------
Ulkona on taas ihan kauhean kylmä. Ehkä se kevät hyvällä tuurilla joskus tulee. Mutta juuri nyt ei kyllä paljoa huvita ulkoilla. Hyvä jos uskaltaa päänsä ulos kammiosta pistää. Tänäänkin kun vierailin parin kaverin kanssa keskustassa, niin liikkuminen muistutti lähinna juoksemista paikasta toiseen. Ulkona ei tosiaankaan huvittanut kauaa seisoskella. Nytkin kun katselen ulos ikkunasta, niin siellä pyryttää ja kovasti.
------
Nämä pari viimeistä päivää ovat sikäli olleet minulle varsin erikoisia, sillä olen puhunut lähinnä englantia. Joo, minä puhumassa englantia, ajatuskin kuulostaa varmasti hyvin oudolta! Eräs ystäväni tuli nimittäin vierailull Helsingistä ja toi mukanaan tsekkiläisen vaihto-oppilaan. Olemme siis viettäneet tämän päivän lähinnä hiukan esitellen Turkua, sikäli kun sää on sallinut. Mutta tekee minulle kyllä todella hyvää puhua välillä englantia, josko se pakollinen suullinen osuuskin tulisi joskus suoritettua, kun sitä vähän rohkaistuu.;D
------
Joo, voisin melkein sanoa: mitäs minä sanoin! Mutta, se viimeinen kierros suurmäen kilpailussa ei mennyt ihan niin kuin piti. Luulen, että suurin osa ajattelee varmaan, että eipä Peikon pää kestänyt, mutta itse en usko siihen. Luulen, että totuus on lähempänä, sitä mitä Hoopi Hänninen selostuksessaan puhui: eli kun vauhtimäki alkaa hiukkasen sulaa, siitä tulee tietyllä tapaa tahmeampi, ja tämä ei ole koko kaudella eikä oikeastaan koskaan ollut Peikon vahvin osa-alue. Pelkillä olosuhteilla tulosta ei toki voi selitellä, mutta silti uskon kuitenkin, että suurimmalta osin tulos selittyy juuri tuolla pikku seikalla. Mutta Peikon ensimmäinen hyppy oli loistava! Juuri sitä mitä hän osaa, juuri tuohon suoritukseen olen koko kauden ajan uskonut. Tuota loistokkuutta olen kaivannut. Tiesin, että se tulee kauden tärkeimmällä hetkellä. Peikko on aina ollut suurten kisojen mies. Huolimatta toisen kierroksen hienoisesta epäonnistumisesta pidän Peikon suoritusta näiden kisojen parhaana suomalaismäkimiehen suorituksena.
------
Maanantaina odottaa sitten joukkuemäki. Tällä hetkellä tilanne ei näytä suomalaissilmin katsottuna kovinkaan valoisalta: Havu hylättiin suurmäen kilpailussa, Hapa normaalimäessä, Ahosella on polven kanssa ongelmia. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme täysin Peikon varassa. Ei sekään mikään maailman huonoin tilanne ole, mutta muistanette kuitenkin mitä kävi vastaavassa tilanteessa viime vuoden Liberecin MM-kilpailujen joukkuemäessä: tuolloinhan Suomi sijoittui kuudenneksi joukkueella Peikko, Keituri, Larinto ja Olli. Kaikki muut Peikkoa lukuunottamatta floppasivat täysin. Joten jos ja toivottavasti kun Suomi maanantaina ottaa joukkuemäestä mitalin, niin voi kai sanoa, että se tulee monen mutkan kautta.
------
Tämän enempää en olympialaisista viitsi edes puhua. Ryynäsen kohtalo ensimmäisessä yhdistetyn kilpailussa kuitenkin säälittää: eroa hiihtoladulle lähdettäessä oli kuitenkin seuraavaan puolen minuutin luokkaa, ja sitten tuli se ikävä kaatuminen, joka viimeistään pilasi mahdollisuudet jos nyt ei mitaliin niin ainakin sijoitukseen kymppisakissa. Kahdeksas kilpailupäivä on siis menossa, ja Suomella on tällä hetkellä yksi mitali (Peetu Piiroisen hopea half pipesta), joten eiköhän se kerro kaiken oleellisen. Tällä hetkellä tuntuu täysin utopistiselta puhua yli 10 mitalin saaliista, toki ihmeitähän me kaikki toivomme enemmän tai vähemmän joka päivä aiheesta riippumatta. Joskus niitä myöskin saattaa tapahtua.
------
Mutta joo, ehkä minä nyt syvennyn kannustamaan ruotsalaiset kumoon kaikissa lajeissa. Miten voikin olla niin vastenmielistä katsoa niin rehentelevien hannuhanhien menoa. Eihän ne saa pärjätä missään! Maanantaina on tiedossa hyvin mielenkiintoinen päivä tenttineen ja sosiaalipolitiikan luentoineen. Ehkä minä huomenna luenkin jossain vaiheessa.
------
Nämä pari viimeistä päivää ovat sikäli olleet minulle varsin erikoisia, sillä olen puhunut lähinnä englantia. Joo, minä puhumassa englantia, ajatuskin kuulostaa varmasti hyvin oudolta! Eräs ystäväni tuli nimittäin vierailull Helsingistä ja toi mukanaan tsekkiläisen vaihto-oppilaan. Olemme siis viettäneet tämän päivän lähinnä hiukan esitellen Turkua, sikäli kun sää on sallinut. Mutta tekee minulle kyllä todella hyvää puhua välillä englantia, josko se pakollinen suullinen osuuskin tulisi joskus suoritettua, kun sitä vähän rohkaistuu.;D
------
Joo, voisin melkein sanoa: mitäs minä sanoin! Mutta, se viimeinen kierros suurmäen kilpailussa ei mennyt ihan niin kuin piti. Luulen, että suurin osa ajattelee varmaan, että eipä Peikon pää kestänyt, mutta itse en usko siihen. Luulen, että totuus on lähempänä, sitä mitä Hoopi Hänninen selostuksessaan puhui: eli kun vauhtimäki alkaa hiukkasen sulaa, siitä tulee tietyllä tapaa tahmeampi, ja tämä ei ole koko kaudella eikä oikeastaan koskaan ollut Peikon vahvin osa-alue. Pelkillä olosuhteilla tulosta ei toki voi selitellä, mutta silti uskon kuitenkin, että suurimmalta osin tulos selittyy juuri tuolla pikku seikalla. Mutta Peikon ensimmäinen hyppy oli loistava! Juuri sitä mitä hän osaa, juuri tuohon suoritukseen olen koko kauden ajan uskonut. Tuota loistokkuutta olen kaivannut. Tiesin, että se tulee kauden tärkeimmällä hetkellä. Peikko on aina ollut suurten kisojen mies. Huolimatta toisen kierroksen hienoisesta epäonnistumisesta pidän Peikon suoritusta näiden kisojen parhaana suomalaismäkimiehen suorituksena.
------
Maanantaina odottaa sitten joukkuemäki. Tällä hetkellä tilanne ei näytä suomalaissilmin katsottuna kovinkaan valoisalta: Havu hylättiin suurmäen kilpailussa, Hapa normaalimäessä, Ahosella on polven kanssa ongelmia. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme täysin Peikon varassa. Ei sekään mikään maailman huonoin tilanne ole, mutta muistanette kuitenkin mitä kävi vastaavassa tilanteessa viime vuoden Liberecin MM-kilpailujen joukkuemäessä: tuolloinhan Suomi sijoittui kuudenneksi joukkueella Peikko, Keituri, Larinto ja Olli. Kaikki muut Peikkoa lukuunottamatta floppasivat täysin. Joten jos ja toivottavasti kun Suomi maanantaina ottaa joukkuemäestä mitalin, niin voi kai sanoa, että se tulee monen mutkan kautta.
------
Tämän enempää en olympialaisista viitsi edes puhua. Ryynäsen kohtalo ensimmäisessä yhdistetyn kilpailussa kuitenkin säälittää: eroa hiihtoladulle lähdettäessä oli kuitenkin seuraavaan puolen minuutin luokkaa, ja sitten tuli se ikävä kaatuminen, joka viimeistään pilasi mahdollisuudet jos nyt ei mitaliin niin ainakin sijoitukseen kymppisakissa. Kahdeksas kilpailupäivä on siis menossa, ja Suomella on tällä hetkellä yksi mitali (Peetu Piiroisen hopea half pipesta), joten eiköhän se kerro kaiken oleellisen. Tällä hetkellä tuntuu täysin utopistiselta puhua yli 10 mitalin saaliista, toki ihmeitähän me kaikki toivomme enemmän tai vähemmän joka päivä aiheesta riippumatta. Joskus niitä myöskin saattaa tapahtua.
------
Mutta joo, ehkä minä nyt syvennyn kannustamaan ruotsalaiset kumoon kaikissa lajeissa. Miten voikin olla niin vastenmielistä katsoa niin rehentelevien hannuhanhien menoa. Eihän ne saa pärjätä missään! Maanantaina on tiedossa hyvin mielenkiintoinen päivä tenttineen ja sosiaalipolitiikan luentoineen. Ehkä minä huomenna luenkin jossain vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti