkujoulut. Lauantain tulen varmasti tuolloin ottamaan hyvin rauhallisesti ja istuskelemaan vain kaikessa rauhassa kotona. Mutta mikäs siinä, eipähän ainakaan voi tylsyydestä syyttää!

------

Viime viikonloppuna alkoi sitten vihdoin ja viimein mäkihypyn maailmancup. Perjantai-illan joukkuekisassa suomalaiset pärjäsivät kohtuu hyvin, meidän kotkamme sijoittuivat tuolloin kolmanneksi heti kisan voittaneen Itävallan ja toiseksi sijoittuneen Saksan jälkeen. Nelikko Peikko, Keituri, Olli ja Ahonen hyppäsi perusvarmat suoritukset, joita ei kenenkään tarvitse hävetä. Mutta lauantain sitten... Joo, Keituri hyppäsi tasollaan ja Peikkokin jo sinnepäin, Happonenkin perusvarmasti, Kovaljeff yläkanttiin, mutta entäs sitten tämä kaksikko Ahonen ja Olli? Ensinmainittu sijoittui 34:nneksi ja Olli olikin sitten koko joukon viimeinen. Että sillä tavalla.

------

Jo ennen Rukan kisoja joukkueen päävalmentaja Väätäinen antoi mediassa ymmärtää, että seuraaviin kisoihin Lillehammeriin matkaa Rukan lauantaisen kilpailun neljä parasta eli tässä tapauksessa Keituri, Peikko, Happonen ja Kovaljeff. No, maanantaina joukkue sitten julkaistiin: Lillehammeriin lähteekin nelikko Peikko, Happonen, Ahonen ja Olli! Että tällä tavalla. Ei Väätäisellä riitä ilmeisesti kantti tiputtaa näitä kahta herraa joukkueesta pois. Ahosen vielä ymmärrän, sillä hänen on kerättävä mahdollisimman paljon maailmancupin pisteitä tulevista kilpailuista, jotta Suomi varmistaisi kuusi paikkaa Keski-Euroopan mäkiviikolle. Mutta entäs sitten Harri Olli? Mies heittelee ties ketä laseilla ja vaikka millä, hyppää surkeasti (ei pelkästään Rukalla, vaan myös viikkoa aiemmassa kilpailussa Rovaniemellä Olli oli vasta yhdeksäs, kyse oli siis kansallisen tason kilpailusta). Toki Ollillekin täytyy mahdollisuus antaa, mutta eikö nyt olisi ollut aika ottaa pieni aikalisä ja jäädä viikoksi kotiin harjoittelemaan? Kovaljeff totesi itsekin, että hänen on syytä lähteä kiertämään Continental cupia, mutta hatunnosto Kalle Keiturille! Harvalta löytyy näin paljon sydäntä ajatella joukkuetta ennen itseä, että jättäytyy vapaaehtoisesti pois, jotta kaverit pääsisivät kilpailemaan. Voisi aika moni muu sirkusta kiertävistä hyppääjistä ottaa vähän mallia.

------

Paljon on viime aikoina puhetta riittänyt yhden jos toisen jo lopettaneen huippu-urheilijan come backeista. No, Janne Ahosella se ei valitettavasti mennyt niin kuin piti, olosuhteidenkaan vuoksi, mutta kaikkihan me tiedämme mihin Rane parhaimmillaan pystyy. Joten ei siis syytä huoleen, Vancouveriin on vielä rutosti aikaa. Katse olisi kuitenkin syytä siirtää hiukkasen sivummalle, toiseen lajiin, johon mäkihyppy myöskin liittyy hyvin olennaisesti: yhdistetty ja Hannu Manninen. Mannisen paluu takaisin maailmancupiin oli aivan uskomaton: ensimmäisessä kisassa Hannu sijoittui heti toiseksi ja toisen hän jo sitten voittikin. Hyvin vähäisillä harjoitusmäärillä ja koulunpenkillä samalla istuen. Jos jo äsken Keiturille hattua nostelin, niin nyt en tiedä riittääkö tavallinen hattu tähän, tarvittaisiin nimittäin todella iso hattu, jonka voisi sitten nostaa todella korkealle. Suorastaan ällistyttävää! Sanattomaksi veti. Tyyppi tulee vuoden tauon jälkeen ja on kuin mikään ei olisi tässä välissä muuttunutkaan. Vai ovatko muut kenties tulleet tässä välissä hitaammiksi ja huonommiksi? En tiedä, mutta Vancouveria jo kielen päälläni maistelen. Mitä sieltä voikaan odottaa?

------

Nyt syvennynkin sitten katsomaan Top Chefin finaalia. Olette varmaan jo kuuleet, mutta tammikuussa käynnistyvällä taisi olla viidennellä tuotantokaudella kilpailee myöskin eräs suomen passin omaava kokki, Stefan Richter. Tuskin maltan odottaa, että näen, mitä tuo puoliksi suomalainen kokki tuokaan Suomesta esille. Mutta nyt siis siirryn herkullisen ruoan maailmaan, nam! Harmi vaan, kun ei itse pääse maistamaan;D

Teatteria

Olipas muuten hyvä teatteriesitys perjantaina! Niin hyvä, että se siis peruttiin possuflunssan takia. Rahat saimme onneksi takaisin, mutta osa porukasta matkusti siis aivan turhan takia perjantai-illaksi Helsinkiin. Mutta no, saapahan tällekin naureskella sitten myöhemmin! Sen kerran kun ainejärjestömme järjestää jonkun kultturellin matkan, niin eikös vain käy näin!:D

------

Tulipahan sitten käytyä Helsingissä. Ensimmäinen reissu sille suunnalle pitkästä aikaa ilman että olin yhteydessä sukulaisiini. Toki käväisin musiikkikirjastossa katsastamassa, josko kummitätini olisi ollut töissä, vaan eipä ollut ei. Matkan muututtua pikavisiitiksi sukulaisvierailuihin ei oikeastaan olisi ollut edes aikaa. Mutta löysinpähän ainakin mekon..;D

------

Vihdoin ja viimein sain lauseopista sen kauan kaivatun vähintään kolmosen eli nelonen tuli! En kylläkään aivan ymmärrä miksi, mielestäni kun en oikein osannut tentissä yhtään mitään. No, eipä sen väliä. Nyt pääsen ainakin vihdoin ja viimein vaihtamaan pääainetta! Suomen kieli, täältä tullaan!:D

------

Tänään olen yrittänyt tehdä hiukan tiivistelmää yhdestä sosiaalipolitiikan tenttikirjasta, mutta joo valmista ei vain millään näytä tulevan. Reilu kolmanneksen olen kirjasta jo käsitellyt. Ehkä jatkan taas jossain vaiheessa. Nyt tulevalla viikolla pitäisi ainakin kaiken järjen mukaan olla rutkasti aikaa: luentoja ei ole kuin yksi. Että tälläistä tämä opiskelu sitten on. Kalenterini on kyllä muuten melkein täynnä kaikesta ihan muusta, mutta kun ei niitä luentoja voi noin vain taikoa esiin. Ehkä sitten taas keväällä.

------

Miksi ei vieläkään ole talvi? Ei, luvataan vaan lisää vesisadetta. Ihan kuin vettä ei olisi satanut jo ihan tarpeeksi seuraaville sadalle vuodelle. Nyt vain lunta ja paljon pakkasta, kiitos! Olisi aivan ihanaa, jos nyt sataisi lunta ja maa pysyisi valkoisena sinne maaliskuun loppuun asti! Mutta tiedän kyllä, että se on ehdottomasti aivan liikaa vaadittu! Ei, ei Turussa.

------

Enää kaksi viikkoa ja pitkä odotus on jälleen virallisesti päättynyt! Mäkihypyn maailman cupin alku lähestyy hetki hetkeltä! Eilen käytiin Rovaniemellä perinteiset Ensilumen kisat, joissa saatiin jo hiukan esimakua tulevasta kaudesta: 1) Larinto, 2) Ahonen, 3) Peikko!!! Tämä alkaa vihdoin ja viimein hypätä lähellä sitä tasoa, mitä häneltä sopii odottaa. Pitkästä aikaa näyttää siltä, että Puijon peipposet pääsevät terveinä haastamaan Lahden lintuset eli kolmikko Peikko, Happonen ja Lappi alkaa olla siinä kunnossa, että tulosta on lupa odottaa. Ainakin kaksi ensin mainittua tulevat oletettavasti kuulumaan maailman cupia kiertävään nelikkoon (Suomella kun on tulevalle kaudelle 4 miehen kiintiö kotimaan kisoja lukuunottamatta). Joten kovia nimiä jää joka kisasta kotiin harjoittelemaan. Toki Ahonen on ainakin ennakkoon ilmoittanut ettei aio kiertää koko turneeta, joten sikäli se avaa ovia myös muille. Vesi kielellä odottelen jo täällä sitä, että saadaan maailman muu kärki samalle keulalle meidän omien kotkiemme rinnalle! Enää siis vain kaksi viikkoa... Mutta kun ei tässä oikein jaksaisi enää odottaa..;D

------

Toiveissani olisi, että uni maittaisi tänä iltana mahdollisimman aikaisin. On nimittäin tullut kartutettua univelkaa viime aikoina siihen malliin, että joskus olisi hyvä nukkuakin oikein kunnolla. Mutta jostain kumman syystä epäilen, että kuitenkin vain pyörin sängyssäni pitkän aikaa saamatta unta ollenkaan. Voisin ehkä lukea jotain oikein unettavaa ennen painumistani yöpuulle, ehkä se unikin sieltä sitten tulee nopeammin!:D

Isänpäivä

Tänään on isänpäivä. Soitin aamulla isälleni, kortin olin jo lähettänyt aiemmin. Isän kanssa ei liian usein tule enää keskusteltua. Kai se on sitä itsenäistymistä, mutta silti kaipaan niitä jokapäiväisiä juttutuokioita isäni kanssa. Isäni on ehkä läheisin ja rakkain ihminen minulle. Hän on saanut taottua järkeä päähäni jos milloinkin ja tukenut vaikeina hetkinä. Ymmärtänyt ja rohkaissut, rakastanut. Häneltä ja äidiltä olen saanut kaiken, mitä olen koskaan tarvinnut.

------

Isällä on aina ollut aikaa. Hän ei ole koskaan sanonut: "Ei nyt, isä ei ehdi." Pentuna hän kertoili meille iltakaudet satuja Muumipeikosta ja pikku-päkästä (se on sellainen pieni traktori, sisäpiirijuttuja) sekä hän lauloi meille. Hän ei ole koskaan tuominnut, vaan neuvonut. Hän on aina tehnyt kaikkensa, että meillä, minulla ja veljilläni, olisi kaikki.

------

Muistan, kuinka pienenä aina surin, jos vanhenmpani olivat yön poissa kotoa, ja varsinkin isän lähtöä itkin hillittömästi. Isä ei koskaan voinut lähteä kotoa mihinkään yön yli kattavalle reissulle ilman, että minä olisin jo nukahtanut. Isä ei olisi tohtinut jättää minua eikä veljiäni itkemään. Isä on nimittäin aivan kuin isänsä: perhe ja varsinkin lapset ovat kaikki kaikessa. Mikään ei mene niiden edelle, eikä saakaan mennä.

------

Isäni on välillä vähän outo. Hänen juttujaan on ehkä ulkopuolisten vaikea ymmärtää, mutta toisaalta monet ovat sanoneet, että minä olen juuri häneltä perinyt tämän omalaatuisen huumorintajun, jota hyvin monien on välillä vaikea ymmärtää. Isä ei ole koskaan häpeillyt itseään, vaan on ollut joka tilanteessa se oma ehkä hiukan omalaatuinen, mutta kuitenkin niin rakastettava itsensä. Isäni tuntee minut ehkä paremmin kuin kukaan muu. Hän sanoi minulle jo hyvin varhaisessa vaiheessa: "Katsot yhdenkin F1-kilpailun, niin jäät takuuvarmasti koukkuun!" Ja niinhän minä sitten myöhemmin jäinkin. Hänen kanssaan olemme aina seuranneet niin Formulat, jääkiekon kuin melkein minkä tahansa muunkin. Hän on ymmärtänyt aina innostukseni urheiluun, ja on ylpeä siitä. Aikoinaan hän lähti jopa varta vasten kuskaamaan minua ja ystävääni, kun olimme ensimmäistä kertaa suuntaamassa Salpausselän kisoihin. Niin, ja hän oli kerran sitä mieltä, että minun oli pakko päästä keskellä kouluviikkoa tapaamaan erästä erityistä henkilöä Kuopioon, vaikka äitini kovin sitä vastusteli (tuolloinkin isä vain hyppäsi auton rattiin ja suostui viettämään koko pitkän maanantai-illan Kuopiossa jossain paikallisella huoltoasemalla).

------

Minulla on ehdottomasti maailman paras ja ihanin isä, ja minä olen todella ylpeä hänestä! Hyvää isänpäivää isä-kulta, olet minulle suunnattoman rakas! Niin, ja hyvää isänpäivää myös molemmille isoisilleni, en koskaan unohda teitä!

"luen ruotsia"

Toinen periodi on sitten alkanut, vihdoista viimein. Luentoja ei ole kehuttavasti, mutta kaikkea muuta sitten niidenkin edestä: pitäisi sille yhdelle ainokaiselle sosiaalipolitiikan kurssille tehdä luentopäiväkirja, tentittävänä olisi luentojen lisäksi myös kolmen kirjan paketti kaiken kasvatustieteiden tenttien lisäksi. Eli kiirettä pukkaa! Niin, ja bilekalenteri senkun vaan täyttyy päivä päivältä. En muista milloin viimeksi marraskuu olisi ollut näin täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

------

Eilen sain eräältä lukioaikaiselta kaveriltani sähköpostia. Emme ole nähneet melkein kolmeen vuoteen ja yhteydessäkin olemme olleet viimeksi joskus tammikuussa. En tiedä, miksi yhteydenpito vain katkesi yht äkkiä. No, onneksi kuitenkin olemme taas yhteydessä! Sain samalla häneltä myös kutsun Hollantiin, jossa hän on tällä hetkellä vaihdossa. Katsoo nyt, miten sitä käy, näillä näkymin ei kuitenkaan. Toisaalta, koskaanhan ei pidä sanoa ei koskaan.

------

Tämä Hollannin pään kaveri on yksi niitä harvoja lukioaikaisia ja sitä vanhempia kavereita, joiden kanssa tulee yhteyttä pidettyä, molemmin puolisesti. Kyllä sitä helposti huomaa siinä vaiheessa, kun muutto tulee toiselle puolen Suomea, ketkä ovat oikeita kavereita ja ketkä eivät. Nyt näin jälkikäteen olen tajunnut, miten teennäisiä ihmisiä Varkaudessa asuu ja on asunut. Suurimman osa heistä edessä joutuu esittämään jotain mitä ei ole tullakseen hyväksytyksi. Niin, ja sitten jos toimii kuten minä eli olin oma itseni suurimmalta osin, niin ihmiset esittävät sitäkin enemmän. Mutta toisaalta, ei minua harmita pätkääkään: jos jotkut saavat kauheaa tyydytystä siitä, että kuvittelevat olevansa parempia kuin muut niin siitä vaan! En minä heissä menetä mitään. On muutamia ihmisiä, jotka olivat olevinaan Varkauden aikoina niin kauhean hyviä kavereita, mutta sitten lukion jälkeen heistä ei ole kuulunutkaan yhtään mitään. Ehkä sitä itsekin on jo tuolloin jollain tapaa nähnyt ihmisten läpi ja osannut olla avautumatta liikaa. Toki ihmiset muuttuvat aikojen myötä, eikä heitä välttämättä tunne laisinkaan vaikka olisi heidät olevinaan tuntenut koko ikänsä, eräs serkkuni on tästä hyvä esimerkki (mihin katosi se reilu tyyppi, jonka lapsuudessa tunsin: lukioaikoina hänestä kuoriutui vain epämääräisesti paikasta toiseen vaelteva viherpiipertäjä, joka vain mutisi vastaukseksi kysyttäessä, saati että olisi katsonut kysyjää silmiin. Nyt on jo paennut pois maasta. Me muut sukulaiset ollaan ilmeisesti niin kauheita ihmisiä, että ei meihin kannata olla missään yhteyksissä). Mutta joo ihmiset ovat erilaisia, kaikki eivät vaan voi pitää toisistaan. Sen kaksinaamaisuuden voisi kylläkin jättää pois.

------

Huomenna olisi edessä ruotsin kirjallinen tentti, mutta mutta. Joo, eipähän oikein ole ollut motivaatiota lukea. Tentti tulee varmaan menemään vain katseluksi. Ehkä lähden sieltä jo puolen tunnin jälkeen pois. Ruotsi jaksoi vielä joskus aiemmin kiinnostaa, mutta nyt ei todellakaan. Ehkä se johtuu siitä, kun en ole ollut kyseisen kielen kanssa paljoakaan tekemisissä viimeisen kolmen vuoden aikana (kirjoitin siis ruotsin lukiossa jo syksyllä 2006). Jostain täytyy vain se motivaatio sitä ja myöskin englantia kohtaan kaivaa. Täältä kun ei voi valmistua ilman niiden suorittamista, mikä todellakin on perseestä. Jollain tapaa sen ymmärtää, mutta loppujen lopuksi ei sitten kuitenkaan. Mutta ei voi mitään.

------

Kuulin juuri tuossa tovi sitten äidiltäni, että nyt sitä sitten on meidänkin suvussa tätä sikainfluenssaa. Serkkuni pikkuisilla kaksostytöillä on varmistunut tauti. Onneksi se kuulema on jo paranemaan päin, mutta hirvittää vähän serkkuni puolesta: hän on odottaa neljättä lastaan. Vaikka olen joskus aiemmin vähän ihmetellyt ja jopa kritisoinut hänen tahtiaan (vanhin tytär on kolmen vanha ja nämä pikkuiset kaksoset tulevat kohta kahden, ja nyt on jo uusi tulossa), mutta ei kai tällaista kellekään toivoisi. Säälittää serkkuni puolesta: hänen pitäisi keskittyä yhtä aikaa hoivaamaan pikkuisiaan ja samalla varoa itseään. Kaikki kun kuuluvat näihin pahimpiin riskiryhmiin. Toivottavasti rokotukset on jo saatu! Eiköhän kaikki käänny lopulta parhain päin.

------

Viime viikon lauantaina ennen baariin lähtöä postiluukusta putkahti ihana ilmoitus: vuokra nousee taas! Onneksi ei kuitenkaan kuin 4 euroa, mutta silti. En tiedä kovin kauanko sitä jaksaa vuokran nousua katsella, varsinkaan kun opintotuki ei suostu nousemaan millään! Mietin vain, milläköhän ne kuvittelevat meidän täällä elävän? Jollain 10 eurolla vai? Tätä menoa ei mene montakaan vuotta kun siinä ollaan. Joo, hyysätään vain niitä maahanmuuttajia ja muita, mitäs ne opiskelijat muka tarttis, ei ainakaan rahaa elämiseen. Jos en olisi ollut tuolloin lähdössä viettämään melkein ilmaista iltaan (narikkaakin täytyy jo ryhtyä maksamaan), niin olisi kyllä tehnyt mieli vetää jotain alkomahoolia! Mutta tanssiminen onneksi sai asiat järjestymään mielessä, jälleen kerran!

------

Joo, ehkä minun täytyy tästä suunnata "lukemaan" eli siis tekemään jotain aivan muuta!;D

Pieni tauko välillä

Tentti suma on sitten alkanut. Tänään oli kaksi tenttiä, tällä viikolla jäljellä vielä kolme. Tosin huomiseen tenttiin en aio osallistua, sillä totesin, että en ehtisi huomiseen mennessä lukea tarpeeksi, joten parasta on jäädä kotiin ja keskittyä jäljellä oleviin tentteihin. Odotan jo torstaita, jolloin voi hetkeksi huokaista helpotuksesta. Lappi-ilta onkin juuri sopivassa kohtaa piristämässä tunnelmaa: naurettua tulee ainakin hyvin paljon! Tarkoituksenamme on siis muistella ja kerrata taannoista Lapin matkaamme kuvien kera kaikille paikalle saapuville.:D

------

Viime päivät ovat menneet lukiessa. Viikonloppunakaan en oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin luin tentteihin. Yhdestä jos toisesta illanviettokutsusta tuli kieltäydyttyä, pakkohan joskus on lukeakin. Niin, ainahan sitä voi lukea, mutta jos ei millään saa taottua asioita päähänsä niin apua! En oikeasti voi ymmärtää, mikä järki kasvatustieteissä on? Yleistä paskaa siellä vaan jauhetaan kirjasta ja luennosta toiseen. Silti sitä vaan täytyy opiskella.

------

Tänään aamulla kun lähdin yliopistolle tenttimään, niin huomasin rappukäytävässäni kasan ruokaa: siinä oli patonkeja, lihapullia, jotain jauhelihaa yms. koottu kasaksi. En todellakaan tiedä kuka ne on siihen jättänyt ja miksi. Oletin, että ne olisivat päivän aikana kaikonneet, mutta vielä mitä! Onneksi sitä sentään oli omassa kaapissa ruokaa, muutenhan sitä olisi voinut sortuakin, hyi helkkar! Pitäisköhän sitä ilmoitella löydöksestäni yhdelle kaverilleni, tämä kun tykkää dyykata roskiksia. Jos nyt en kuitenkaan innostaisi tätä liikaa;D

------

Lukemisen ohessa viikonloppuna tuli mietittyä, mitä eroa on sattumalla, kohtalolla ja kohtalon ivalla. Vai onko niillä loppujen lopuksi mitään eroa? Ehkä kyse on vain omasta tulkinnasta ja uskomuksesta. Elämässä on yhdelle jos toiselle tullut eteen monia sellaisia tapahtumia tai sattumuksia, joiden tarkoitusperästä ei oikein voi olla varma. Tällöin on joutunut ihmettelemään lähinnä, miksi nyt. Yleensä nämä sattumukset muistuttavat jostain, jonka haluaa joko unohtaa tai sitten muistaa. Vaikuttaako oma mieli näiden sattumusten tulkintaan? Entä jos kyseessä onkin tapahtuma, jonka tarkoituksena ei olekaan olla jostain ikävästä tai entisestä muistuttava sattuma tai kohtalon iva vaan kohtalo? Voiko näitä kolmea oikeastaan erottaa toisistaan? Ei kai sitä koskaa voi varmaksi tietää, mutta kuitenkin tuntuu vain siltä ettei se voi olla pelkästään mikään uskon asia. Jotain siinä on...Mistä sen voi tietää?

------

Jaahas, eilen sitä ratkaistiin sitten Brasiliassa tämän kauden Formula 1:n maailman mestari. Alkukauden diffuusorikohujen siivittämänä voittajaksi seuloutui jo ennen kauden päättävää Abu Dhabin GP:tä britti Jenson Button. Täytyy kyllä myöntää, että en olisi ikinä uskonut että tuollaisesta keskinkertaisesta kuljettajasta vielä jonain päivänä leivottaisiin Formula 1: maailman mestari (meikäläisen luokittelussa Button ei todellakaan yllä samaan kategoriaan Kimin, Massan, Hamiltonin ja itupilli-Alonson kanssa, huom. Suomussalmen tahmatassukaan eli H. Kovalainen ei tähän jengiin yllä). Mutta kai sitä jokainen joskus erehtyy. Vaikka mestaruus toki on ansaittu, niin siltikään en voi olla maistamatta siinä pientä sivumakua, jonka alkukauden tupladiffuusori-kohu aiheutti. Buttonin talli Brawn GP:hän tuolloin salasi kanssakilpailijoiltaan, mm. Ferrari, McLaren tuiki tärkeää tietoa näiden tupladiffuusorien käytöstä. Niiden tuoman etumatkan turvin Button sitten kruunattiin nyt mestariksi. On toki huomattava, että Unkarin GP:n jälkeen, jolloin Ferrari lopetti tämän kauden kilpurinsa kehityksen Kimi Räikkönen on kerännyt eniten MM-pisteitä koko joukosta. Että sillä tavalla, kiitos tupladiffuusori-kohulle!

------

Huomenna täytyisi varmaan vähän siivoilla lukemisen ohessa tätä mökkiä: on taas vähän kuin kaaos, tiskatakin voisi toki. Ystäväni Helsingin päästä on tällä viikolla tulossa käymään, joten siinä voisi olla vaikka hyvä syy pienimuotoiselle siivousinnostukselle. Niin, mikä innostus? No, pakkohan sitä joskus on.

------

Odotan vain niin innolla sitä, että nämä tentit olisivat ohi. Eli odotanko minä sitten joulukuuta? Niitä kun nimittäin riittää oikein urakalla. Alkaa oikeasti välillä tuntumaan, että elämässä ei tällä hetkellä oikein ole mitään muuta kuin tentit ja niihin lukeminen. Tässä alkaa jo pikku hiljaa kaivata jotain muuta. Jotain uutta ja mielenkiintoista olisi siis tilauksessa, kiitos! No, ehkä sitä roolia vetävät vähän tuo marraskuinen teatterimatka Helsinkiin sekä joulukuinen risteily, jonne suuntaamme pienellä opiskelukavereista kootulla porukalla. Mutta kaikki muukin toki otetaan iloisin ja avarin mielin vastaan!:D

------

Tämän illan ajattelin vain rentoutua ja katsella tv:tä. Ajatustakaan en suostu uhraamaan opiskeluille ennen huomista.

------

Tässäpä vielä loppuun linkki erään 9-vuotiaan jenkkipojan rankkari, siinä on muuten todellinen tulevaisuuden tähti. Kanttaa ehdottomasti katsoa ja hämmästyä. Eli suunta siis tänne.

kun suunnitelmat muuttuvat

Tänään on ollut hyvin saamaton päivä. Olen lähinnä vain makoillut ja hengannut kotona. Sen verran olen sentään saanut aikaiseksi, että yritin tovin ajan lukea ensi viikon tentteihin, mutta eihän siitä sitten mitään tullutkaan. Eilinen siis vähän meni vähän venähti.. ja päivä on ollut sen mukainen. Mutta ei se väärin ole..

------

Olin siis eilen uuden opiskelukaverini tupareissa. Alunperin tarkoitukseni oli ottaa vain hyvin rauhallisesti, mutta kun se booli naksahti nenän eteen niin ei siitä oikein voinut kieltäytyä... Yllytyshulluna piti myöskin kokeilla chiliviinaa sillä seurauksella, että huuleni paloivat. Sen jälkeen maito maistui oikein mainiolta! Bileet olivat siis hyvin hauskat, milloin uudestaan? Ei olisi pitänyt "vannoa", että nämä olisivat kuukauden viimeiset bileet, mutta kuinkas kävikään ja kutsu tuli uusiin tupareihin ensi lauantaina! Niin, ja Tommi Korpela -leffailta on myöskin suunnitteilla kaikille uhkarohkeille, joihin itse mm. lukeudun jo aiemman kokemukseni perusteella. Eli menojalkaa koetellaan vielä sittenkin tämänkin kuun aikana enemmän kuin alkuperäisissä suunnitelmissa on mainintaa ollutkaan.:DD

------

Eilen iltapäivällä yllätyin iloisesti, kun isäni äiti, joka ei yleensä koskaan soita tai ylipäänsäkään käytä puhelintaan, soitti minulle. Hänen kanssaan oli pitkästä aikaa ihanaa jutella. Tuli myös ilmi, että saatamme olla marraskuun alussa yhtä aikaa Helsingissä, kun olen itse menossa tuolloin sinne opiskeluporukan kanssa teatteriin. Ihanaa nähdä mummia mahdollisesti jo silloin! Kyllä on ikävä ehtinyt jo tullakin.:)

------

Kuulin eilen myös ensimmäisiä kuulumisia Makedonia suurlähettiläältä. Siellä sitä kuulema sekoillaan oikein olan takaa. Aijai jai jai, heti kun silmä välttää! Ensimmäinen ajatus oli, että nyt minä perhana lähden hakemaan sen takaisin. Mutta annetaan hänelle nyt vielä mahdollisuus. Alku ei kyllä ole kuulostanut kovinkaan lupaavalta.

------

Huomenna on tarkoitus ryhdistäytyä tämän yhden päivän hengailun jälkeen. Täytyy käydä pankissa ja lukea aika helkkarin paljon. Mutta nyt kun tänään on voimia kerännyt, niin huomenna varmasti jaksaa. Pakko on jaksaa.

väsynyttä opiskelua

Väsyttää. Viime päivinä on tullut luettua, tai oikeammin ahkeroitua sosiaalipolitiikan tenttikirjan tiivistelmän parissa. Tänään minulla oli siis sosiaalipolitiikan tentti, joka no joo, ei mennyt kovin hyvin. Jos vain en olisi keskittynyt pelkästään tähän tiivistelmän tekemiseen, vaan olisin tutustunut enemmän myös muuhun tenttimateriaaliin, niin ehkä nyt olisi vähän paremmat fiilikset... Mutta joo, seli seli. Se on sitten marraskuussa uudestaan. Tai sitten täytyy tapahtua maailman seitsemäsihme..:D

------

Tänään olin uuden opiskelukaverini luona lapsenvahtina. Oli ihanaa taas pitkästä aikaa päästä leikkimään lasten kanssa, on sitä jo kaivannutkin. Se on jotenkin rentouttavaa, silloin ei todellakaan tarvitse, eikä oikeastaan voikaan, ajatella mitään ylimääräistä (kuten stressata tulevista tenteistä). Kävimme ongella, autoajelulla, laitoimme ruokaa, leikimme hiekkalaatikolla, luimme kirjoja yms. Tuli muuten paljon kaloja!:D

------

Kuulostaa varmaan oudolta, mutta lauantaina on edessä sitten todennäköisesti kuukauden ainoat bileet tuon yllä mainitun opiskelukaverin luona. Rahatilanne ei päätä huimaa, mutta ei toisaalta kalenterinikaan näytä kovin hyvältä: tenttejä kun on seuraavan parin kolmen viikon aikana tulossa sen verran runsaasti ettei aikakaan tahdo riittää. Lukeakin kun joskus täytyy, ei kai se lukeminen kuitenkaan niin yliarvostettua ole;D No, toki saattaa olla, että sitä kuitenkin jossain vaiheessa eksyy taas viettämään "ilmaista iltaa" eli Forteen tanssimaan. Huomenna siellä on kuulema sinkkubileet.. Nyt näyttää kyllä siltä, että tämä sinkku taitaa jättää ne väliin..;D

------

Jaahas, nyt ne isot herrat sitten menivät ja laittoivat mäkihypyn maailmancupinkin sekaisin. Se kun meinataan nyt tulevalla kaudella hypätä kesä GP:ssä kokeillussa olleilla säännöillä eli tulevaisuudessa hyppääjä tulee saamaan hyvitystä tai vähennyksiä pisteistään tuulioloista riippuen. Eli jos hyppää liian hyvään vastaiseen, menetää tietyn määrän pisteitä ja päin vastoin. Näin halutaan jollain tapaa mahdollistaa kilpailuiden sukkela läpi vieminen ilman mitään sen suurempia tuulitaukoja. Joo, onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta entäs sitten yleisö? Nyt isot herrat pistää yleisön paikan päällä kussakin kisassa aivan sekaisin. Miten sitä muka pystyy mäkimontussa seuraamaan ja ymmärtämään, milloin joku on hypännyt millaiseenkin tuulirakoon. Täytyy muuten tulla aika pirun tarkat kuulutukset ja selitykset kunkin hypyn jälkeen, jotta yleisö pysyy kärryillä, kuka voittaa ja millä perusteella. Yhä kasvavalla mielenkiinnolla (ihan kuin se voisi muka vielä kasvaa) odottelen marraskuun lopussa käynnistyvää mäkisirkusta. Mitä kaikkea tuleva talvi tuokaan vielä tullessaan. Ehkä Peikko voittaa kaiken... Niin, ja ehkä tämä on sitä toiveajattelua, vaikka täytyyhän sitä muillekin mahdollisuus antaa. Vancouveria siis jo vesikielellä odotellessa: Peikko, Happonen, Olli, Ahonen...

------

Täytyy tässä nyt kuitenkin vielä vähän urheiluteemalla jatkaa. Juttelin tuossa yksi päivä äitini kanssa, ja hän kertoi, että nuorimman veljeni, Iivarin (olen ainut, joka kutsuu häntä tällä nimellä), kausi Varkautelaisen Tarmon C-junnuissa on alkanut loistavasti! Tällä hetkellä he kai pelaavat jotain karsintaa päästäkseen ikäluokkansa pääsarjaa tai jotain, tai siis tämä ainakin on äitini käsitys asiasta. Toki en mene aivan takuuseen, sillä hän nyt ei muutenkaan tunnu urheilusta ymmärtävän mitään. On Iivari siellä jo muutaman maalinkin tehnyt, kuten kuuluukin, joukkueensa paras pelaaja kun on. Niin, ja tämä ei ole pelkästään ylpeän isosiskon mielipide, vaan hänet on valittu joukkueensa parhaaksi pelaajaksi useaan otteeseen. Vitsi mulla on lahjakas maalintekijäveli! Tämän motto on: "Syöttäminen on vastuun siirtämistä", ja niinhän se onkin! Pikkasenko mä oon ylpee siitä!:D

------

Nyt tuntuu, että pää on totaalisen täynnä ei yhtään mitään. Tämä viikko on melkeinpä mennyt siten, että on ahkeroinut tiivistelmän parissa puolille öin ja herännyt aamulla aikaisin taas jatkamaan. Olen tässä jopa joutunut miettimään, niin onko tässä välissä tapahtunutkaan mitään muuta. No, kävin minä eilen hallituksen kokouksessa, mutta ei kai oikeastaan mitään muuta ole ollut. Onneksi lauantaina on tiedossa jotain hauskaa, saa vähän taas irroittautua, jotta jaksaa myöskin lukea vaihteeksi vähän lisää!

------

Huomenna on taas vuorossa meidän tyhmä-ryhmä eli tarkoituksemme on vähän opiskella lisää, tällä kertaa alueellista ja sosiaalista vaihtelua, jonka tentti on muuten ensi viikolla. Joo, joo, minä kävin tämän kurssin jo viime vuonna, mutta se on niin kiva kurssi, että on pakko käydä se uudestaan... Niin, ja samalla on se korottamisenkin mahdollisuus. Täytyy nyt opiskella oikein kunnolla ensi perioidinkin puolesta, sillä siellä ei tällä hetkellä ole tiedossa kuin kaksi kurssia. Jostainhan ne opintopisteet on kuitenkin kokoon raavittava.

------

Mä voisin tästä ehkä pikku hiljaa alkaa jopa harkita nukkumaan menoa. Voisin vaikka lukea jotain, esimerkiksi Nalle Puhia ja tämän viisaan nallen viisauksia.

tyhjää

Nyt on jollain tapaa kauhean tyhjä olo: jo kauan odotettu ja hehkutettu Lapin matka on takana, ja hyvästelin eilen huomenna Makedoniaan matkaavan ystäväni. Tätä hetkeä on toisaalta odottanut kauan, mutta toisaalta myös jollain tapaa pelännyt. Nyt kauhean tunnekuohun jälkeen tuntuu vain jotenkin tyhjältä. Tällä hetkellä ei vain oikein ole mitään mitä odottaisi paitsi toki ensi kesäkuun alku, jolloin tämä Makedonian suurlähettiläs palaa takaisin.:)

------

Nyt siis kuitenkin Lapin matkaan: viime torstaina suuntasimme opiskeluporukalla nokkamme kohti pohjoista ja Rovaniemeä yöjunalla (matka oli hyvin mielenkiintoinen kaikkine selkäkipuineen sekä unettomine tunteineen). Perjantain vietimmekin sitten Rollossa Arktikumissa kierrellen, syöden sekä paikalliseen Alkoon tutustuen. Iltapäivän kääntyessä hiljalleen illaksi suuntasimme kulkumme taksilla (joo, matkustimme koko viikonlopun taksilla matkat Rollo-Saariselkä-Inari-Saariselkä-Rollo taksilla) kohti Saariselkää ja mökkiämme.

------

Lauantaina lähdimme aamupäivästä tutustumaan saamelaismuseo Siidaan sekä Inarin käsityöläisliikkeisiin ja turistikrääsään. Illalla söimme oikein hienosti Pirkon Pirtissä ja jatkoimme siitä Saariselän yöelämään (kiersimme Teerenpesän, Panimon, jossa saimme tervasnapsit sekä Bepopin päätyen kuitenkin loppuillaksi takaisin Teerenpesään) viihtymään ja nauttimaan toistemme hyvästä seurasta ja ah niin ihanista ja hauskoista jutuista!

------

Kun sunnuntaina heräsimme sitten pienestä krapulasta sekä univajeesta kärsineinä huomasimme, että ulkona sataa vettä! Niin, normaalina krapulapäivänä pieni vesisade ei haittaisi mitään, mutta kyseessä oli kuitenkin päivä, jona meidän oli tarkoitus lähteä vaeltamaan. Emme kuitenkaan antaneet vesisateen haitata vaan suuntasimme kulkumme kohti määränpäätämme eli herkullista poronlihakeittoa. Monien mutkien kautta kuitenkin lopulta päädyimme, tosin autokyydillä, perille ja kyllä keitto silloin maistuikin! Kunnes oli jälleen paluupatikoinnin aika... Alkuun kaikki sujuikin aivan loistavasti vaeltaessamme tien vierustaa pitkin, kunnes päätimme poiketa metsään eräälle polulle, siellä kun olisi varmasti paljon mukavampaa patikoida! Kyllä me sitten loppujen lopuksi päädyimme takaisin mökille hyvin monen mutkan kautta (minä mm. upposin puroon yms.) juuri ja juuri ennen pimeää. Voitte vain uskoa, että sauna, kaikenlaiset mässyt sekä kylmä lonkero teki tuolloin hyvää!

------

Alunperin meidän oli tarkoitus maanantaina kävellä vielä vähän lisää, mutta edellisestä päivästä voipuneina emme sitten jaksaneetkaan vaan vain hengailimme mökillä, siivosimme, pakkasimme ja teimme hyvää salaattia. Alkuillasta hyppäsimme jälleen taksiin ja aloitimme matkamme kohti kotia, jonne saavuimme sitten eilisaamuna. Nyt olen vain vähän lepuuttanut itseäni nämä kaksi päivää, ja huomenna olisi tarkoitus mennä jälleen pitkästä aikaa sosiaalipolitiikan luennolle. Paluu arkeen on siis tiedossa.

------

Eilen illalla menimme sitten porukalla syömään ja hyvästelemään ystävämme, joka siis huomenna matkaa kohti Makedoniaa aloittaakseen siellä vapaaehtoistyön. Takaisin hänen on tarkoitus palata joskus kesäkuun alussa. Illallisen ajan tunnelma oli hyvin hauska ja leppoisa, kunnes tuli hyvästien aika. Eikä oikeastaan vielä silloinkaan, vaan vasta sitten kun bussissa istuessani tajusin, että halasin tätä ystävääni juuri viimeisen kerran kahdeksaan kuukauteen, kyynel jos toinenkin hiipi silmäkulmiini. Vaikka ystävä on vielä Suomessa, niin ikävä on jo nyt aivan kauhea. Toivottavasti nämä kahdeksan kuukautta menisivät nopeasti! Sitä minä tällä hetkellä odotan ja toivon eniten.

------

Tänään kuulin myös valitettavan odotun, mutta myös järkyttävän uutisen: Kimi Räikkönen ja Ferrari-talli ovat yhteisymmärryksessä purkaneet vielä ensi kauden loppuun asti ulottuvan sopimuksen, jottai espanjalainen itkupilli Fernando Alonso voisi aloittaa tallin kuskina jo ensi vuonna. Tässä meni kyllä kunnioitus Ferraria kohtaan: luulin tosiaan, että siinä olisi ollut ainoa talli, joka ei haluaisi riveihinsä Alonson kaltaista itsekeskeistä itkupilliä, joka kulkee katastrofista toiseen: Muistoissa on vielä kausi 2007 (Kimin mestaruusvuosi), jolloin Alonso poltti päreensä totaalisesti silloisen tallinsa McLarenin kanssa vain ja ainoastaan sen vuoksi ettei pärjänyyt silloiselle tallitoverilleen Lewis Hamiltonille. Kaudella 2008 Alonson silloinen ja nykyinen talli Renault puolestaan järjesti kyseenalaisin keinoin kuljettajalleen Singaporen osakilpailun voiton käskyttämällä tallin toista kuljettajaa Nelson Piquet Junioria kolaroimaan tahallisesti juuri Alonson varikkokäynnin jälkeen, jotta radalle saataisiin turva-auto. Viime aikoina tätä kyseistä tapausta on ruodittu jos missäkin, mutta Alonsohan ei tietenkään voinut tietää tästä suunnitelmasta, hän väittää olevansa syytön! Joo, kuljettajathan tunnetusti valitsevat varikkotaktiikkansa yhdessä insinööriensä kanssa, joten ihmettelen vain, miten Alonso tietämättä tallinsa suunnitelmista suostui niinkin järjettömään taktiikkaan kuin hyvin lyhyeen ensistinttiin lähtöruudusta tyyliin 15?? Ei mitään järkeä. Voin vain kuvitella miten herra minä haluan kaiken alkaa ensi kaudella kiukuttelemaan, kun Felipe Massa pistää taatusti kapuloita tämän espanjalaisen rattaisiin. Niin, itsevaltiaan elkeet ovat jo alkaneet näkyä: tämä espanjalainen kun vaati sopimusta allekirjoitettaessa, että saisi tuoda mukanaan vapaasti valitsemansa insinöörit. Ferrarin insinöörit kun eivät kelvanneet. Eli kunnioitukseni Ferraria kohtaan rajoittuu tällä hetkellä vain heidän uskomattomaan historiaansa ja loppuu nykyhetkeen.

------

Entä se miten Kimiä on kohdeltu tiimissä? Jäämies on kuitenkin tallin tämän hetkisistä kuljettajista se, jolla on MM-titteli. Sitä ei löydy Massalta eikä tämän tuuraajalta Giancarlo Fisichellalta. Kimin kaudella 2007 voittaneesta mestaruudesta huolimatta talli panosti täysillä siihen, että Massa saisi haluamanlaisensa auton, viis Kimistä. Kaikki kunnia Massalle, mutta tuntuu ettei Ferrarikaan oikein osaa arvostaa Kimiä ja tämän käsittämätöntä lahjakkuutta. Olen kuitenkin sataprosenttisen varma, että Ferrarilla tullaan vielä ikävöimään Kimiä, tämä kun ei heittäydy hankalaksi jos tallikaveri sattuu pärjäämään. Kimin ensi kauden ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa, vaihtoehtona on väläytelty mm. paluuta McLarenille. Saa nähdä, mutta sen verran kuitenkin toivon, että jossain vaiheessa Kimi siirtyisi MM-ralliin ja voittaisi rallin MM-tittelin ollen samalla ensimmäinen sekä Formula 1:n että rallin maailmanmestari. Se päivä tulee vielä koittamaan. Toivon kuitenkin myös, että Kimi ensi kaudella näpäyttää Ferraria ja voittaa kuljettajien mestaruuden, on se sitten minkä tahansa tallin väreissä. Näyttäisi vain olevansa italialaisfanien luoton arvoinen (tifosot kun ovat netissä keränneet parin päivän ajan adressia osoittaakseen tyytymättömyytensä Ferrarin kuskivalintaa kohtaan, Alonsolla ei siis tule olemaan helppoa, jos on kerta jo nyt saanut tifosojen vihat niskoilleen), niin ja toki kaikkien muidenkin kansallisuudesta riippumatta! Luotto ainakin tällä suunnalla on kova!:)

------

Taidanpa tästä siirtyä pikku hiljaa jumittamaan tuon television ääreen ja siitä sitten kohti sänkyä ja unten maita. Huomenna pitäisi jaksaa taas opiskella.:D

turkulaiset Helsingissä

Helsingissä ollaan. Torstai-iltana tulin erään ystäväni kanssa tänne, ja hän lähti takaisin kotia kohti jo tänään aiemmin päivällä ehtiäkseen vielä Turun yöelämään;D. Istuskelen nyt erään ystäväni luona ja olemme vähän etkoilumeiningeissä, katsotaan nyt mihin päädymme. Kaikki on mahdollista.
------
Eilisen päivän vietin isosetäni ja isotätini luona Espoon Laaksolahdessa. Söin vähän hyvää ruokaa ja tuoreita omenoita sekä luumuja. Päivä oli kaikenkaikkiaan hyvin hauska! Kun sitten lopulta alkuillasta saavuin takaisin Helsingin keskustaan, menimme tämän turkulaisen ystäväni kanssa syömään paikalliseen Amarilloon (tämä joi muutaman lasillisen viiniä ja minä tyydyin lasillisen lisäksi viskijäätelöön, oli muuten hyvää!). Rillon jälkeen eksyimme sitten erääseen irkkubaariin, ja koimme, miten Helsingissä voi päästä baariin "alaikäisenä" (ystäväni on vielä 19): poke oli ensin, että joo sul ei ikä riitä, kun tämä sitten ilmoittaa pokkana: "mut ku me ollaan Turust!" Tämän jälkeen muuttui ääni poken kellossa: "No mut kyl te sit voitte tänne tulla!" Ja me kun olimme tämän ystäväni kanssa aivan varmoja, että saadaan siinä samalla turpaamme! Niin, ja koko tämän ajan minä kannoin mukanani kassillista omenoita ja omenahilloa. Älkää kysykö miksi!:D
------
Huomenna on tarkoitukseni mennä käymään tätini luona Herttoniemen rannassa. Katselemme vähän formuloita ennen kuin minä siirryn takaisin keskustaan ja hyppään johonkin Turkuun suuntaavaan junaan. Wau, minä, tätini ja formulat: parempaa ei kai voi toivoa! Niin, ja siinä samalla on tarkoituksemme keskustella eräästä mieltäni tavallaan painavasta asiasta.
------
Tämä kulunut viikko on kyllä ollut täynnä vaikka ja vähän mitä. Paljoa en ole kotona ehtinyt olla. Alkuviikko oli enemmän tai vähemmän täynnä luentoja, joiden lisäksi ohjelmassa oli kastajaiset ja myyjäiset. Torstaina oli mielenkiintoinen fiilis, kun piti aamupäivästä rynnätä keskustaan hakemaan verokorttia ja sitten pakata, kastajaset kun venyivät vähän pitkiksi.. Ensiviikosta on myöskin tulossa hyvin mielenkiintoinen: bileitä riittää torstaille, perjantaille sekä lauantaille. Katsoo nyt sitten missä kunnossa sitä on sunnuntaina.;D
------
Tuskin maltan odottaa: tasan kahden viikon kuluttua olemme ainejärjestömme porukan kanssa Saariselällä. Tätä matkaa olen odottanut jo puolisen vuotta, joten tuntuu uskomattomalta, että se on vain kahden viikon päässä odottamassa. Lappi, täältä tullaan oikein joukolla!
------
Jees, mutta ehkä minä nyt siirryn pitämään seuraa, ehtiihän sitä myöhemminkin sitten taas vähän tarinoida. Katteellaan sitten taas, kun olen kotiunut;D

uusvanhaa

Huomenna onkin sitten aika palata jälleen luennoille. Vaikka sitä onkin jo odottanut jonkin aikaa, niin silti vähän jopa hirvittää, miten sitä taas jaksaakaan. Mistä sitä kaivaa kaiken sen energian, jota tarvitsee kaiken sen uuden oppimiseen? Toivottavasti joka vuotinen alkuinnostus kantaisi mahdollisimman pitkälle, vaikka edes jouluun asti. Ei kai se ole liikaa vaadittu. No, kyllä tämä tästä. Sitä on vain ollut niin pitkään tekemättä mitään sen järkevämpää, että nyt kun pitäisi taas ottaa enemmän tai vähemmän stressiä kaikesta mahdollisesta opiskeluun liittyvästä, niin vähän hirvitää.:D
------
Nämä kaksi viikkoa tässä töiden loppumisen jälkeen ovat totisesti tulleet tarpeeseen. On saanut hetken aikaa olla vain, eikä ole tarvinnut sen suuremmin suunnitella mitään tai aikatauluttaa päiviään. Pitkä viikonloppu Varkaudessa oli myöskin mukava. Kerrankin ehdin nähdä isäni äitiä kunnolla, ilman sitä ainaista meteliä ja hössötystä, mitä isäni kotipaikalla on. Mummi kertoili kaikkea vanhaa, ja siitäkös minä sitten innostuin kaivamaan ukkini aikoinaan aloittamaan ja hänen serkkujensa viimeistelemän sukututkimuksen esille: oli todella kiehtovaa lukea tarinoita isoisoisovanhempieni ja heidän lastensa elämästä Viipurissa, Helsingissä sekä Leppävirralla. Maallista omaisuutta tällä perheellä ei ollut sen suuremmin, mutta henkinen rikkaus oli sitäkin suurempaa. Heidän elämästään kertovia tarinoita lukiessani tajusin myös joitakin seikkoja itsestäni, mistä olen jotkin piirteeni perinyt.
------
Sukututkimuksestamme bongasin myös erään teoksen, jonka sitten heti Turkuun saavuttuani kiirehdin lainaamaan kirjastosta. Kyseessä on siis suomalaisen laulaja, näyttelijä Annikki Arnin muistelmateos Muistat sie viel? lapsuusvuosistaan Viipurissa 1900-luvun alussa. Annikki asui tuolloin samassa talossa kerrosta ylempänä kuin isoisoisovanhempani lapsineen, ja ukkini täti Martta oli hänen hyvä ystävänsä. Tuntui todella oudolta ottaa tuosta noin vain kirja käteen ja lukea siitä sukulaisistaan. Toki tiesin heistä jo aiemmin lähes kaiken saman, mistä Ainokin (lapsuusvuosinaan häntä kutsuttiin Ainoksi, ja sillä nimellä hän myös esiintyy sukututkimuksessamme) kertoi, mutta silti se oli outoa. Varsinkin kun isoisoisoisäni vaatturiliikettä kehuttiin siinä kaupungin parhaaksi, se ei siis ole ollut pelkästään suvun kotiinpäin vetävää puhetta vaan täyttä totta!
------
Ensi viikolla, kun olen menossa Helsinkiin, niin tarkoitukseni on käydä katsastamassa ulkoa päin talo, jossa isoisoisoisäni ja hänen tyttärensä Martta aikoinaan asuivat. Toki se ei ole matkan koko tarkoitus vaan tarkoitukseni on myös vierailla isotätini ja isosetäni luona sekä toivottavasti nähdä kummitätiäni sekä toista tätiäni, jonka kanssa palan halusta päästä keskustelemaan muutamista mieltä painavista kysymyksistä. Ehkäpä saan erään projektini kunnolla käyntiin jo ensi viikolla, tuskin maltan odottaa! Kaiken sen ajan mitä ensi viikonloppuna en vietä sukulaisteni kanssa, aion ehdottomasti viettää hyvien ystävieni seurassa, yksi lähtee täältä Turusta matkaani katsastamaan Helsingin taidenäyttelytarjontaa ennen matkaamistaan noin kuukauden päästä Makedoniaan. Olen aivan varma, että matkasta tulee todella antoisa.:D
------
Äitini soitti minulle perjantaina ja kertoi, että he olivat isäni kanssa tilanneet minulle pyykinpesukoneen, jonka pitäisi todennäköisesti tulla jo loppuviikosta! He olivat bonganneet jonkun halvan, mutta kunnollisen, ja ajatelleet että on parempi tarttua tilaisuuteen heti. Minä kun en koneista ymmärrä juuri mitään, niin meikäläisen koneen katseluista ei olisi tullut mitään, ei sitten millään! On kuitenkin ihanaa ajatella, että hyvästi hankala pyykkääminen! Jo ensiviikolla sen pitäisi olla helpompaa!:DDD
------
Katselin tuossa viikonloppuna pitkästä aikaa mäkihyppyä, valitettavasti suomalaismenestys ei ollut kovin kaksinen: ensimmäisessä kilpailussa lauantaina kumpikaan Japaniin matkanneista suomalaisista eli Janne Happonen ja Matti Hautamäki ei selviytynyt toiselle kierrokselle. Sunnuntain kilpailussa Havu sentään selviytyi viidentoista parhaan joukkoon ollen 13:s, Peikko ei sen sijaa juuri yllättänyt: samaiseen kesätyyliinsä hän hyppäsi sijalle 37:s. En jaksa olla kovinkaan pettynyt hänen suorituksiinsa, sillä Peikko ei koskaan ole hypännyt kesäkisoissa kovinkaan kaksisesti, ja miksi hyppäisikään tärkeimmät kisat kun odottavat talvella, joten niitä jo tässä vesi kielellä odottelen... Mutta molemmissa kisoissa koin myös jotain hyvin hämmentävää, mihin en varmaan hetkeen totu, toki tämän kyllä jo tiesin aiemmin. Yksi ehdottomasti suurimmista suosikeistani eli Akseli Kokkonen hyppää norjan väreissä. Hänet on aiemmin tottunut luokittelemaan suomalaiseksi, nyt hän yllättäen onkin norjalainen. Toki kansalaisuushakemus oli vetämässä tyyliin melkein kaksi vuotta sitten, mutta silti... No, ehkä sitä täytyy katsella norjalaisiakin vähän puoleettomammin nykyään tai jotain vastaavaa;D
------
Huomenna onkin sitten syyskuu, on sitä jo odotettu, syksyä nimittäin. Niin, ja sitä että eräs kaverini täyttää huomenna 20v!!! Sen suurempia bileitä on tuskin vielä toviin luvassa, mutta kai sitä jossain vaiheessa häntäkin juhlitaan... Sitä odotellessa, niin ja niitä kaikkia muita bileitä, joita on menneellä viikollakin riittänyt, eikä ole haitaksi ollut. Ehkä sitä tässä syksyn pimetessä jossain vaiheessa myös rauhoittuisi. Niin, juurikin minä, vaikka onhan minulla tuolla jotakin jo torstaita varten.;D

Niin vain se aika kulkee ja kulkee

Lauantaina minulla olikin sitten viimeinen työpäivä. Vihdoin, kyllähän sitä jo jokunen tovi odoteltiin. Aloitin kopilla huhtikuun puolessa välin ja nyt on jo elokuun puoliväli, neljä kuukautta meni nopeasti. Onneksi voi taas ajatella rauhallisin mielin ensi kesää ilman stressiä kesätyöstä: pomoni nimittäin lupasi, että minulla tahtoessani silloinkin paikka vapaana jäätelönmyyjänä. Toki se vaihtoehto ei tällä hetkellä ole päällimmäisenä mielessäni, mutta on se silti hyvä tietää jo nyt ettei tarvitse ajatella ensi kesää ilman töitä!:D

------

Viime päivinä sitä on jo pikku hiljaa alkanut siirtää ajatuksiaan entistä enemmän tuonne luentosalien puolelle: "lukujärjestys" alkaa hiljalleen muotoutua, lisäksi on pitkästä aikaa tullut jopa mietittyä ainejärjestön asioita. Se puoli on totisesti ollut viime aikoina lomalla! Tuntuu totisesti oudolta katsella kalenteria tulevien viikkojen osalta: ohjelmaa riittää luentojen ja bileiden muodossa kevyesti tuonne lokakuulle asti! Niin, eikä se järjestömme Lapin matkakaan ole kuin reilu kuukauden päässä odottamassa.:D

------

Kyllä voi tosiaan sanoa, että kyllä syksyä on taas odotettu: silloin tuntuu kuin kaikki alkaisi alusta. Kuin alkaisi uusi aika. Jostain kumman syystä tämän voi selittää sillä, että sitä on jokunen vuosi tullut aloiteltua syksyä koulun merkeissä eikä muutosta ole lähivuosina näkyvissä! Mutta muutenkin: syksy vain on niin kamalan kaunista aikaa, se on talven odottelua. Koskaan en ole malttanut odottaa ensimmäisiä lumihiutaleita, enkä muuten malta nytkään odottaa. Joo, ulkona on vielä kohtuullisen lämmintä ja aurinko paistaa, voidaan siis puhua vielä kesäkeleistä, niin ja meikäläinen jo haaveilee talvesta...;D

------

Viime viikon keskiviikosta alkaen mieleni on ollut jotenkin kepeä: vihdoinkin sain yhden jo kauan vireillä olleen projektin tavallaan päätökseen! Jo vuosia minulla on ollut vireillä muitakin vähän samankaltaisia projekteja vireilla, mitään niistä en vain ole saanut päätökseen. En ennen kuin nyt.. Tai itse asiassa ei tämä projekti vieläkään ole päätöksessä, unelmaan on vielä matkaa. Mutta ylipäänsä se, että näkee kätensä jäljen edes puolivalmiina kädessä, wau! Aivan uskomatonta, jollain tapaa unelmasta alkaa pikku hiljaa tulla konkreettinen!:)

------

Keskiviikkona meillä on syksyn ensimmäinen kokoontuminen järjestön kanssa, paikalla ovat toivottavasti myös uudet opiskelijamme. Sikäli toivottavasti, että pahimmassa tapauksessa meillä ei aloita yksikään ja parhaimmassa tapauksessa aloittaa peräti kaksi! Joo, aloituspaikkoja on kahdeksan, mutta ei kai tuota tarvitse sen kummemmin selitellä... Eli ihmiset, jos haluatte yliopistoon, hakekaa meille! Oppiaineemme saa taas surkuhupaisan leiman.. Ei liene ihme, ettei edes omat opiskelijat jaksa aina ottaa oppiainetta ja sen toimintaa vakavasti.:D

------

Viime aikoina olen vähän penkonut vanhoja tavaroita ja käsiini on osunut yksi jos toinen kyyneleet silmäkulmiin herkistänyt esine: vanhoja päiväkirjoja, sekä eräs lahja, jonka sain 14-vuotissyntymäpäivänäni hyvältä ystävältä, sen täyttäminen vain jäi kovin vähällä syystä tai toisesta. Sitä lukiessani, niitä muutamia sivuja, ai että! Että näin: "Viimenen vetäsee!";D

------

Lisäksi käsiini osui eräs laulu, jota lauloimme aikoinaan ala-asteella kuorossa. Tämän kyseisen kappaleen lyriikat ovat mielestäni todella koskettavat, ja laulu muutenkin on todella kaunis. Biisin tekijä ei ole tiedossani, mutta se liene haittaa. Niin se aika kulkee:

---

Aamu taas, lapset heräilevät,

aamu taas, kaikki heräilee.

Uusi kuu, purot solisevat.

Niin se aika kulkee.

Päivä taas, pojat rakastuvat,

päivä taas, tyttö hymyilee.

Uusi kuu, linnut laulelevat.

Niin se aika kulee.

--

Laulaja tuumii tulevia kulkiessaan,

jäätyään luotaan lähteviä kaipaamaan.

--

Taivas, maa, pilvet vaeltavat,

tuuli tuo laivan laituriin.

Uusi kuu, aallot kohisevat.

Niin se aika kulkee.

Ilta taas, monet hämmästyvät,

ilta taas, joku ymmärtää.

Uusi kuu, lehdet putoavat.

Niin se aika kulkee.

Kesä, syys, talvi, sydänkevät

sulattaa pihamaalta jään.

Uusi kuu, tähdet kimmeltävät.

Niin se aika kulkee.

--

Laulaja tuumii tulevia kulkiessaan,

jäätyään luotaan lähteviä kaipaamaan,

lauluja laatii ihmisille elämästään,

kuuntelee maailmaa ympärillä virtaavaa.

--

Yö on taas, kaikki nukahtavat,

yö on taas kaikki nukahtaa.

Uusi kuu, tuulet puhaltavat.

Niin se aika kulkee.

--

Laulaja tuumii tulevia kulkiessaan,

jäätyään luotaan lähteviä kaipaamaan,

lauluja laatii ihmisille elämästään,

kuuntelee maailmaa ympärillä virtaavaa.

--

Aamu taas, lapset heräilevät,

aamu taas, kaikki heräilee.

Uusi kuu, purot solisevat.

Niin se aika kulkee.

Sinisiä, punasia

Elokuu on sitten taas täällä. Kuinkas se alkoikaan: niin, töissä ja vesisadetta. Eli ei mitään uutta auringon alla. Perjantaina olin erään vielä 19-vuotiaan kaverini (täyttää 1.9. 20) liikenteessä, ja alkuperäinen tarkoituksemme oli hakea leimat sekä Lynistä että Onnelasta. Menimme sitten ensimmäisenä Lyniin: liput 4€, käännyimme samantien kannoillamme. Onnela: liput silverilläkin 5€, joo ei todellakaan. Kumpikaan näistä ei ole noiden hintojen arvoinen paikka. Sanoin siinä sitten kaverilleni, että käydäänkö kokeilemassa, josko pääsisit Forteen. Pääsinhän hän, paperit näytti eikä ollut mitään ongelmaa. Ilta sujui sitten lähestulkoon kokonaan tanssilattialla. Kyllä me aina siinä noin tunnin välein muistimme levätä. Pikkaisenko porukka katsoi kun me sitten jossain vaiheessa menimme ihan hikisinä vessaan juomaan vettä (niin, baarinhan voi ja on myös suositeltavaa mennä pitämään hauskaa myös selvänäkin. Kannattaa kokeilla!): siellä ne nirppanokkaiset aivottomat kanat (sallinette käyttää tällaista ilmausta, en halua tietoisesti loukata ketään) katsoivat meitä kuin joitain ruttotautisia. Mutta ei sen väliä, meillä ainakin oli helvetin hauskaa!:D

------

Perjantaina tajusin myös, että miten hyvin itselläni asiat ovat nykyään, ehkä jopa paremmin kuin semmoinen vuosi sitten. Sitä kun pääsi erkaantumaan tietystä porukasta sen tarvittavan verran, niin moni asia totisesti parani, ja ennen kaikkea sitä tietyllä tapaa myös kasvoi ihmisenä silloin. Hengasin nimittäin perjantaina tovin tämän kyseisen kaveriporukan kanssa, ja voi herran jestas... Ne kaikki ihmissuhdekuviot, mielenterveysongelmat, liiallinen draaman haku ja muutenkin liiallinen alkoholin käyttö, ei ole ikävä. Semmoinen parituntinen riitti meikäläiselle. Liika on aina liikaa. Toki katsoo nyt sitten tulevaa perjantaita, silloinhan on edessä se tyttöjen ilta. Ajatukseni on lähinnä mennä sinne ja raahata mahdollisimman paljon omia kavereita mukaan (vink vink), ja erkaantua heistä sitten viimeistään siinä vaiheessa kun on tarkoitus suunnata baariin. Katsos kun sen porukan parilla naisella ei ikä vielä tyyliin Forteen riitä... No, ei se tule olemaan läheskään niin paha silloin kun ollaan pelkästään naisten kesken, siksi onkin hyvä erkaantua ennen baariin menoa ja äijien liittymistä seuraan.:D

------

Kuulin tuossa alkuviikosta sinällään todella iloisen, mutta kuitenkin myös surullisen uutisen: yksi ystävistäni lähtee tuossa syyskuun alussa kahdeksaksi kuukaudeksi Makedoniaan vapaaehtoistyöhön. Olen toki hänen puolestaan todella iloinen, se on aivan mahtava, kerran elämässä tilaisuus hänelle! Kuitenkin sitä vain on jotenkin niin surullinen olo. Millainen talvi tästä tuleekaan, kun hän ei ole esittämässä tanssilattialla jos jonkinlaisia joistakin ehkä epämääräisiäkin kuvioita ja liikkeitä, tai laittamassa vakaavaakin asiaa vitsiksi. Joo, tuleehan hän toki takaisinkin, mutta mitä kaikkea hänelle siellä ja meille täällä ehtii sinä aikana tapahtua. Olenkin jo sanonut, että on kaksi vaihtoehtoa: 1. täällä ei ole mikään muuttunut, 2. täällä on aivan kaikki muuttunut. Pelottaa jotenkin ajatella sitä kuinka hän sitten vapun jälkeen tulee takaisin, vaikka sitä jo odottaakin: ennen kaikkea miten paljon hän on muuttunut. Kyllä minä kuitenkin uskon, että sama lämmin, iloinen ja ihana ihminen sieltä takaisin Suomen kamaralle tulee kuin lähteekin. Hänellä vain on mukanaan enemmän elämänkokemusta ja kokemuksia. Kyyneleitä on siis tiedossa.

------

Vielä kaksi viikkoa töitä, ja se aika tulee kyllä kulumaan kuin siivillä kuten koko kesä tähänkin mennessä. Ei sitä oikeasti ole edes vielä oikein kunnolla ehtinyt tajuamaan, että hei nyt on kesä! Varsinkin kun talvilajit tässä jo kovaa vauhtia starttailevat: mäkikauden alkamisesta olenkin jo aiemmin maininnut, mutta tällä viikolla käynnistyi myös jääkiekkokausi perinteisellä Rauman pitsiturnauksella (olisin mennyt katsomaan, jos KalPa olisi siellä pelannut, niin ihan vain muuten jääkiekkoa;D) sekä Jyväskylässä pelatulla Hurrikaani cupilla, jonka muuten voitti KalPa. Finaalissa kaatui kovasti vahvistunut Helsingin pellelauma lukemin 1-2(KalPan maaleista vastasivat ensikertaa edustusjoukkueessa osunut 18-vuotias Mikko Nuutinen sekä joukkueen selkärankanakin ahertava Tuomas Kiiskinen, maalissa kiekkoja torjui Mika Järvinen), ja perjantaina isäntä seura JYP. Turnauksen neljäs joukkue oli HIFK.

------

Ai niin! Onkos kukaan kuullut koskaan sellaisesta liikkeestä tai ravintolasta tai ihan mistä vain, jossa voi maksaa kortilla ja saa käteistä takaisin! Joo, tuossa yksi päivä eräs semmoinen 17-kesänen poika kävi kioskilla ja kysyi: "onks teillä sillai, et pystyy maksaa kortilla ja saa käteistä takaisin?" Mä olin,et ei pysty maksamaan edes kortilla... Luulis kuitenkin, että tuon ikäinen jo tietäisi, että ei se homma ihan noin mene... Mutta ei voi tietää, eikä kyllä ymmärtääkään... Oli siinä kyllä jo vähän naurussa pitelemistä!:D

------

Tänään minulla on ihmeellisesti soinut päässäni eräs tunnettu suomalainen kansanlaulu. En todellakaan tiedä, mistä se on päähäni ilmaantunut, mutta toisaalta eipä haittaakaan. Töissä teki jo mieleni vähän lauleskella. Mutta siis tässä lopuksi lyriikat, jotta se mahdollisesti alkaisi muidenkin päässä soimaan tai jotain..;D

------
Sinisiä, Punasia, Ruusunkukkia

---
1. Sinisiä, punasia ruusunkukkia kannan kädessäni, kannan kädessäni, kannan kädessäni. Sinisiä, punasia ruusunkukkia kannan kädessäni, kannan kädessäni.
--

2. Niitä minä annan tämän kylän pojille hyvästi jättäissäni, hyvästi jättäissäni, hyvästi jättäissäni. Niitä minä annan tämän kylän pojille hyvästi jättäissäni, hyvästi jättäissäni.
--

3. Tie vie sinne ja tie vie tänne, tie vie kahtahalle, tie vie kahtahalle, tie vie kahtahalle. Tie vie sinne ja tie vie tänne, tie vie kahtahalle, tie vie kahtahalle
--

4. Taidanpa olla liian halpa pojalle mahtavalle, pojalle mahtavalle, pojalle mahtavalle. Taidanpa olla liian halpa pojalle mahtavalle, pojalle mahtavalle.
--

5. Enkä minä sinun takiasi kampaa enkä peilaa, kampaa enkä peilaa, kampaa enkä peilaa. Enkä minä sinun takiasi kampaa enkä peilaa, kampaa enkä peilaa.
--

6. Enkä minä tälle kylälle miniäksi meinaa, miniäksi meinaa, miniäksi meinaa. Enkä minä tälle kylälle miniäksi meinaa, miniäksi meinaa.
--

7. On se heila minullakin, vaan ei se ole täällä, vaan ei se ole täällä, vaan ei se ole täällä. On se heila minullakin, vaan ei se ole täällä, vaan ei se ole täällä.
--

8. Eikä sitä näytetä kuin vihkipallin päällä, vihkipallin päällä, vihkipallin päällä. Eikä sitä näytetä kuin vihkipallin päällä, vihkipallin päällä.

Töihin, kotiin, baariin, vai minne se oli?

Vielä kolme viikkoa töitä, sitten pääsee taas kauan kaivatulle lomalle. Niin, pariksi viikoksi ennen luentojen alkua. Toisaalta, ei töissä olo ole missään vaiheessa kovinkaan raskaalta tuntunut, itseasiassa siitä on jopa nauttinut: on saanut olla ihmisten keskellä, ja niinä muutamina hassuina kesän lämpiminä päivinä nauttia myös auringosta. Niin, ja olinko jo unohtaa sen kaiken ilmaisen jäätelön...;D

------

Voin vain hyvin kuvitella miten hiljaiselta töissä tuntuu ensi viikolla, kunhan saadaan nämä kaikenmaailman turistit pois kaupungista ja palautettua rauhan tännekin. Joo, on se ihan kiva, että järjestetään kaikkea, mutta eikö kaikenmaailman festarit ja laivatapahtumat ole liikaa itsekullekin? Ehkä sitä itse on pienen kaupungin kasvattina tottunut vähän rauhallisempaan menoon ja vähempiin turistimääriin. Mutta toisaalta: kai on ihan ymmärrettävää, ettei päivästä toiseen jaksa olla selittämässä tyhmiä esittäville turisteille Aurajoen, Alkon tai jonkun pizzerian sijaintia. Niin, minun kun pitäisi vielä olla selvillä kaikista aukioloajoista yms., ilman että siitä maksetaan. Joo, olisittepa nähneet yhdenkin turistiryhmän ilmeen, kun he tiedustelivat infopistettä ja minä auliisti kerroin, että: joo, kyllä täällä semmoinen pyöräilevä info on, en vain tiedä missä. Voisi kaupunki todellakin panostaa enemmän myös tähän informointiin, jos tänne näitä kissanristijäisiä hommataan. Niin, tai voinhan minä toki palkkaakin ottaa...

------

Perjantai oli varsin mielenkiintoinen päivä: pidimme koppia auki joku puolisentoista tuntia, jolloin pääsin sitten lähtemään liikenteeseen. Istuskelin kaverini luona ja vähän aloittelimme, niin ja palkkani juoksi samalla! Pomoni näes ilmoitti, että hän maksaa minulle palkan jokatapauksessa siihen kuuten asti, että ihan kiva. Kyllä mä tämmösist diileist tykkään! Vois sattua useamminkin kohdalle...;D

------

Perjantaina poikkesin matkalla kaverini luo Anttilassa, ja riemastuin siellä ikihyviksi: Top tenissä havaitsin nimittäin, että he ovat ottaneet valikoimaansa mukaan myös The Kroisoksen uunituoreen levyn, jota en alkuun meinannut löytää mistään!! Vaikka itselläni on jo tuo levy, niin sormeni kyllä syyhysivät toistakin, onneksi kukkaron pohja tuli vastaan. Mutta levyn löytyminen Anttilasta on iso asia näille kroisoksille: nyt sentään on mahdollista, että joku ostaa levyn heräteostoksena. Toisin oli aiemmin kun levyä kaupattiiin Suomessa ainoastaan Levykauppa Äx:n sivuilla. Hyllyssä ei levyä tosin ollut kuin yksi, joten on hyvinkin todennäköistä, että niitä on jo mennyt useampiakin... Tuskin kukaan ottaa valikoimiinsa vain yhtä kappaletta.. The Kroisoksen tunnettuus vain kasvaa kasvamistaan, ja siitä olen pirun iloinen!:DDD

------

Perjantai-iltana oli taas mukava olla pitkästä aikaa (joo, edelliskerrastahan on niin kauhean kauan;D) tanssahtelemassa. Mutta joo, meikäläinen jo toista perjantaita putkeen Lynissä, paikallisessa teinihelvetissä. Milloinkahan viimeksi on näin päässyt käymään? Siitä on totisesti aikaa... Mutta ei sen väliä: seurahan on tärkeintä, ja se puoli on yleensä aina ollut kunnossa (paitsi silloin kun olin kerran liikenteessä upporikkaan miehen kanssa, joka puhui vain autoista ja rahasta, ja minun piti istua koko ilta kuin jokin edustusvaimo, kun hän keskusteli kavereidensa kanssa. Olemassaoloni muisti, kun lasini oli tyhjä. Ehkä tylsin baari-ilta ikinä. Jostain kumman syystä voitte olla varmoja, ettei olla sen suuremmin pidetty yhteyttä tuon jälkeen, mitä nyt Fortessa törmätty keskimäärin kolme kertaa viikossa). Kuitenkin, tällä kertaa eräs kaverini, joka ei totisesti ollut ottanut paljoakaan, tipautti kolmesti melkein täyden lasillisen lattialle! Oli meillä siinä kolmannen kerran jälkeen vähän naurussa jo pitelemistä..:DDD

------

Lauantaina pidinkin sitten välipäivän tästä baareilusta ja keskityin nukkumiseen. Ehkä osasin jotain aavistaa jo etukäteen, sillä sunnuntaiaamuna eli eilen sain ystävältäni viestin: "Onks tänään sufo päivä?" Alkuun olin että täh?, kunnes minulle selvisi, että sufo = sunnuntaiForte. Niin ja kuulema on olemassa myös mafo, tifo, kefo yms. Päädyimme siis eilen illalla Forteen. Itse olin siellä toki vain piipahtamassa, yöbussit kun eivät kulkeneet, niin minua ei oikein houkuttanut ajatus aamuöisestä kävelyretkestä, joten päätin lähteä tallustelemaan kotiin jo siinä yhden aikoihin. Myös tuleva työpäivä häämötti jo mielissä.

------

Ehkäpä nyt pidän taukoa baareilusta, ainakin perjantaihin. Viime perjantaina oli nimittäin puhetta kavereiden kanssa, että nyt tulevana viikonloppuna voisi tehdä jotain. Minua itseäni ainakin kiehtoisi pitkästä aikaa kunnon Forteilta etkoiluineen päivineen siten ettei kotiin olisi kiirettä. Sellaista iltaa ei ole pitkiin aikoihin ollut näkyvissä, joten mitäs sanotte? Niin ja varsinkin kun pari kaveriamme on lähdössä tuossa viikon päästä Puolaan...:D

------

Joo, tällaista tämä minun elämäni vain on: töihin, kotiin, baariin jne. Sen verta se tulee tässä seuraavien viikkojen kuluessa muuttumaan, että työt vähenevät ja opiskeluiden alun lähestyessä bileet sen kuin lisääntyvät. Voi että kun sitä jo oikein odottaa syksyä! Niin, bileistä puheen ollen: sain eilen kutsun tyttöjen iltaan 7.8.2009. Mukaan saa pyytää myös kavereita, joten kaikki jotka olettavat minun jossain vaiheessa ilmaisevan tämän kutsun, laittakaa päivä jo valmiiksi kalenteriin... Siitä siis sitten myöhemmin, mahdollisesti;D

------

Kuulin tuossa eräs päivä yhden biisin, joka vain jostain kumman syystä tuntui niin tutulta... Tässäpä se siis: Ilkka Alanko ja Etsin sua:

---

Aurinkoinen päivä, väsynyt ja murheinen
jälkeen sairaanloisen pitkän yön.
Valvonut en siksi, etten nukutuksi saa,
vaan siksi, etten tahdo nukahtaa.
Unessa saat minut uskomaan, että olet mun ainiaan.
--

kertosäe:

Huomaan et etsin sua taas kaduilta ja ruuhkabussista.
Käyn vielä kantapaikan kautta sinun kotikulmilla
--

Pimeydeksi kääntyy, vaikkei ilta olekaan
kuinka turhaksi nyt kaiken tunnenkaan.
Ei ilo päätään paina, eikä huvi hälvennä sakeata mielen sumua.
Yhtenä hetkenä uskon taas, että olet mun ainiaan
--

kertosäe (2x)
--

Valloitit silloin mut kokonaan,
enkä millään pois valtaasi saa.
--

kertosäe (3x)

Syksy jo kohta saapuu

Tuntuu oudolta ajatella, että ensiviikolla on jo elokuu. Mihin se heinäkuukin on mennyt? Tuntuu kuin se ei missään vaiheessa olisi alkanutkaan. Töissä ja muutenkin aika on vierähtänyt sen verran nopeasti, että ei ole kunnolla ehtinyt edes tajuta. Vielä olisi noin kolmisen viikkoa töitä, sitten se onkin taas tältä kesältä ohi. Aika kyllä kulkee nykyään todella nopeasti.

------

Maanantaina vietinkin sitten jo jonkun aikaa kaipaamani vapaapäivän. Nyt sitä jaksaakin sitten taas paljon paremmin nämä jäljellä olevat päivät. Niin, ja varsinkin kun tuo loppuviikon sääennuste ei näytä kovinkaan lupaavalta, niin voihan toki olla, että vapaa-aikaa tulee vielä jonkun päivän verran lisää.. Joten katsellaan siis..

------

Viime viikolla tulikin sitten ulkoiltua oikein kunnolla: olin kavereiden kanssa tanssahtelemassa tai muuten vain istuskelemassa Fortessa kolmena päivänä (keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Toki perjantaina siellä tuli vain pyörähdettyä, kaikilla kun ei ikä vielä riittänyt tai siis taisin itse olla porukan ainut, jolla ikä toistaiseksi riittäisi). Sunnuntai-iltana kyllä sitten huomasi, että univelkaa oli kertynyt jonkun verran. Mutta ei siinä mitään: töissäkin jaksaa paljon paremmin, kun tekee iltaisin jotain muuta kuin istuu kotona, varsinkin viikonloppuisin. Siksikään en viime aikoina ole vastannut kieltävästi baarikutsuihin... Nyt tulevaksi viikonlopuksi täytyisi siis kehitellä vielä jotain, onko ideoita?;D

------

Tajusin tuossa eräänä päivänä, että tänä kesänä en olekaan neuvonut eniten reittejä busseille tai jonnekin vastaaville, vaan Aurajoelle ja Alkoon. Harvase päivä saa olla selittämässä jollekin, missä on lähin Alko tai missä on Aurajoki (jopa kirjaston kohdalla on minulta sitä udeltu). Hm., mitä nämä utelut kertovatkaan meistä ihmisistä?:D

------

Ensimmäinen varma lähestyvän syksyn ja talven merkki oli havaittavissa sunnuntaina, kun Lahdessa hypättiin Finlandia Veikkaus Tourin ensimmäinen osakilpailu. Eli mäkihyppykausi on korkattu käyntiin! Lahden kilpailun sekä eilen Kuopiossa käydyn Tourin toisen osakilpailun perusteella voidaan todeta, että sekä Havu Happonen että Harri Olli ovat loistavassa harjoituskauden vireessä. Eikä valittamista pitäisi olla omalla Peikollammekaan, joka alkaa uhkaavasti vanhentua ja hidastua (sitä tuli viime viikolla jo 28 vuotta mittariin, onnitteluni siis hänelle siitä!:D)... Huomenna hypättävän kolmannen ja kiertueen päättävän sekä Vuokatin perinteiset mäkikarnevaalit avaavan osakilpailun jälkeen nimetään joukkue Keski-Euroopan GP-kiertueelle.. Mäkimaajoukkueemme tilanne näyttää siis tällä hetkellä oikeinkin hyvältä, varsinkin kun odotellaan vielä sitä Kuningaskotkan paluuta.. Tuskin maltan odottaa virallisen talvikauden alkua..:D

------

Huomenna taas töihin. Eihän niitä työpäiviä olekaan jäljellä kuin aika paljon. En jaksa edes laskea, mutta ensi viikolla saan palkan ja siitä ei ole kuin enää pari viikkoa, joten vähiin käy..:D

Aika kulkee niin nopeasti

Aikaa onkin jo vierähtänyt jokunen tovi edellisestä kerrasta. Sekin aika on lähinnä kulunut enemmän tai vähemmän töiden merkeissä, siinä se minun tämän hetkinen elämäni ainakin suurimmalta osin onkin. Meneillä minulla on tämä mielenkiintoinen työputki, vielä joku 18 päivää edessä, niin ja sitten se elokuun pari viikkoa siihen päälle... Mutta mikäs kopilla istuskellessa: palkka juoksee, joten ei valittamista pitäisi olla.

------

Kauheata oikeasti ajatella, että nyt alkaa jo heinäkuukin olla puolessa välissä. Niin, mihin se kesä oikein katosi? Tuntuu, että ei se ole kunnolla edes ehtinyt alkaakaan, kun jo elokuu ja syksy lähenee. Aika vain on vierähtänyt töiden parissa, kavereita nähden ja tutkainta viritellen sen verran nopeasti, että ei oikein ehdi itse edes tajuta. Lisäksi kun päässä pyörii sen verran paljon kaikkea mahdollista yhtä aikaa, niin ihmekkös tuo kun mistään ei oikein meinaa tajuta yhtään mitään! Kyllä alkaa jo pikku hiljaa huomata, että todellakin on sama pää kesät talvet käytössä..;D

------

Lauantaina järjestimme muutaman kaverini kanssa yhdelle kaverillemme yllätyssynttärit, senkään vuoksi en paljoa ole tänne viitisnyt raapustella: olisin saattanut jopa paljastaa kaiken ennen aikojaan... Tällä kaverillamme on syntymäpäivät vasta tämän viikon sunnuntaina, joten mielestämme edellinen viikonloppu oli juuri sopiva ajankohta. Lahjastamme voi ilmeisesti tulevaisuudessa lukea enemmän Juulilta... Hauskat pienet bileet pitkästä aikaa piristivät kummasti, vaikkakin minulla oli sitten sunnuntaina eli eilen jälleen kerran töitä. Mutta enhän minä töissäkään jaksa, jos en välillä vähän irroittele.

------

Lähdin siitä sitten erään ystäväni ja tutkainkaverini kanssa Forteen, jossa saimme hyvät naurut, kun kaksi vähän liian nuorta miestä (todennäköisesti vuosimallia -89) yritti iskeä meitä... Meille molemmille tuli siitä vähän tätimäinen olo: nämä molemmat kun vielä olivat niin lapsenkasvoisia.. Joko sitä alkaa vanhuus ilmestyä mukaan kuvioihin? Niin, tai sitten meillä molemmilla oli vähän toisen ikäisiä miehiä mielessä;D

------

Kuulin juuri eilen äidiltä pienimuotoisia "varoituksia": isäni entinen työnantaja vaimonsa kanssa on ilmeisesti nyt tulevana viikonloppuna tulossa käymään täällä Turussa ja kuulema ovat innokkaasti tulossa minua kopille moikkaamaan (hyvä että edes hädin tuskin tiedän molemmat ulkonäöltä, itse asiassa ei voisi vähempää kiinnostaa.), niin ja sitten ensi viikolla on tälle seudulle rantautumassa Muumimaailma-matkaaja sukulaisia, joita heitäkin pitäisi ilmeisesti viihdyttää ainakin hetken verran. Toki nämä sukulaiset otan jostain kumman syystä paljon mieluummin vastaan kuin puolitutut. Eikä minulla ole heidän vierailuaan mitään vastaan, kunhan eivät vain saa päähänsä punkata luonani. On heitä ihan mukava nähdä, ei kuitenkaan nykyään nähdä ihan turhan useasti.:D

------

Pari viime yötä on ollut ihan kummallista: olen nukkunut tosi katkonaisesti, toissa yönä en tajunnut kellostakaan yhtään mitään. Tietyt asiat ja ihmiset kun vain pyörivät sen verran paljon mielessä, että niiltä ei tunnu saavan yölläkään rauhaa. Odotan siis mielenkiinnolla jälleen ensi yötä, millainen siitäkin mahtaa tulla...

------

Eipä ole vielä täällä Turun torilla näkynyt sellaista kojua, jossa kaksi nuorta miestä kaupittelee punaista. Semmoinenkin on uhattu pystyttää;D

Euroopan mestarit vm. 2009

Ruotsista raikaa: "Deutschland, Deutschland über alles, Über alles in der Welt..."
------

SAKSAn alle 21-vuotiaiden maajoukkue murskasi juuri päättyneessä finaalissa engelsmannit 4-0!!!! SAKSAn maaleista vastasivat Gonzalo Castro, Mesut Özil sekä Sandro Wagner kahdesti. Sydämelliset onnitteluni tuoreille, ylivoimaisille mestareille!! Ei voi kuin ilolla katsella tuollaista peliä, jota mestarijoukkue finaalissa esitti.:DDDDDD

------
Euroopan mestarit U21 2009:
---
Maalivahdit:
1 Manuel Neuer
12 Florian Fromlowitz
23 Tobias Sippel
--
Puolustus:
2 Andreas Beck
3 Sebastian Boenisch
4 Benedikt Höwedes
5 Jerome Boateng
6 Dennis Aogo
14 Fabian Johnson
15 Mats Hummels
16 Daniel Schwaab
21 Marcel Schmelzer
--
Keskikenttä:
7 Patrick Ebert
8 Sami Khedira
10 Mesut Özil
17 Dennis Grote
18 Daniel Adlung
19 Änis Ben-Hatira
20 Gonzalo Castro
--
Hyökkäys:
9 Ashkan Dejagah
11 Marko Marin
13 Sandro Wagner
22 Chinedu Ede

jäätelökioskin zombi

Hui kauheaa, mikä helle ulkona on ollut koko tämän viikon! Toisaalta, kyllä sitä on odotettukin, mutta tällainen paahtava kuumuus alkaa jo välillä olla vähän liikaa. Kopissa varsinkin on ollut hyvinkin mielenkiintoista. No, ei pidä valittaa: ei nämä säät kuitenkaan koko kesää kestä. Jos ny edes vaikka ensi viikkoon, niin voisi olla suhteellisen tyytyväinen.

------

Väsyttää... Jostain kumman syystä, kun ei tullut viime yönä nukutuksi sekuntiakaan. Olin eilen liikenteessä parin kaverin kanssa, ja alkuperäinen tarkoitukseni oli palata hyvissä ajoin kotiin nukkumaan ja valmistautumaan edessä olevaan työpäivään. Mutta kuinkas sitten kävikään.. Loppujen lopuksi minä ja toinen kavereistani päädyimme kolmen raumalaisen äijän kanssa jonnekin helvetin kuuseen keskelle Raisiota jatkoille (olin itse melkein vesi selvä), joista kotiutuminen tapahtui monen mutkan kautta tänään puolilta päivin ja mukanamme oli kaksi äijää, jotka minä olin päättänyt roudata luokseni syömään (ainakin sen toisen niistä). Että näin tällä kertaa... mites ensi kerta?;D

------

Tänään olin siis töissä takanani nolla tuntia yöunia, ja voitte uskoa, että oli mielenkiintoinen päivä tukahduttavan kuumassa kopissa, jonka eteen koko ajan virtasi lisää asiakkaita. Välillä minusta on tuntunut kuin olisin jokin zombi, joka on sattunut harhailemaan jäätelökioskiin. Jostain kumman syystä olen varma, että tänään minun ei tarvitse kovinkaan kauaa houkutella unta... Olen tänään välillä jopa joutunut pohtimaan, mitä päivää elän. Mutta sen siitä saa kun valvoo kaksi vuorokautta putkeen. Hullun hommaa siis.. mutta eihän sille aina voi mitään?:D

------

Huomenna onkin sitten kauan kaivattu vapaa päivä. Alkuillasta olisi tarkoitus kokoontua porukalla johonkin puistoon istuskelemaan. Ihanaa päästä nauttimaan kunnolla tästä kesästä, ei nauttimisesta oikein voi puhua kun seisoskelee siellä kopissa päivät pitkät... Porukat tulevatkin puolestaan sitten joskus siinä puolen yön tienoihin tänne. Lauantaina on edessä pikavisiitti Helsinkiin, josko sitä sitten sunnuntaina vain istahtaisi alas ja rentoutuisi?

------

Nakkasin juuri eteeni levyllisen Fazerin sinistä, jonka aamupäivästä ostin kaupasta. Nyt tarkoituksenani on vähän nautiskella sitä ennen kuin tästä pikapuoliin painun pehkuihin. Ei vaan pidä syödä sitä äärettömästi, sillä muutenhan on vaarana, että piristyn ja silloin ei nukkumisesta ainakaan tule mitään. mutta että pitkästä aikaa edessäni sitä aitoa kunnon suklaata, nam! Suklaa kyllä tuleekin tarpeeseen, kuten aina:D

Kesä

Kesä sitten tuli, vihdoin ja viimein. Kyllä sitä jo jonkun tovin ehtikin jo odotella. Nyt sitä sitten vain nauttii lämmöstä ja auringon paisteesta. Töissäkin on ollut mukavaa, kun asiakkaatkin ovat keskimäärin olleet hyvällä tuulella, ja päivät ovat rientäneet nopeasti. Tällaisena tämä tahti tuleekin sitten jatkumaan loppukesän (säistä en toki tiedä): ensi viikon ke-la minulla on vapaata, mutta sitten ensi sunnuntaista alkaen minulla onkin koko kuu putkeen töitä. Palkka sen kun vaan juoksee... Työkin on sopivan rentoa, joten ei valittamista. Ehtiihän sitä sitten talvellakin levätä;D

------

Juhannus oli todella "vauhdikas": vain televisio ja minä, niin ja sitten se imuri... Minä siis vain siivosin ja katselin tv:tä. Oli todella mukavaa viettää pitkästä aikaa viikonloppu ihan vain rauhallisesti kotona. Niin, ja jos ei juhannuksena voi olla järven rannalla, niin missäs sitten olisi muka järkeä sitä viettää? Niin, ei missään..

------

Huomenna eräs ystäväni Helsingistä tulee tänne vierailulle. Tarkoituksenani on viedä hänet tutustumaan vähän Turun yöelämään, jota on kuulemani mukaan kehuttu;D Niin, ja häntä on muutenkin mukava nähdä pitkästä aikaa. Hauskaa tulee siis varmasti olemaan. :D Perjantaina porukat tulevatkin sitten tänne ja lauantaina teemme pikavisiitin tuonne Laaksolahteen, Espooseen. Isosedälläni on tuolloin 75-vuotissyntymäpäivät, ja tokihan häntä täytyy silloin käydä suvun voimin onnittelemassa. Sukujuhlat on siis tiedossa, tällä kertaa tämän kesän ainoat.. Ehkä niin on hyvä:D

------

Olen tässä viime päivinä miettinyt, miten vaikeaa nykyään onkaan käydä kaupassa, kun sieltä ei koskaan tahdo löytää sitä mitä etsisi: pitkän kauppakierroksen jälkeen löysin eilen vasta Anttilasta vessaharjaan vaihdettavan harjaosan. Niin, en ollut löytänyt sitä Wikkeltä, eikä muuten tainnut olla Stocmannillakaan, saati Citymarketissakaan. Lisäksi olen viime päivät haravoinut kauppoja ympäri Turkua etsien turhaan Kermansaven astioita. Mikään liike kun ei niitä tunnu myyvän, Euromarketissa minun on tosin vasta huomenna tarkoitukseni vierailla. Itse Kermansaven sivuilla sanotaan, että heidän tuotteitaan myydään hyvinvarustetuissa päivittäistavarakaupoissa kautta maan. Niin, eikö Anttila, Stockmann, Wiklund, Citymarket, Vapaa valinta yms. ole sitten hyvin varustettuja? Eivät ilmeisesti ole. Wiklundilla minut neuvottiin juuri Euromarkettiin, joten täytyy käydä vielä siellä katselemassa. Mutta ei voi siltikään kuin ihmetellä, ettei niinkään tavallista astiastoa kuin Kermansaven Oliivi, valkoinen, löydy tyyliin mistään täällä Turussa. Ihmeellistä..

------

Viime viikolla moni sai tietää mahdollisesta opiskelupaikasta toisen asteen koulutuksessa. Mutta tähän mennessä korviini on kantautunut jo kaksi tapausta, joista kumpikaan ei päässyt opiskelemaan ammattikouluun. Molemmat ovat hakeneet ammattikouluihin jo kaksi kertaa, eikä kummallakaan kerralla ole tärpännyt. Toinen heistä hakee suoraan peruskoulusta ja toinen jo lukion käyneenä. En todellakaan ymmärrä. Mielestäni ammattikoulun pitäisi olla paikka, johon varmasti kaikki pääsevät. Miten voi olla mahdollista, että jo lukion alle käynyttä ei hyväksytä opiskelemaan sinne???? Ammattikouluihin ei saisi olla liian tiukka seula. Herran jestas: täytyyhän nuorten nyt saada jonkunlainen ammatti. Jo kaksi kertaa hylätyksi tuleminen ei varmastikaan innosta kumpaakaan näistä enää kauheasti yrittämään. Jotain on todella pahasti pielessä, jos ei ammattikoulut ryhtyvät näin jyrkästi karsimaan opiskelijoita...

------

Kartutin tänään taas kirjakokoelmaani ostamalla torilta Ahon Papin tyttären sekä Papin rouvan. Jälkimmäisen teoksen luin joskus viime talvena, ja tulee olemaan mielenkiintoista lukea myös sitä edeltävä teos. Minulla on jokseenkin paha tapa päivittäin töihin mennessäni piipahtaa torilla katsomaan, josko myyntiin olisi tullut joitakin uusia teoksia.. Harva se päivä siitä sitten mukaan tarttuu jos jokunen romaani. Vinkkasi tuossa eräs päivä juuri äidilleni, että tarvitsisin uuden hyllyn...

------

Minusta tuntuu, että minun pitäisi nyt vielä vähän järjestellä paikkoja ennen kuin painun pehkuihin. Miten nopeasti niitä roskia ympäri asuntoa kerääntyykään...;D

Matkustelua

Huomenna sitten Varkauteen, pitkä päivä on siis taas tiedossa. En vain ole vielä päättänyt tulenko takaisin kotiin sunnuntaina vaiko vasta aikaisin maanantaiaamuna. Maanantaina olisi taas kuitenkin töitä tiedossa. Mutta joo, ehdin sitä miettiä myöhemminkin. Tänään täytyisi vaan vielä pakata, aamulla nimittäin en ennen töihin lähtöä jaksa, ja töiden jälkeen onkin sitten riennettävä jo asemalle. Olen vasta hiukan ennen puolta yötä Varkauden hiljaisella asemalla, joten päivälle tulee pituutta.

------

Helsingin matkani meni siis mukavasti. Sunnuntaina kävin vierailulla tätini luona, jossa oli myös mummoni. Oli ihanaa nähdä mummoa pitkästä aikaa, varsinkin kun hän aikoo viipyä Helsingissä juhannukseen asti, emme siis näe nyt tulevana viikonloppuna. Ehkä on hyvä, että ei asu ihan liki sukulaistensa kanssa, näin sitä todellakin nauttii vierailuista heidän luonaan. Helsinkiin on sikälikin aina ihanaa mennä, että siellä on kavereiden lisäksi myös sukulaisia, joiden seurassa viihtyy.:D

------

Matka siis meni mukavasti aina paluumatkaan asti, silloin alkoi jumittaa. Lähdin puoli seiskalta aamulla Kampista, eikä matkaa oltu ehditty tehdä kuin joku puolisen tuntia kun bussi yllättäen pysähtyi keskelle tietä siinä Ikean kohdalla. Puoliunessa katsoin peilistä ja totesin saman, minkä muut kanssamatkustajat olivat jo hiukan aiemmin todenneet: kuski oli saanut jonkunnäköisen lievän sairauskohtauksen. Joku soitti sitten ambulanssin, ja odottelimme siinä sitten seuraavaa bussia reilu puolisen tuntia. Alunperin piti olla Turussa puoli yhdeksältä, kaikkien sattumusten jälkeen olin kotona kuitenkin kymmeneltä. Kyllä sitä mietti, millainen tuuri kävi. Tuossa olisi ollut ainekset paljon pahempaankin. Onni oli siis matkassa.

------

Tänään olin parin opiskelukaverin kanssa istuskelemassa ja syömässä. Oli pitkästä aikaa hauskaa nähdä heitäkin ja istuskella mukavasti. Pitäisi ihan ottaa tavaksi! Ehkä tämä kerta ei jäänyt viimeiseksi... Tulihan sitä muutenkin puhuttua loppukesän ohjelmasta yms...;D

------

Ensi viikonloppuna aion totisesti olla vain kotona. En jaksa enää ainaista matkustamista (joo, nämä pari viikkoahan ovat aivan kauheita;D). Taisi olla eilen, kun mietiskelin, että tämän kesän matkustamiset taitavatkin olla sitten tässä. Toki tuossa kesäkuun viimeisenä viikonloppuna täytyy piipahtaa Helsingissä isosedän syntymäpäivillä, mutta muuten seuraavan kerran istahdan pidemmälle matkalle vasta elokuussa. Heinäkuun meinasin siis olla ihan vain kotona. Toki siis minun luonani saa vierailla, ja vieraita otan mielelläni vastaan...:D

------

Joo, juhannuksen ohjelmani tässä vaiheessa kuulostaa varmasti todella hohdokkaalta: meinasin nimittäin siivota, pestä ikkunat ja katsoa tv:tä... Tuleehan sieltä kuitenkin Formulat eli ei pitäisi liian tylsäksi mennä. Ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan, kun minulla ei ole mitään ohjelmaa tiedossa, enkä tietääkseni ole silloin töissä, joten aion todellakin käyttää ajan hyödykseni. Katsotaan, mitä nyt sitten loppujen lopuksi saan aikaiseksi.

------

Ensi viikolla onkin sitten taas pikainen paluu yliopistolle edessä: tiistaina on nimittäin pari tenttiä, joihin on tarkoitus osallistua. Lauseoppia ja sotien jälkeisen ajan kirjallisuutta olen tässä viime aikoina yrittänyt lukea, ja jatkan jälleen huomenna junassa. Olen havainnut, että juna on jollain tapaa aivan loistava paikka lukea: ympärillä on tuolloin kuitenkin tarpeeksi meteliä ettei ajatus lähde liiaksi karkailemaan, mutta kuitenkin yleensä myös sen verta rauhallista että pystyy keskittymään. Toisaalta, kerrankos sitä joutui leikki-ikäsille tarkoitettuun vaunuun, siellä ei totisesti tullut luettua yhtään, jostain kumman syystä:D

------

Joo, ehkä minä tästä ryhdyn pakkailemaan. Tyypillistä, että jätin tämänkin viimeiseen iltaan... Mutta ei auta valittaa...:D