Viikonloppu Varkaudessa vierähti nopeasti, mutta alkuviikosta en sitten olekaan enää niin varma... Kun lauantaina alkuillasta sinne saavuin, kaikki eteni "suunnitelmien mukaan" aina maanantaiaamuun asti: lauantaina tapasin äidinäitini ja sunnuntaina sitten isänäitini ja isänpuolen serkkujani. Miten paljon lapsi ehtiikään vuodessa kasvaa ja varttua: Serkkuni tytär oli vuoden vanha, kun hänet näin viimeksi. Silloin hän ei osannut vielä puhua, ja oli vielä muutenkin niin pikkuinen. Nyt kuitenkin kaksi vuotiaana hän on jo niin iso tyttö että! Oikein kaksinkertainen isosisko vieläpä. Kuten äitini aina tapaa sanoa: "lapset ne vaan kasvavat, mutta mehän ei koskaan vanheta!" Niinpä. Kaiken lisäksi kuulin, että tyttö, jota olen hoitanut aivan pienestä pitäen on nyt lähtenyt esikouluun. "Niin se aika kulkee".
------
No, maanantaiaamuna sitten heräsin kamalaan kurkkukipuun ja päänsärkyyn. Jääräpäisenä en tietenkään kiinnittänyt siihen mitään huomiota, saati sitten aluksi ilmoittanut kenellekään kivuistani mitään, mutta sitten kun iltapäivällä minua alkoi palella aivan kamalasti, minun oli pakko nöyrtyä. Mittasin kuumeeni ja totesin: 38, 8. Ensimmäinen reaktioni oli: "mitä?! minullako? Milloin minulla on viimeksi ollut edes vähän kuumetta? Ruumiin lämpötilani on normaalistikin niin alhainen, että sen noustessa jo lähelle 37:ää, olen todellakin kipeänä. En kuitenkaan malttanut pysyä päivää kauempaa sisällä nököttämässä, vaan heti tiistaina olinkin jo hyvää vauhtia reippailemassa kohti keskustaa (matkaa siis joku 6-7km, matka jota en missään nimessä Turussa edes harkitsisi käveleväni) tapaamaan luokioaikaista kaveriani, jonka kanssa emme olleet nähneet vuoteen. Omaa hölmöyttäni minua alkoi kuitenkin illalla jopa vähän huimaamaan ja kuume nousi... Ei kun takaisin TV:n ääreen tuijottamaan olympialaisia, ja nimenomaan jotain painonnostoa, joka ei voisi vähempää kiinnostaa... Ja kun jalkapalloakin voisi näyttää lievästi sanottuna enemmän, niin... Pari eilinen tuntui kyllä aika pitkältä... Ei sillä, on ollut hauskaa naureskella ruotsalaisille, joilla ei ole oikein vieläkään sitä kultaa, mikä taas Suomelta löytyy... Ja toivottavasti ei tulekaan... Hahaa!!!:D
------
Tämän päivän olenkin sitten taas vaihteeksi viettänyt junassa... Matka on pitkä, mutta siihen alkaa oikeastaan jo tottua ja kaupungit toistensa välissä alkaa todellakin muistaa jo unissaan...:D Mutta ei sen väliä... Tärkeintä vain on, että nyt minulla ei todellakaan ole kuumetta, ja olen täysin valmis huomiseen työpäivään... Ja sitä seuraavaan iltaan, joka ei jostain kumman syystä saa venyä liian pitkäksi... Ei krapulassa töihin... En todellakaan suosittele..:D
------
Juuri nyt katselen tässä samalla, kuinka niin erilainen pariskunta rakentaa yhteistä kotia... "Kaupunkilaisneito ja maalaisjuntti"-tyyliin... Eli menossa Teoria miehistä... Ja joka torstainen sarjailtani... Pitäisi vain päättää, jaksanko herätä aamulla katsomaan Seppälän finaaliuintia... ja jaksanhan minä...:DDD
------
Tämän viikonkaan aikana en ole Runebergia päässyt unohtamaan, vaan olen jälleen valinnut tähän loppuun pienen pätkä rikastuttamaan elämää. Eli vuorossa pätkä runosta " Kotiin-tulija":
--
"Yö valon vie,
kolkko ja kylmä on tie,
talvenpa taakea ies
saartavi salon ja maan;
luonas, oi leimuava lies,
lempi ja kevät on vaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti