Tai ainakin melkein. Tänä aamuna herätessäni huomasin ulkona olevan pakkasta. Semmoinen pieni mukava pakkanen sai hetkeksi jo tuntumaan talvelta, kunnes huomasin ettei maa vieläkään ole valkoinen. Nyt on jo sentään joulukuu! Eikö mitenkään voisi jo sataa lunta? Viikonloppunakin kun katsoin Nordic Openia Kuusamosta, niin tuntui oudolta: kyse on sentään samasta maasta, ja niin erilainen sää. Joo, huomasin, Suomi on hyvin pitkä maa.
------
Viime yönä kyllä taas huomasi, että oli täysikuu. Uni ei tullut ei sitten millään. Väsytti kyllä kamalasti, mutta mikä siinä oikein on, kun en koskaan täysikuun aikaan oikein saa nukutuksi. Toivon totisesti, että ensi yö olisi toisenlainen. Toista yötä putkeen ei huvita pyöriä sängyssä ja yrittää olla ajattelematta syntyjä syviä kun uni ei vaan tule.
------
Tämä viikko onkin sitten harvinaisen rauhallinen. Ei oikein tarvitsisi kuin lukea tenttiin ja niin siinähän se sitten onkin. Perjantaina toki porukat tulevat pitkästä aikaa käymään. Heitä en olekaan nähnyt sitten öö, elokuun. Joo, aika on vierähtänyt kovin nopeasti. Tähän väliin on vain mahtunut niin paljon kaikkea, ja sitten en oikeastaan ole kauheasti jaksanut matkustella Lapin matkan jälkeen. Josko sitä sitten kuitenkin parin viikon päästä Varkauteen suuntaisi.
------
Niin, tämä viikko on hyvin rauhallinen, mutta ensi viikosta ei sitten kannatakaan puhua rauhallisena. Hauskaa ainakin tulee olemaan, mitään muuta ei sitten varmaankaan. Tiistaina lähdemme kaveriporukalla aamulaivalle, torstaiksi oli jotain bileitä tiedossa ja perjantaina on sitten ainejärjestömme pikkujoulut. Lauantain tulen varmasti tuolloin ottamaan hyvin rauhallisesti ja istuskelemaan vain kaikessa rauhassa kotona. Mutta mikäs siinä, eipähän ainakaan voi tylsyydestä syyttää!
------
Viime viikonloppuna alkoi sitten vihdoin ja viimein mäkihypyn maailmancup. Perjantai-illan joukkuekisassa suomalaiset pärjäsivät kohtuu hyvin, meidän kotkamme sijoittuivat tuolloin kolmanneksi heti kisan voittaneen Itävallan ja toiseksi sijoittuneen Saksan jälkeen. Nelikko Peikko, Keituri, Olli ja Ahonen hyppäsi perusvarmat suoritukset, joita ei kenenkään tarvitse hävetä. Mutta lauantain sitten... Joo, Keituri hyppäsi tasollaan ja Peikkokin jo sinnepäin, Happonenkin perusvarmasti, Kovaljeff yläkanttiin, mutta entäs sitten tämä kaksikko Ahonen ja Olli? Ensinmainittu sijoittui 34:nneksi ja Olli olikin sitten koko joukon viimeinen. Että sillä tavalla.
------
Jo ennen Rukan kisoja joukkueen päävalmentaja Väätäinen antoi mediassa ymmärtää, että seuraaviin kisoihin Lillehammeriin matkaa Rukan lauantaisen kilpailun neljä parasta eli tässä tapauksessa Keituri, Peikko, Happonen ja Kovaljeff. No, maanantaina joukkue sitten julkaistiin: Lillehammeriin lähteekin nelikko Peikko, Happonen, Ahonen ja Olli! Että tällä tavalla. Ei Väätäisellä riitä ilmeisesti kantti tiputtaa näitä kahta herraa joukkueesta pois. Ahosen vielä ymmärrän, sillä hänen on kerättävä mahdollisimman paljon maailmancupin pisteitä tulevista kilpailuista, jotta Suomi varmistaisi kuusi paikkaa Keski-Euroopan mäkiviikolle. Mutta entäs sitten Harri Olli? Mies heittelee ties ketä laseilla ja vaikka millä, hyppää surkeasti (ei pelkästään Rukalla, vaan myös viikkoa aiemmassa kilpailussa Rovaniemellä Olli oli vasta yhdeksäs, kyse oli siis kansallisen tason kilpailusta). Toki Ollillekin täytyy mahdollisuus antaa, mutta eikö nyt olisi ollut aika ottaa pieni aikalisä ja jäädä viikoksi kotiin harjoittelemaan? Kovaljeff totesi itsekin, että hänen on syytä lähteä kiertämään Continental cupia, mutta hatunnosto Kalle Keiturille! Harvalta löytyy näin paljon sydäntä ajatella joukkuetta ennen itseä, että jättäytyy vapaaehtoisesti pois, jotta kaverit pääsisivät kilpailemaan. Voisi aika moni muu sirkusta kiertävistä hyppääjistä ottaa vähän mallia.
------
Paljon on viime aikoina puhetta riittänyt yhden jos toisen jo lopettaneen huippu-urheilijan come backeista. No, Janne Ahosella se ei valitettavasti mennyt niin kuin piti, olosuhteidenkaan vuoksi, mutta kaikkihan me tiedämme mihin Rane parhaimmillaan pystyy. Joten ei siis syytä huoleen, Vancouveriin on vielä rutosti aikaa. Katse olisi kuitenkin syytä siirtää hiukkasen sivummalle, toiseen lajiin, johon mäkihyppy myöskin liittyy hyvin olennaisesti: yhdistetty ja Hannu Manninen. Mannisen paluu takaisin maailmancupiin oli aivan uskomaton: ensimmäisessä kisassa Hannu sijoittui heti toiseksi ja toisen hän jo sitten voittikin. Hyvin vähäisillä harjoitusmäärillä ja koulunpenkillä samalla istuen. Jos jo äsken Keiturille hattua nostelin, niin nyt en tiedä riittääkö tavallinen hattu tähän, tarvittaisiin nimittäin todella iso hattu, jonka voisi sitten nostaa todella korkealle. Suorastaan ällistyttävää! Sanattomaksi veti. Tyyppi tulee vuoden tauon jälkeen ja on kuin mikään ei olisi tässä välissä muuttunutkaan. Vai ovatko muut kenties tulleet tässä välissä hitaammiksi ja huonommiksi? En tiedä, mutta Vancouveria jo kielen päälläni maistelen. Mitä sieltä voikaan odottaa?
------
Nyt syvennynkin sitten katsomaan Top Chefin finaalia. Olette varmaan jo kuuleet, mutta tammikuussa käynnistyvällä taisi olla viidennellä tuotantokaudella kilpailee myöskin eräs suomen passin omaava kokki, Stefan Richter. Tuskin maltan odottaa, että näen, mitä tuo puoliksi suomalainen kokki tuokaan Suomesta esille. Mutta nyt siis siirryn herkullisen ruoan maailmaan, nam! Harmi vaan, kun ei itse pääse maistamaan;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti