Perhanan tv!

Ei perhana!! Mun tv:stä ei näy mitään! Tai siis kyllä yle näkyy, mut muut kanavat ei... Ja mun kohdallahan tämä lähentelee suoranaista katastrofia, kun Lemmen viemään pitäisi alkaa ihan kohta! Aamulla herätessäni kanavat toimivat normaalisti vielä hetken verran, mutta sen jälkeen tv on ollut pimeänä. Olen yrittänyt päivitellä ties mitä asetuksia, mutta mikään ei tunnu auttavan. :( Huomennakaan en ehdi nähdä uusintaa Lemmen viemään tämän päivän jaksosta, sillä silloin täytyy kiirehtiä saksan tunnille. Ei tämmösiä katkoksia saa tulla!! En tiedä yhtään, mikä on vialla. Toivottavasti kanavat palautuvat normaaleiksi mahdollisimman pian. Eihän tästä muuten tule yhtään mitään.

------

Kyllähän siinä meni melkein kuukausi, että sain tehtyä HuK-seminaarin korvaavan miniopponoinnin (missasin ekan kerran, kun olin laivalla). Vihdoin ja viimein palautin valmiin tehtävän kuitenkin juuri äsken Moodleen. Luojan kiitos! Yksi urakka vähemmän tekemättä. Nyt ehkä sitten vielä tänään saksan läksyjen kimppuun, niin ja sitten torstaina olisi minun vuoroni opponoida yksi kandi (se tosin on jo hyvällä mallilla) ja entäs sitten tilinpäätös. No, se jääköön viikonlopuksi. Jos minä kerta selvisin hengissä syksystä, niin eiköhän se tämä kevät ole sitten kuin lasten leikkiä:)

------

Olen tänään jo ehtinyt (luento loppui hiukka ennen neljää) aloittelemaan erinäisten työhakemusten kirjoittamista. Sekin joka vuotinen urakka taas on edessä. Oikeastaan tuo minun työhakemusten kirjoittamisen aloitus tarkoittaa sitä, että olen saanut avatuksi vanhan hakemuspohjan ja päivitetyn CV:n. Nyt täytyisi vain keksiä, minne sitä hakisi. Se ei sitten olekaan mikään helpoin homma. Hanttihommat kun ei enää tahdo kiinnostaa. Jos ei oman alan töitä irtoa, niin minä menen jälleen myymään jäätelöä. Toivottavasti nyt kuitenkin tärppäisi!:)

------

Kesätöiden lisäksi täytyisi vissiin alkaa taas pikku hiljaa kuluttamaan energiaa tuon kirjallisuuden opintoihin, niin ja sosiaalipolitiikan ja kasvatustieteiden. Pitäisi varmaan laittaa jollekin kirjallisuusihmiselle sähköpostia, että voisinko mitenkään hoitaa parin kurssin korottamiset esseinä. Kun niitä on tosiaan tullut ihan vaan muutaman kerran koroteltua tässä syksyn aikana. Niin, ja sitten se ruotsi. Mitä helkkaria mä sen kielen kanssa oikein teen? Kirjallista koetta olen yrittänyt varmaan joku kolme tai neljä kertaa eikä vieläkään! Kai sitä täytyisi mennä juttelemaan sen opettajan kanssa. Se kieli on kyllä yksi riippakivi opinnoissani kirjallisuuden lisäksi!

------

Jahas, ei tuo tv sitten meinannut pelittää. Perhana! Täytyy sitten vissiin koettaa siirtää energiaa noihin saksan läksyihin ja työhakemuksiin. Että nyt suututtaa! Yksi sarja, minkä haluaisin välttämättä nähdä, niin ei!

Sain pari asiaa päätökseen

Alkuviikko on ollut hyvin mielenkiintoinen. Eilen olin järjestömme kannatusjäsenenä ja mehupisteenä seuraamassa avantouintia ja tänään olen istunut yli kaksi tuntia erään ystäväni kanssa varaamassa järjestömme ihmisille lentoja toukokuun Unkarin-matkaa varten. Älkää edes kysykö, miten varauksissa kesti noin kauan. Mikään vaan ei tuntunut toimivan, ja vielä kun emme meinanneet ymmärtää mitään. No, nyt on vissiin lennot sitten saatu onnistuneesti varattua. On kyllä vähän semmoinen stressaantunut ja ahdistunut olo. Mutta nyt en tee enää mitään sen matkan eteen: on muiden vuoro ottaa vastuuta! Olemme ystäväni kanssa molemmat nimittäin tehneet tässä muutaman viime vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi järjestömme eteen, joten on lievästi sanottuna oikeutettuja, että muut hoitavat matkan järjestelyt loppun.

------

Huomenna on sitten edessä jo kauan odotetut sitsit! Ja varsinkin tämän päivän jälkeen niitä odottaa oikein innolla;) Kivaa päästä pitkästä aikaa laittautumaan kunnolla ja viettämään kivaa iltaa hyvässä seurassa (jälleen näin viime perjantain jälkeen) :) Onneksi huomenna on tosiaan vapaa päivä, niin voin vain ottaa rennosti. Tai siis meinasin kyllä tehdä valmiiksi jo jonkin aikaa odottaneen miniopponoinnin, mutta muuten en meinannut uhratakaan ajatuksiani muuhun kuin sitseihin:) Niitä varten käväisinkin tänään ostamassa hiukan omaa juomaa, ettei siellä sitten tarvitse rahojaan tuhlata;)

------

Juuri kun tuosta alkukuussa ohjelmassa olleesta varsin tapahtumarikkaasta risteilystä on ehtinyt toipua, niin jo on uusi suunnitteilla;) Tänään oli vähän puhetta, että tässä kevään aikana nostamme vissiin ainakin osittain samalla porukalla jälleen ankkurit ylös ja suuntaamme kohti merellisiä seikkailuja;) Kivaa!:)

------

Ihanaa, kun huomenna ei tarvitse laittaa aamuksi kelloa soimaan, vaan voin nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Se tekee kyllä hyvää. Tänään olen kuitenkin ollut liikenteessä jo aamukahdeksasta lähtien ja kotiin tulin tuossa puoli seitsemän maissa, kuten eilenkin. Josko sitä sitten loppuviikosta ehtisi hiukan rentoutumaan kotona, vaikka tosin täytyisi opponoida yksi kandi ja tehdä vihon viimeinen tilinpäätös. Siitä tulikin mieleen, että nyt täytyy vähän hehkuttaa: mun osalta järjestömme raha-asiat on nyt hoidettu! Tilinpäätös vain ja se on sitten siinä. Kolmen vuoden urakka päättyi lopullisesti vihdoin ja viimein tänään, kun tilinkäyttöoikeudet saatiin vaihdetuksi. Enää ei tarvitse huolehtia kuiteista eikä mistään niihin liittyvästä. Tästä eteenpäin keskityn hoitamaan vain omat raha-asiani. :)

------

Jahas, ehkä sitä täytyisi mennä laittamaan pyykkejä kuivamaan. Sen jälkeen voisinkin vaikka harrastaa kanavasurffausta ja katsella, josko tv:stä tulisi jotain katsomisen arvoista. Tai sitten laitan vain jonkin leffan pyörimään. Vielä en kuitenkaan halua mennä nukkumaan:)

Kun väsyttää ja stressaa

Tämän päivän olen viettänyt istuskellen ja höpötellen niille harvoille abeille, jotka sattuivat eksymään ständillemme. Ensi vuonna en istu siellä koko päivää! Silloin on muiden vuoro! Olihan se ihan kiva, että jokunen fuksikin sattui eksymään paikalle, mutta se esittely ja höpöttäminen jäi meidän vanhempien harteille. No, onhan sitä turhempiakin tapoja viettää päivää, joten ei kai pitäisi valittaa. Mutta kyllä saisi uudempikin polvi alkaa ottamaan hiukan enemmän vastuuta.

------

Opponointi tuli ja meni. Palautetta sain oikeastaan juuri niistä asioista, joista tiesin saavani ja joista sitä halusinkin. Nyt pitäisi vaan keskittää energia siihen, että korjaisi sen työn. Tarkoitus on kuitenkin päästä viimeistään maaliskuussa tekemään kypsäri. Paitsi että nyt ajattelin pitää pienen tauon ja olla tämän viikon tekemättä mitään. Tosin korvaava miniopponointi olisi kyllä järkevää viimeistellä. Yksi sivullinen tekstiä ei ole kovin paha, kunhan vain saisin jotenkin aikaiseksi.

------

Mietin tuossa yksi päivä, että miten ihmeessä olen vielä hengissä ja suurin piirtein järjissäni? Neljässä kuukaudessa tuli kuitenkin kirjoitettua kandi, tehtyä Westh-tutkimusta, hoidettua järjestön asioita ja pidettyä oma elämä suurin piirtein kasassa. Tajusin samalla myös, että koko tämän lukuvuoden aikana ei ole ollut yhtään ainutta päivää, etteikö minun olisi pitänyt tehdä jotain. Eihän se sitä toki tarkoita, että jokaisena päivänä olisin jotain järkevää saanut aikaiseksi, mutta ajatus siitä, että jotain pitäisi kuitenkin tehdä kasvattaa stressiä entisestään. Kevät jatkuu melkein samalla tahdilla. Ei kyllä yhtään jaksaisi, mutta kai se on pakko. Töitäkin täytyisi pikku hiljaa alkaa taas etsimään. Joo, ehkä semmoinen pieni kunnon irtiotto tekisi nyt hyvää. Niin, ja ehkä sekin että saisi tehtyä kaiken mahdollisen alta pois. Ehkä se kevättä kohden sitten helpottaa.:)

------

Nyt kun pääsin vauhtiin, niin täytyypä vielä jatkaakin stressiä ja väsymystä lisäävällä aiheella. Kuulin nimittäin äidiltäni, että mummilla on ilmeisesti jokin tyrälajike (muistaakseni palleatyrä), johon leikkaus ei välttämättä auta ja lääkärit eivät mummin tapauksessa kuulema suosittele lääkitystäkään, koska entisiäkin on enemmän kuin tarpeeksi. Huolettaa vain mummin puolesta: leikkaus on ilmeisesti edessä, mutta entäs jos se ei auta? Mummi on kuitenkin jo tovin aikaa kärsinyt kamalista kivuista. Toivoisin vain, että ne saataisiin kuosiin ja mummi voisi jatkaa normaalia elämäänsä. Hän on kärsinyt elämänsä aikana enemmän kuin ihmiselle soisi, mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hän on asenteensa avulla selviytynyt tänne asti (täyttä maaliskuun alussa 83 vuotta). Tiedän, että hänen elämänasenteellaan selvitään tästäkin, mutta silti huoli painaa vahvasti.

------

Vihdoin ja viimein! Sain kotiin tullessani tekstiviestin, että parisen viikkoa sitten hankkimani silmälasit ovat vihdoin saapuneet, ja voin noutaa ne heti kun ehdin. Eli minun tapauksessani heti huomenna! Tänään en enää jaksa lähteä mihinkään, mutta tässä on minulle oiva syy poistua huomenna kotoa. Voi, sitten saan jo perjantain hallituskaronkkaan uudet lasit! Ja pääsen huomenna penkomaan vaatekomeroani ja pohtimaan, miten mikin vaate sopii lasieni kanssa:)

------

Tänään aion mennä aikaisin nukkumaan, joten toivottavasti saan unen päästä kiinni. Olen taas vaihteeksi nukkunut todella huonosti viime aikoina, joten väsymystä on ilmassa. Voin vaan kuvitella perjantain karonkan seurauksia;) Jatkopaikka maittavan aterian jälkeen on ainakin jo selvillä;) Odotan perjantaita ja ensi viikon sitsejä jo kovasti! Missäköhän minun kukkaseni on?;)

80 vuotta

Isoisäni täyttäisi tänään 80 vuotta. Koska en voi onnitella, halata ja suukottaa häntä, sytytin tänään hänelle kynttilän ja vietin hetken jos toisen vain katsellen sitä. Siinä samalla tuli sitten ajateltua paljon ukkia, hänen elämäänsä ja sitä, miten erilaista kaikki olisi jos hän vielä eläisi. Mietin sitä, miten isoisän läsnäolo olisi voinut vaikuttaa meidän koko sukuun, ja pelkästään myönteisesti.

------

Tiedän, etten saisi jossitella, mutta en vain voi itselleni mitään. Kaipaan isoisääni kovin. Ja välillä jopa kykenen ikään kuin tuntemaan hänen läsnäolonsa. Jokin aika sitten näin useasti unta hänestä. Kaipaan niitä uniakin. Niiden avulla hän tuntui olevan entistä konkreettisemmin läsnä, vaikka hän sitä on muutenkin.

------

Muistan, miltä hän tuoksui: se oli sekoitus tupakkaa ja jotain yskänpastilleja, todennäköisesti mynthonia. Hänellä oli aina myös karkkia, yleisimmin sokerittomia. Niin, ja kiikkutuoli olohuoneen oven pielessä oli hänen paikkansa. Hänet näki aina ensimmäisenä kun meni isän kotipaikalla käymään. Siitä oli sitten helppo juosta hänen syliinsä. Nyt sitä näkyä ei näe enää koskaan, eikä ole nähnyt melkein 16 vuoteen. Aika kulkee nopeasti, eikä jätä muistoja unholaan. Onneksi niin. Ilman näitä muistoja olisin vielä enemmän hukassa.

------

Hyvää syntymä- ja nimipäivää ukki! Tiedän, että kuulet tämän toivotuksen siellä jossakin. Olet todella rakas:)

Vihdoin ja viimein

No niin! Nyt on sitten sekä kandi että Westh-raportti tehty! On muuten ihan äärettömän helpottunut olo! Nyt voin hetken verran, ainakin päivän tai kaksi, jopa kolme, vain olla ja olla ajattelematta yhtään mitään. Vietän siis tovin verran stressitöntä vapaata:)

------

Toki aivan ongelmitta ei kaikki sujunut. Keskiviikkoaamuna soitin yliopiston monistamoon, jossa minulle kerrottiin, että henkilökunta on paikalla seuraavan kerran vasta maanantaina. Minut sitten ohjattiin soittamaan Åbo Akademin Uniprintiin. No, minähän soitin: puhelu meni kuitenkin Vaasaan ja siellä ei osattu puhua kuin ruotsia. Yritin sitten siinä hyvin huonolla ruotsillani sönköttää asiani, kunnes he tajusivat, että olenkin Turusta! He sitten yhdistivät ystävällisesti puhelun Turkuun, jossa puolestaan minulle kerrottiin, että joo, kandin monistaminen onnistuu, mutta olen soittanut väärään numeroon! Sain sitten vihdoin ja viimein oikein numeron, jossa minulle ilmoitettiin, että minun pitäisi tuoda kandini sinne välittömästi. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän: minun piti odottaa kaiken lisäksi vielä koko päivän, että he kopioivat kandini. No, luojan kiitos se on nyt ohi!:)

------

Keskiviikkona ehdin sitten (jostain kumman syystä) vihdoin ja viimein käydä ostamassa itselleni uudet silmälasit. Tai ostin sitten saman tien kahdet. Nyt täytyy vain odotella viikko tai pari niiden saapumista. :)

------

Perjantain tentistä ei sitten tarvitsekaan puhua. Tosin se kyllä selkeytti huomattavasti tulevan vuoden suunnitelmiani: syksyllä odottaa sitten gradu. En jaksa tässä kuussa enää stressata kirjallisuuden opinnoista, jotta ehtisin hakea pedagogisiin. Ei, mä alotan gradun syksyllä. Eihän sitä ole heti pakko valmiiksi kirjoittaa;)

------

Jahas, pitäisiköhän minun tehdä pieni inventaario tuolle vaatekaapilleni ja katsastaa jotain laukkuun mukaan. Ei tässä aikaa liiaksi ole. Ja siinähän tunnetusti voi kestää, kun täytyy etsiä vaatteita. Muuten ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun täytyisi löytää tyylikkäät, mutta sellaiset "venyvät" vaatteet huomista buffettia varten. Kaipa sieltä kaapin kätköistä jotain löytyy;)

Uusi vuosi ja uudet vai vanhat kujeet?

Jahas, se on taas uusi vuosi ja uudet kujeet. Tosin tällä hetkellä homma jatkuu lähinnä vanhojen kujeiden merkeissä, mutta ehkäpä sitten hiukan myöhemmin;) Viimeistelen tässä paraikaa kandia. Tosin viime päivät on vain ollut kamala lukko päällä: en vain millään ole saanut mitään aikaiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että paniikkikaan ei auta. Keskiviikkona täytyisi kandi jättää opponoitavaksi, ja se on vielä hyvin vaiheessa. :O No, ehkä se näiden kahden jäljellä olevan vuorokauden aikana asettuu kuntoon, tai sen on oikeastaan pakko. Huokaisen todellakin helpotuksesta, ainakin hetkeksi, kun saan sen jätettyä keskiviikkona. Tosin täytyisi myös tehdä vielä Westh-kurssin raportti. Siitäkään ei sitten ole yhtään paineita... No, se on sitten loppuviikon hommia:)

------

Joulu sitten tosiaan tuli ja meni, kuten myös uusi vuosikin. Joulu meni kuten yleensäkin: hössötystä pakoillen kaikin mahdollisin keinoin. Enhän minä siis koskaan hössötä;) Ja uusi vuosi, no joo: katselin tv:tä ja menin aikaisin nukkumaan. Ei oikein huvittanut mikään. Ja jos olisin jonnekin ulos lähtenyt, niin silloin ainakin olisi mennyt viimeinenkin mahdollisuus, että olisin tehnyt kandia. Ja teinhän minä, mutta en niin paljoa kuin olin suunnitellut.

------

Tulevan puolen viikon eli kahden päivän mittaisen puurtamisen jälkeen odotan jo nyt innolla ensi viikon sunnuntaita: laivalle!:D Lomilta paluu -risteily odottaa fennistejä ja fennougristeja. Eikä se oikeastaan parempaan paikkaan olisi voinut sattua: pääsee vähän tuulettumaan ja hetkeksi arkea karkuun loistavassa seurassa:) Tosin pari pakollista luentoa tulee risteilyn vuoksi uhrattua, mutta nyt on pakko;)

------

Tuli tuossa joulun aikana ja sen jälkeenkin todettua, että isoisäni serkulla on kyllä hyvin mielenkiintoinen logiikka. No, ensinnäkin hän kutsui vanhimman veljeni ja kaksi serkkuamme hakemaan luotaan sukumme papreita, koska ovat "nimen jatkajia". No, tämän minä vielä joten kuten ymmärrän (en kuitenkaan täysin: ihan kuin me naiset emme olisi mitään), mutta hän kun oli vielä kuulema tehnyt perimisjärjestyksenkin eräälle sukutilallemme, joka on setäni omistuksessa. No tämän järjestyksen mukaan yksi näistä mukana olleista nimenjatkaja-serkuistani oli tämän listan viimeisenä (hänen kaksi siskoaan meni ohi, toinen nuorempi). Jokin tässä nyt mättää. Jos tämä ukkini serkku olisi looginen, niin tämä serkkuni olisi perimislistan kärjessä tai sitten hän olisi osoittanut kutsun myös muille serkuille. Niin, nuorinta veljeänikään ei kutsuttu. Lisäksi ihmettelen sitä, että miten se sukutila ja perimisjärjestys hänelle edes kuuluu? Hänellä ei tietääkseni ole siihen sanomista millään tavalla. Mutta siinä on semmoinen täti, joka kyllä ilkiää puuttua joka ikiseen asiaan (onneksi siis asun toisella puolella Suomea).

------

Meinasin tähän nyt alkuun vääsätä jonkun paasauksen mäkihypystä sekä yhdistetyn tilasta, mutta nyt en jaksakaan. Ehkä sitten kun jossain vaiheessa energiaa on enemmän. Olen joka tapauksessa hyvin huolissani näistä kahdesta hienosta lajista. Sellaista on sitten jossain vaiheessa luvassa.;)

------

Juu, ehkä minä koetan vielä vähän vääntää kandia tänään. Sitten vain aikaisin nukkumaan, jotta jaksaa jatkaa huomenna.:)