Tämän päivän olen viettänyt istuskellen ja höpötellen niille harvoille abeille, jotka sattuivat eksymään ständillemme. Ensi vuonna en istu siellä koko päivää! Silloin on muiden vuoro! Olihan se ihan kiva, että jokunen fuksikin sattui eksymään paikalle, mutta se esittely ja höpöttäminen jäi meidän vanhempien harteille. No, onhan sitä turhempiakin tapoja viettää päivää, joten ei kai pitäisi valittaa. Mutta kyllä saisi uudempikin polvi alkaa ottamaan hiukan enemmän vastuuta.
------
Opponointi tuli ja meni. Palautetta sain oikeastaan juuri niistä asioista, joista tiesin saavani ja joista sitä halusinkin. Nyt pitäisi vaan keskittää energia siihen, että korjaisi sen työn. Tarkoitus on kuitenkin päästä viimeistään maaliskuussa tekemään kypsäri. Paitsi että nyt ajattelin pitää pienen tauon ja olla tämän viikon tekemättä mitään. Tosin korvaava miniopponointi olisi kyllä järkevää viimeistellä. Yksi sivullinen tekstiä ei ole kovin paha, kunhan vain saisin jotenkin aikaiseksi.
------
Mietin tuossa yksi päivä, että miten ihmeessä olen vielä hengissä ja suurin piirtein järjissäni? Neljässä kuukaudessa tuli kuitenkin kirjoitettua kandi, tehtyä Westh-tutkimusta, hoidettua järjestön asioita ja pidettyä oma elämä suurin piirtein kasassa. Tajusin samalla myös, että koko tämän lukuvuoden aikana ei ole ollut yhtään ainutta päivää, etteikö minun olisi pitänyt tehdä jotain. Eihän se sitä toki tarkoita, että jokaisena päivänä olisin jotain järkevää saanut aikaiseksi, mutta ajatus siitä, että jotain pitäisi kuitenkin tehdä kasvattaa stressiä entisestään. Kevät jatkuu melkein samalla tahdilla. Ei kyllä yhtään jaksaisi, mutta kai se on pakko. Töitäkin täytyisi pikku hiljaa alkaa taas etsimään. Joo, ehkä semmoinen pieni kunnon irtiotto tekisi nyt hyvää. Niin, ja ehkä sekin että saisi tehtyä kaiken mahdollisen alta pois. Ehkä se kevättä kohden sitten helpottaa.:)
------
Nyt kun pääsin vauhtiin, niin täytyypä vielä jatkaakin stressiä ja väsymystä lisäävällä aiheella. Kuulin nimittäin äidiltäni, että mummilla on ilmeisesti jokin tyrälajike (muistaakseni palleatyrä), johon leikkaus ei välttämättä auta ja lääkärit eivät mummin tapauksessa kuulema suosittele lääkitystäkään, koska entisiäkin on enemmän kuin tarpeeksi. Huolettaa vain mummin puolesta: leikkaus on ilmeisesti edessä, mutta entäs jos se ei auta? Mummi on kuitenkin jo tovin aikaa kärsinyt kamalista kivuista. Toivoisin vain, että ne saataisiin kuosiin ja mummi voisi jatkaa normaalia elämäänsä. Hän on kärsinyt elämänsä aikana enemmän kuin ihmiselle soisi, mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hän on asenteensa avulla selviytynyt tänne asti (täyttä maaliskuun alussa 83 vuotta). Tiedän, että hänen elämänasenteellaan selvitään tästäkin, mutta silti huoli painaa vahvasti.
------
Vihdoin ja viimein! Sain kotiin tullessani tekstiviestin, että parisen viikkoa sitten hankkimani silmälasit ovat vihdoin saapuneet, ja voin noutaa ne heti kun ehdin. Eli minun tapauksessani heti huomenna! Tänään en enää jaksa lähteä mihinkään, mutta tässä on minulle oiva syy poistua huomenna kotoa. Voi, sitten saan jo perjantain hallituskaronkkaan uudet lasit! Ja pääsen huomenna penkomaan vaatekomeroani ja pohtimaan, miten mikin vaate sopii lasieni kanssa:)
------
Tänään aion mennä aikaisin nukkumaan, joten toivottavasti saan unen päästä kiinni. Olen taas vaihteeksi nukkunut todella huonosti viime aikoina, joten väsymystä on ilmassa. Voin vaan kuvitella perjantain karonkan seurauksia;) Jatkopaikka maittavan aterian jälkeen on ainakin jo selvillä;) Odotan perjantaita ja ensi viikon sitsejä jo kovasti! Missäköhän minun kukkaseni on?;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti