Tänään on isänpäivä. Soitin aamulla isälleni, kortin olin jo lähettänyt aiemmin. Isän kanssa ei liian usein tule enää keskusteltua. Kai se on sitä itsenäistymistä, mutta silti kaipaan niitä jokapäiväisiä juttutuokioita isäni kanssa. Isäni on ehkä läheisin ja rakkain ihminen minulle. Hän on saanut taottua järkeä päähäni jos milloinkin ja tukenut vaikeina hetkinä. Ymmärtänyt ja rohkaissut, rakastanut. Häneltä ja äidiltä olen saanut kaiken, mitä olen koskaan tarvinnut.
------
Isällä on aina ollut aikaa. Hän ei ole koskaan sanonut: "Ei nyt, isä ei ehdi." Pentuna hän kertoili meille iltakaudet satuja Muumipeikosta ja pikku-päkästä (se on sellainen pieni traktori, sisäpiirijuttuja) sekä hän lauloi meille. Hän ei ole koskaan tuominnut, vaan neuvonut. Hän on aina tehnyt kaikkensa, että meillä, minulla ja veljilläni, olisi kaikki.
------
Muistan, kuinka pienenä aina surin, jos vanhenmpani olivat yön poissa kotoa, ja varsinkin isän lähtöä itkin hillittömästi. Isä ei koskaan voinut lähteä kotoa mihinkään yön yli kattavalle reissulle ilman, että minä olisin jo nukahtanut. Isä ei olisi tohtinut jättää minua eikä veljiäni itkemään. Isä on nimittäin aivan kuin isänsä: perhe ja varsinkin lapset ovat kaikki kaikessa. Mikään ei mene niiden edelle, eikä saakaan mennä.
------
Isäni on välillä vähän outo. Hänen juttujaan on ehkä ulkopuolisten vaikea ymmärtää, mutta toisaalta monet ovat sanoneet, että minä olen juuri häneltä perinyt tämän omalaatuisen huumorintajun, jota hyvin monien on välillä vaikea ymmärtää. Isä ei ole koskaan häpeillyt itseään, vaan on ollut joka tilanteessa se oma ehkä hiukan omalaatuinen, mutta kuitenkin niin rakastettava itsensä. Isäni tuntee minut ehkä paremmin kuin kukaan muu. Hän sanoi minulle jo hyvin varhaisessa vaiheessa: "Katsot yhdenkin F1-kilpailun, niin jäät takuuvarmasti koukkuun!" Ja niinhän minä sitten myöhemmin jäinkin. Hänen kanssaan olemme aina seuranneet niin Formulat, jääkiekon kuin melkein minkä tahansa muunkin. Hän on ymmärtänyt aina innostukseni urheiluun, ja on ylpeä siitä. Aikoinaan hän lähti jopa varta vasten kuskaamaan minua ja ystävääni, kun olimme ensimmäistä kertaa suuntaamassa Salpausselän kisoihin. Niin, ja hän oli kerran sitä mieltä, että minun oli pakko päästä keskellä kouluviikkoa tapaamaan erästä erityistä henkilöä Kuopioon, vaikka äitini kovin sitä vastusteli (tuolloinkin isä vain hyppäsi auton rattiin ja suostui viettämään koko pitkän maanantai-illan Kuopiossa jossain paikallisella huoltoasemalla).
------
Minulla on ehdottomasti maailman paras ja ihanin isä, ja minä olen todella ylpeä hänestä! Hyvää isänpäivää isä-kulta, olet minulle suunnattoman rakas! Niin, ja hyvää isänpäivää myös molemmille isoisilleni, en koskaan unohda teitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti