Ja taasen on muutama pienoinen tovi vierähtänyt edelliskerrasta. Mutta minkäs minä sille voin, kun aika vain tuntuu kuluvan niin nopeasti kaiken muun parissa;) Nyt kuitenkin ajattelin hetkeksi irtautua omasta maailmastani ja tehdä jotain muuta.:)
------
Ensimmäinen periodi lähestyy vain loppuaan. Kauheaa, että nyt on jo lokakuu loppu: mihin se syyskuu saati tämä lokakuu oikein kului? Nyt täytyisi alkaa sitten kunnolla paneutumaan tuohon kandiin/Westh-projektiin. Vajaan kuukauden päästä siitä nimittäin täytyisi olla jo osa tekstistä valmiina. Niin, ja mitäs kaikkea minun täytyisi sitä ennen tehdä? En edes uskalla ajatella. Mut nyt ajattelin pari seuraavaa päivää "uhrata" siihen, joskos se tästä sitten lähtisi kunolla liikkeelle ja rullaamaan. Josko nyt sitten saisin valmiiksi sen näin luetaan -version ja aloittelisin kunnolla sitä vertailua Agricolaan:)
------
Porukatkin tulevat sitten tällä viikolla vierailulle. Täytyisi vain keksiä perjantaiksi veljille jotain tekemistä, kun isä ja äiti lähtevät laivalle. No, eiköhän niitä ideoita ilmene ihan itsestään sitten loppujen lopuksi. Katsoo vain mitä huominen tuo tullessaan;)
------
Ajatella, että kohta on jo joulu. Niin, ja alkaa se ainainen hössötys (äiti on aloittanut jo kesäkuussa, ei kannata edes kysyä). No, onhan joulussa paljon hyvääkin: silloin voi rauhoittua kunnolla ja olla miettimättä mitään tai ainakin koettaa olla. Silloin voi vain katsella valkoista maisemaa ja nauttia suklaasta, kynttilöistä ja hyvästä seurasta (joo, Varkaudessa on jo nyt valkoinen maa, ainakin osittain)! Niin, ja silloin voi istahtaa siihen valmiiseen joulupöytään ja nauttia siitä valmiista vielä ainakin toistaiseksi, vai voiko? Olen vähän kuullut toisenlaisia mielipiteitä;)
------
Miten minusta tuntuu, etten osaa kirjoittaa enää ollenkaan. Mielessäni on vaikka kuinka paljon kaikkea, mutta en vain saa niitä enää puetuksi tänne mihinkään muotoon. Tuntuu väkinäiseltä. En kai vain ole kirjoittanut viime aikoina liikaa, voisiko se kenties olla mahdollista?;) Että olisin jotenkin "turtunut", ja että tämä alkaisi olla jonkin asteista pakkopullaa. En tiedä, enkä tiedä jaksanko edes ajatella. Olisi vain niin kiva kirjoittaa, mutta en tiedä miten.
------
No, ehkä voisin tiivistää elämääni siten, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin, ja olen tyytyväinen. Ei kai paremmin voi ollakaan:)
------
Mistä tietää, että talvi lähestyy? Enkä nyt tarkoita ensilunta. Mielessäni on vain lähinnä talvilajien maailmancupien avausten lähestyminen (esim. alppihiihto nyt viikonloppuna:). Vastahan en äsken päättyivät. Vuoden yksi ihanimmista hetkistä: ne ensimmäiset kisat, kun haetaan vielä tuntumaa:)
------
Jahas, täytyisi varmaan tehdä huomiseksi jonkinlaista ostoslistaa. Pitäisi nimittäin ryhtyä miettimään perjantaiksi veljille jotain ruokaa. Kelpaisikohan sienet niille? Tuskin, mutta ainahan sitä voi yrittää.:)
------
Kohta se uni taas kutsuu, joten tämän illan ratoksi (ja myös hyvin pitkästä) muistan taas teitä lyriikoilla. Eli se legendaarinen Sininen uni:
--
"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä siniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
-
On sillä uninen takki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.
On sillä sininen auto ja se auto hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
-
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.
-
Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti