Mä en pysty keskittymään nyt työntekoon. Mä en juuri nyt kykene tekemään töitä. Ihan kaikki muut asiat pyörii vain mielessä. Odotan jo torstaita. Vaikka erään erittäin miellyttävän ihmisen tapaaminen siirtyikin siis torstaille (joutui vielä jäämään muutamaksi päivää Naantaliin töihin, mut tulee tänne heti kun mahdollista, koska sen on pakko päästä mun luo;), niin silti mä olen täällä suurin piirtein onneni kukkuloilla. Tämä on ihanan kauheata ja kauhean ihanaa. Mua pelottaa ajatella mitä tässä vielä tapahtuu. Jo ensi viikon ajatteleminen kauhistuttaa. Realistiminäni yrittää kuitenkin kovin pitää minut maan pinnalla, ja jollain tapaa siinä onnistuukin. Odotan vain torstaita, ja tuntuu siltä ettei muulla ole tällä hetkellä väliä kunhan se perhanan torstai vaan nyt tulee ja nopeasti... Miten tämä kaikki on mahdollista?:)
------
Niin, mihin minigolfaamaan mun pitikään mennä?!;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti