Ei muuten voi mennä enää tapaamisen järjestäminen yhtään vaikeamman kautta. Se ei yksin riitä, että ei asuta samassa kaupungissa, vaan toiseltahan pitää tottakai hajota siinä välissä myös puhelin! Ehdin siis jo tuossa keskiviikkona järjestää melkein vuorokauden mittaisen kriisin, kun herra puolestaan tuskaili ilman puhelinta (se oli kamala vuorokausi, joka onneksi päättyi eilen)... Minulla ei kuitenkaan ole syytä huoleen, hän ei ole kuulema karkaamassa elämästäni yhtään mihinkään. Ja se Kotkakaan ei ole kaukana...;)
------
Vielä olisi kolmisen tuntia töitä, ennen kuin kiiruhdan kohti Kamppia ja bussiasemaa. Päätin sitten tällä helteellä leikkiä hullua ja matkustaa Turkuun bussilla, mutta siten olen siellä aikaisemmin ja minulle jää ylimääräinen viisitoista minuuttia lisää aikaa käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet ja meikata. Tarkoitus on nimittäin kuudelta treffata pari kaveria jokilaivoilla (toinen heistä matkaa huomenna Unkariin kesäyliopistoon kuukaudeksi) ja herra liittyy sitten seuraan heti kun pääsee töistä (ottaa siis saman tien taksin ja hurauttaa mun luo;). Tuskin maltan odottaa. Kohta siis tämä piinallinen odotus on ohi, mutta elokuun lopulla on tiedossa vieläkin piinaavampi kuusiviikkoinen, sitä en odota (tai siis silloin odotan, että se on mahdollisimman nopeasti ohi).
------
Kohta olen lähdössä taas lounastamaan harjoittelukavereiden kanssa. Patongit taitavat ollakin jo meidän vakio perjantairuokaa. Iltapäivällä jatkan sitten hiukan vielä Ruotzin Waldacunnan Lakien parissa. Mutta siis syömään! Ja sitten enää pari hassua tuntia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti