Taisi sitten tulla takatalvi tännekin suunnalle, tai ainakin toivottavasti tämä nyt olisi sitten se takatalvi, ettei nyt ainakaan enää uutta lastillista lunta tulisi. Niin, mikään ei koskaan ole hyvin: ensin valitan, kun ei ole lunta, ja nyt kun sitä sitten olisi, niin ei sekään ole hyvä! Kuitenkin tässä kevättä ja kesää odotellessa, ei oikein koko ajan lisääntyvä lumipeite paljon riemunkiljahduksia aiheuta. Tästä voi muuten tulla hyvin pitkä kevät ennen kuin kesäksi kääntyy.
------
Viikko Helsingissä sitten vierähti nopeasti, kuten aina. Tekemistä ja menemistä riittää siellä päässä aina vähän liiaksikin, on vain niin monta eri paikkaa, missä pitäisi vierailla. Lomalta reissu ei oikein kuitenkaan kunnolla tuntunut, sillä kun lopulta kotiin raahauduin ei oikein energia riittänyt enää yhtään mihinkään, hyvä että jaksoin kaupassa käydä. Mutta sitä se matkustaminen teettää: loppujen lopuksi paras matka on kotimatka!
------
Helsingissä tuli sitten vierailtua kaverini eli varapuheenjohtajamme kanssa sikäläisten kollegoiden 60-vuotisvuosijuhlassa (leikimme rikkaita ja kuljimme taksilla iltapuvut päällä. Joo, näitä elämän pieniä riemuja). Juhlat olivat hauskat ja mieleenpainuvat, mutta voinen todeta, meidän reilu puolitoista vuotta sitten olleet vuosijuhlat oli suhteessa paljon paremmin järjestetty: pääkaupunkilaiset suunnittelivat juhliaan puolisen vuotta, ja siellä oli hyvin monta pientä epäkohtaa (kahvin kanssa piti olla avec, vaan ei ollutkaan, tervehdyksiä ja lahjapöytää ryhdyttiin suunnittelemaan juhlan alkaessa, vieraiden saapuessa paikalle istumajärjestys oli vielä vaiheessa, tarjoilussa oli hyvin paljon ongelmia, vaikka nämä tarjoilijat olivat ammattilaisia, tanssien kanssa oli säätöä jne.). Me siis järjestimme vuosijuhlat noin kuukaudessa, ainahan pieniä ongelmia esiintyy, mutta mitään tuonkaltaista ei kuitenkaan. Voin siis todeta, että kyllä me osataan!
------
Isotätini ja isosetäni luona vieraillessani varmistui sitten sekin, että asun heidän isossa ja helkkarin hienossa talviasunnossaan ensi kesän, niin ja ilmaiseksi! Vaikka tosiaan jo osasin ennustaakin, että näin tulisi käymään, niin silti tuntuu jotenkin uskomattomalta, että nämä antavat asuntonsa minulle koko kesäksi ilman mitään korvausta, päinvastoin: minulle saatetaan jopa maksaa siitä! Kerronpa nyt siis jotain pientä tästä tulevasta kesäasunnostani: se on isosetäni lapsuudenkoti, kuudes kerros (ylin), kaksio, jossa on tilava alkovi, todennäköisesti minulla on siellä kaksi taulutelevisiota (elleivät he toista vie kesäasunnolleen), kalusteet ovat todella hulppeat jne. Ymmärtänette siis varmaan, että syksyllä tämä oma rakas kotini voi tuntua hieman alhaiselta asumismuodolta. Kesällä saatan siis erehtyä kuvittelemaan, että olisin rikas... Mutta ei kai se väärin ole!
------
Viimeiset pari päivää olen tässä yrittänyt epätoivoisesti vääntää sosiaalipolitiikan esseetä, joka on minulla roikkunut tuolta joulukuusta lähtien (palautusaikaa on onneksi toukokuun loppuun asti). Reilu kaksi sivua tekstiä täytyisi enää jostain kaivaa, sitten se olisi siinä ja voisi lähettää eteenpäin, ja saada opintopisteet kotiin! Ehkä minä huomenna saan kirjoitettua sen loppuun, sitten olisi yksi huolenaihe vähemmän (niitä muita ei sitten varmaankaan tarvitse luetella, mitä nyt esseitä ja tenttejä). Huomenna on kuitenkin tiedossa lautapeli-ilta, pitkästä aikaa jotain kivaa ja erilaista! Odotan jo innolla!
------
Äitini soitti tänään, ja kertoi minulle jotain hyvin mielenkiintoista, jonka ehdottomasti haluaisin nähdä: isäni ja setäni ottavat ensi perjantaina osaa "tuppervaara" kutsuille! Joo, ensimmäinen reaktio oli: siis mun setä?! Kuitenkin kun kuulin, että isänikin on sinne menossa, repesin totaalisesti: meidän isä, ei ikinä?! Toivottavasti joku tajuaa kuvata tilanteen, siitä saisi nimittäin vuosisadan komedian tehtyä! Ne kaksi perussavolaismiestä (kaikenlisäksi juuri meidän hyvin persoonallisen äänekkäästä ja sanavalmiista suvusta (mummi totesi kerran: "jos minä en ole mitään muuta aikaiseksi saanut, niin ainakin ääntä olen tähän maailmaan tuottanut paljon!"), että näin) kutsuilla naisten keskellä, joo. Siellä voi muuten kylän naisilla olla naurussa pitelemistä, kun veljekset pääsevät vauhtiin!
------
Raskausunet ovat taas viimeaikoina piinanneet minua pariinkiin otteeseen, viimeksi viime yönä. Eihän niissä sikäli mitään uutta ole, mutta näillä kahdella viimeisellä kerralla lapsen isäkin on esiintynyt unessa (aikaisemmin miestä paljoa näkynyt). Joo, se mies on tuttu tuolta syksyiseltä marraskuulta, eräältä hyvin kuuluisalta ja vaiherikkaalta illalta. No joo, kunhan nämä unet eivät tule tavaksi. Tutkimattomat ovat unieni tiet..
------
Katselin tuossa pitkästä aikaa elokuvan "Helmiä ja sikoja", ja se kyllä saa aina hyvälle tuulelle, varsinkin näin illan kääntyessä hiljalleen yöksi. Siitä innostuneena ajattelinkin lisätä tähän loppuun erään elokuvassa esiintyvän kappaleen lyriikat:
----
"Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa
mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa
--
Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään
saatan olla hiljaa, jos niin vaaditaan
saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan
--
Rakkaus on kuollut elämän virtaan
Pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan
pelasta mut
pelasta
--
Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin
voisin tulla takaisin ja hengähtää
mut sinä kun oot mennyt ei henkeäkään mulle jää
--
Maailman tuuliin mä menetin rakkaan
Pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan
Pelasta mut
pelasta
--
Heikosti tajuan mä elämisen taikaa
Pelasta minut, jos sinulla on aikaa
Pelasta mut
Pelasta
--
Pelasta mut
Pelasta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti