Tästä on tänään tulossa hyvin hyvin pitkä päivä. Noin tunnin päästä alkaa ruotsin kirjoittamisen kurssi, sen jälkeen on vuorossa neljän tunnin mittainen rypistys soisaalipolitiikka ja vielä illalla kasvatuspsykologian tentti. Tuskin maltan jo odottaa, että pääsen takaisin kotiin ja saan istahtaa hetkeksi. Ehkä vasta sitten aloitan tekemään sosiaalipolitiikan luentopäiväkirjaa, joka pitää palauttaa viimeistään ensiviikon perjantaina.
------
Katselen tässä samalla lätkämatsia Suomen ja svedupellejen välillä. En vain suostu ymmärtämään, miten aina juuri näitä neitejä vastaan pelatessa peli näyttää niin vaikealta. Lisäksi tässäkin matsissa on toistunut jo tutuksi tullut pikku seikka: suomalaisilla kun on tapana saada vastustajan maalivahti näyttämään paremmalta kuin mitä on. Kaikella kunnioituksella Henrik Lundqvistia kohtaan, mutta ei hänen tämä meneillään oleva kautensa ole mitenkään ihmeellinen ollut. Joten äijät, peliä kiitos! No joo, ei se katastrofi ole, vaikka tulisi tappiokin, varsinkin jos numerot säilyvät näissä lukemissa (3-0), sillä tuolloin Suomi selviäisi kuitenkin ilman karsintaa suoraan puolivälieriin ja kohtaisi siellä voittajan otteluparista Tshekki-Latvia, eli ensiksi mainittu tulisi todennäköisesti vastaan. Eikä sekään täysin mahdoton vastus ole. Joten mielenkiinnolla jäämme odottamaan tulevaa.
------
Illalla on edessä joukkuemäki. Eilen kuulimme valitettavia uutisia: Ahosen polvi on nimittäin sen verran pahassa kunnossa, että hän ei kykene osallistumaan tähän kilpailuun. Olympiaura katkesi siis hänen kohdaltaan kaikella todennäköisyydellä varsin harmittavasti. Suomi siis hyppää tänään joukkueella ja hyppyjärjestyksessä Peikko, Janne Happonen, Kalle Keituri ja Harri Olli. Meillä on kuitenkin kasassa ilman Ahostakin sen verran iskukykyinen joukkue, että kaikki on mahdollista. Peikko on nimittäin avaajana sen verran kova ja luotettava, että muiden luulisi olevan helppo hypätä hänen jälkeensä. Niin, ja nyt Ollin on pakko hypätä hyvin. Toivottavasti vain tämä nuorempi kaarti olisi pukujensa kanssa sen verran tarkka, että mitään hylkäämisiä ei enää sattuisi.
------
Vielä tämä viikko ja sitten edessä on onneksi viikon loma. Ajattelin ensiviikon alkupuolella lähteä Helsinkiin vierailulle, ja siellä onkin sitten lauantaina edessä paikkallisten kollegojemme 60-vuotisvuosijuhla, jota odotan mielenkiinnolla. Mutta joka tapauksessa viikon loma tekee tässä vaiheessa hyvää, ehkä sen jälkeen jaksaa taas innolla suunnata katseensa jos jonkinmoisiin esseisiin, tentteihin ja kursseihin.
------
Mutta joo, ehkä minä nyt syvennyn katsomaan kunnolla tämän viimeisen erän viimeiset peliminuutit ja sen jälkeen ryhdyn harkitsemaan luennolle lähtemistä. Tuntuu vain, että olisin jo näin aamutuimaan saanut ruotsista tarpeekseni, ja nyt tovin päästä pitäisi vielä kirjoittaa sitä. Eikä! Onko pakko? Kaiketi on, sillä en minä kuitenkaan kotona mitään järkevää saisi aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti