Huomenna todellakin uudestaan... niin siis sinne verotoimistoon... sinä sateisena päivänä... Taitavat saada minusta siellä oikein kunnon riesan. Mutta minkäs minä sille voin, että en vain satu ymmärtämään mistään mitään! Ja he siellä käyttävät kyllä senkin tilaisuuden hyväkseen huijatakseen minulta rahaa, mutta onneksenipas minulla onkin lähipiirissäni ihmisiä, jotka todellakin ymmärtävät asioista minua enemmän ja voivat näin ollen neuvoa ja opastaa. Taidan todellakin rampata siellä niin kauan, että saan hoidettua asiani haluamalleni kontolle... Hahaa, verotoimisto, täältä sitä taas tullaan!!
-------
Sitä tuli taas eilen otettua, ja kunnolla, mikä ei sinällään ole yllätys minut hyvin tunteville. Eksyimme sitten, kuinka ollakaan, näihin eilen täällä hyväntekeväisyysottelun jälkeisiin "NHL:n jälkipeleihin"... Ystäväni sai suoraan pokelta kuulla kommentin:"ooks tulos nhl:n jälkipeleihin, vai?" Paikan normaali ikäraja on jotain 22, joten normaalioloissa meillä ei olisi ollut sinne mitään asiaa, mutta perhana... Totta kai sitä täytyy käyttää kaikki mahdolliset keinot, jotta pääsee tutustumaan näihin itselle vielä "kiellettyihin paikkoihin":DDDD Meno siellä oli kuitenkin vähän liian laimeaa meidän makuumme, joten päätimme siirtyä eteenpäin... Ja se meno todellakin vain parani... Ja ennenkuin sitä ehti edes huomaamaan, olikin jo ottanut ehkä jokusen liikaa... mutta sellaista sattuu... enemmän tai vähemmän... yleensä vähän enemmän, mistäköhän sekin johtuu...:DDD
Tanssiminen, nauraminen ja kunnon irroittelu hyvien ystävien kanssa nostaa ajatukset helposti pois kaikista arjen ongelmista ja ajatuksista... Se nostaa päähän helposti myös ajatuksen: "Milloin uudestaan? Heti huomenna?" Ja nyt joo, todellakin heti huomenna... Uudestaan, uudestaan!!! Ensin sinne pirun verotoimistoon, ja heti sen jälkeen... Täytyyhän sitä nyt sentään viikonmittaista lomaa vähän juhlistaa... Ja tavata kavereita ennen kuin lauantaina lähden Varkauteen vähän sukuloimaan ja katsomaan, millainen meininki siellä on... Rohkenen sitä meininkiä jo nyt vähän epäillä, eihän se ole Turku... Niin, eihän mikään ole, eikä voikaan olla... Meidän maailman napamme!!:D
------
Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan... Elämästähän ei lopulta koskaan tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu... Joten sitä odotellessa taas pienoinen pätkä Runebergia runosta Onnelle:
"Taiat toivon, riemun tarhain,
valo, rauha, rakkaus,
kaikki oli, kaikk' on parhain
mulla elon rikkaus;
sun vain aina säikähytti
kutsuni, et tullut luo;
tomun vieno, heikko tytti,
mullekin jo hymys suo!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti