Aamujumitusta

Huomenta vaan kaikille! Tiedän, että nyt on jotenkin epäinhimillinen aika kirjoittaa, mutta teenpä sen silti.:)
------

Olen siis nyt täällä Helsingissä, tulin eilen. Ystäväiseni lähti tuossa kouluun, joten ajattelin, että minulla on tässä sujuvasti hetki aikaa tehdä jotain järkevää tai vähemmän järkevää ennen kuin lähden isosetäni ja isotätini luo käymään. Kiva nähdä heitäkin pitkästä aikaa! Huomenna on tarkoitus nähdä lisäksi paria kaveriani sekä vierailla illalla tätini luona tuossa melkein naapurissa. Lauantaina ajattelinkin sitten kotiutua jo hyvissä ajoin takaisin Turkuun (eli mitä ilmeisimmin aamulla). En tiedä miksi niin aikaisin, tuntuu vaan siltä, että on pakko päästä kotiin:) Älkää edes kysykö, miksi sitten lähdin matkaan, jos kerta minun on aivan heti pakko päästä takaisin kotiin. Minä vain lähdin.
------
Viime aikoina minua on väsyttänyt ihan kiitettävästi, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Olen yöni nukkunut suhteessa ihan hyvin, joten ihmetykseni on sitäkin suurempi. Sen lisäksi että väsyttää, minua ei oikein huvita tehdä mitään. Tuntuu, että mikään ei jaksa kiinnostaa. Syytän stressiä ja tätä koko alkusyksyä, ei vaan ole jäänyt liikaa aikaa itselleen, ja tässä taitaa nyt sitten näkyä tulos. Kaipaisin jotain kunnon irtiottoa arjesta, että voisin edes hetken olla ajattelematta, sitä mitä pitäisi tehdä mielellään hyvin pian.
------
Ulkona taitaa sataa vettä. Eikö nyt pitäisi jo ennemmin tulla lunta, eikä tuota ärsyttävää vesisadetta? Vettä on tullut taas enemmän kuin laki sallii. Kaipaan lunta ja pakkasta, sitä kaunista talvista lumimaisemaa. Voi..:) Lumesta ja pakkasesta puheen ollen, ajattelin leipoa viikonloppuna. Niin, se miten se liittyy lumeen ja pakkaseen, on hämärän peitossa:) Ajattelin kuitenkin kokeilla tehdä valkoisia pipareita kokeeksi, jotta voisin sitten tehdä onnistuneen annoksen niitä järjestömme myyjäisiin marraskuun lopulle. Eikä kuulema edes haittaa, jos ensimmäinen tai toinen koeannos epäonnistuu, syöjä kyllä löytyy:)
------
Onpa taas järkevää tekstiä. Tuntuu, että aivot on ihan jäässä, eikä ajatus kulje ei sitten millään. Ehkä se on tämä aamu tai sitten ei. Joo, ehkä palaan asiaan taasen kun minulla on ehkä jotain järkevääkin sanottavaa enkä vain jumita ja jauha turhanpäiväisiä asioita. Pitäisiköhän sitä mennä takaisin nukkumaan? Vielä ehtisin nukkua parisen tuntia ennen kuin täytyisi lähteä taivaltamaan metroasemalle. Nukkuminen voisi sikälikin olla hyvä idea, että jaksaisin sitten olla isosetäni ja isotätini luona jokseenkin pirteänä ja ihmenä.:)

Iloinen ja tyytyväinen

Ja taasen on muutama pienoinen tovi vierähtänyt edelliskerrasta. Mutta minkäs minä sille voin, kun aika vain tuntuu kuluvan niin nopeasti kaiken muun parissa;) Nyt kuitenkin ajattelin hetkeksi irtautua omasta maailmastani ja tehdä jotain muuta.:)

------

Ensimmäinen periodi lähestyy vain loppuaan. Kauheaa, että nyt on jo lokakuu loppu: mihin se syyskuu saati tämä lokakuu oikein kului? Nyt täytyisi alkaa sitten kunnolla paneutumaan tuohon kandiin/Westh-projektiin. Vajaan kuukauden päästä siitä nimittäin täytyisi olla jo osa tekstistä valmiina. Niin, ja mitäs kaikkea minun täytyisi sitä ennen tehdä? En edes uskalla ajatella. Mut nyt ajattelin pari seuraavaa päivää "uhrata" siihen, joskos se tästä sitten lähtisi kunolla liikkeelle ja rullaamaan. Josko nyt sitten saisin valmiiksi sen näin luetaan -version ja aloittelisin kunnolla sitä vertailua Agricolaan:)

------

Porukatkin tulevat sitten tällä viikolla vierailulle. Täytyisi vain keksiä perjantaiksi veljille jotain tekemistä, kun isä ja äiti lähtevät laivalle. No, eiköhän niitä ideoita ilmene ihan itsestään sitten loppujen lopuksi. Katsoo vain mitä huominen tuo tullessaan;)

------

Ajatella, että kohta on jo joulu. Niin, ja alkaa se ainainen hössötys (äiti on aloittanut jo kesäkuussa, ei kannata edes kysyä). No, onhan joulussa paljon hyvääkin: silloin voi rauhoittua kunnolla ja olla miettimättä mitään tai ainakin koettaa olla. Silloin voi vain katsella valkoista maisemaa ja nauttia suklaasta, kynttilöistä ja hyvästä seurasta (joo, Varkaudessa on jo nyt valkoinen maa, ainakin osittain)! Niin, ja silloin voi istahtaa siihen valmiiseen joulupöytään ja nauttia siitä valmiista vielä ainakin toistaiseksi, vai voiko? Olen vähän kuullut toisenlaisia mielipiteitä;)

------

Miten minusta tuntuu, etten osaa kirjoittaa enää ollenkaan. Mielessäni on vaikka kuinka paljon kaikkea, mutta en vain saa niitä enää puetuksi tänne mihinkään muotoon. Tuntuu väkinäiseltä. En kai vain ole kirjoittanut viime aikoina liikaa, voisiko se kenties olla mahdollista?;) Että olisin jotenkin "turtunut", ja että tämä alkaisi olla jonkin asteista pakkopullaa. En tiedä, enkä tiedä jaksanko edes ajatella. Olisi vain niin kiva kirjoittaa, mutta en tiedä miten.

------

No, ehkä voisin tiivistää elämääni siten, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin, ja olen tyytyväinen. Ei kai paremmin voi ollakaan:)

------

Mistä tietää, että talvi lähestyy? Enkä nyt tarkoita ensilunta. Mielessäni on vain lähinnä talvilajien maailmancupien avausten lähestyminen (esim. alppihiihto nyt viikonloppuna:). Vastahan en äsken päättyivät. Vuoden yksi ihanimmista hetkistä: ne ensimmäiset kisat, kun haetaan vielä tuntumaa:)

------

Jahas, täytyisi varmaan tehdä huomiseksi jonkinlaista ostoslistaa. Pitäisi nimittäin ryhtyä miettimään perjantaiksi veljille jotain ruokaa. Kelpaisikohan sienet niille? Tuskin, mutta ainahan sitä voi yrittää.:)

------

Kohta se uni taas kutsuu, joten tämän illan ratoksi (ja myös hyvin pitkästä) muistan taas teitä lyriikoilla. Eli se legendaarinen Sininen uni:

--

"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,

niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä siniset tossut ja niillä se sipsuttaa,

se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

-

On sillä uninen takki ja sininen, uninen vyö

ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.

On sillä sininen auto ja se auto hyrrää näin:

surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

-

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan

ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.

Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.

Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.

-

Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu

ja sinilintu ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,

se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa."

Ei mitään järkevää

Minä jo ehdin ajattelemaan, että kun syksy saapuu, niin arkikin koittaa ja minä tätä myöten jaksan siis kirjoitella tännekin jotain. Niinhän minä luulin. Tai en oikeastaan tiedä, onko kyse niinkään jaksamisesta, vaan ehkä lähinnä siitä, että aika on aika tiukilla. Tai ei nyt ihan liian tiukilla kuitenkaan, mutta parempaakin tekemistä on ollut.;)

------

Harvinainen hetki tällä viikolla: voin vain istua aloillani. Toki tuolla taustalla odottaa pieni siivousurakka (reilun viikon takaisten bileiden jäljet voisin ehkäpä siivota). Mutta aion nauttia tästä hetkestä: ei ole kiire minnekään, eikä minun tarvitse ajatella sen suuremmin mitään. Tai ainakin voin huoletta siirtää ajatukseni muutamalla minuutilla eteenpäin.

------

Keskiviikkona on siis ainejärjestömme teekutsut, jotka toimivat etkoina illan "suurille" Time Traveling -bileille (kaikkien mahdollisten ja mahdottomien edellytetään tulevan paikalle ja tukemaan meidän toimintaamme). Torstain tarkoituksena on puolestaan suunnata katsomaan, kuinka kuopiolaiset tulevat kaatamaan turkulaiset jääkiekossa ja jatkamaan näiden "mestareiden" alamäkeä. Niin, perjantaina onkin sitten jokavuotiset tutustumisbileet, joiden puitteissa riittää vielä mietittävää. Kun lauantai sitten saapuukin, niin silloin tulee myös ystäväni Helsingistä käymään. Kovin montaa rauhanhetkeä ei siis nyt alkaneella viikolla tule olemaan. Ja kun vielä ajattelenkin, että täytyisi vielä jatkaa Westh-projektia...

------

Olen huomannut, että paikallaan oloon ei tänä syksynä eikä varmaan keväälläkään ole liikaa aikaa. Ei sillä, että se haittaisi, vaan iltaisin on lähinnä ollut hyvin väsynyt olo. Viikonloppuisinkaan ei ole huvittanut sen suuremmin (paitsi tuossa noin reilu viikko sitten;) tehdä mitään sen erityisempää, kotona olo on maistunut sitäkin paremmin. Toisaalta olen myös ajatellut ja tiedostanut, että ainakin osittain hommat vähenevät vuoden vaihteen jälkeen, joten sitäkin odotan innolla. En tiedä olenko tulossa vanhaksi vai mikä on, mutta tuntuu, että nykyään stressaan asioista entistä enemmän. Stressin hallinta -kurssi tulee kyllä tarpeeseen;)

------

Ehkä minun täytyisi siirtyä siivoamaan, kun ei tästä meinaa nytkään tulla mitään. Kun rupean miettimään, mitä minulle on tapahtunut, niin ensimmäisenä tulee mieleen, ettei nyt mitään erikoista. Mutta onhan kaikkea tapahtunut, en vain oikein osaa panna ajatuksiani nyt sen suuremmin tekstiksi. Ehkä se on tämä syksy..