Vihdoinkin loma!

Tosiaankin, aivan ihanaa, kun vihdoinkin on tiedossa jonkinlainen loma! Noin viikon verran saa olla kaikessa rauhassa ajattelematta mitään. Tai no rauhassa ja rauhassa, siitä nyt en kuitenkaan mene takuuseen. Huomenna nimittäin kun Varkauteen suuntaan, niin voin olla melkein varma, että siitä on rauha kaukana, kun lapset kirmaavat keskiviikkona vain niin aikaisin aamusta. Eihän heitä toki voi velvoittaa olemaan hiljaa, joten minun täytyy vain sopeutua. Kuulema äitini mukaan kuitenkin jo odottavat minua: yksikin pieni poika on ollut äidillä hoidossa ihan pikkuisesta asti, nyt hän on siis noin neljävuotias. Muistan, kun muutin tänne Turkuun, niin hän jonkin aikaa väitti kiven kovaan, että olen muuttanut Turkkiin... Niin, Turku ja Turkki, melkein sama asiahan ne ovat!:D

------

Nyt illalla olenkin sitten yrittänyt vähän pakkailla. Mitä kaikkea sitä pitäisi ottaa mukaan ja mitä ei. Äh! Olen vain jotenkin niin huono pakkaamaan: aina tulee otettua mukaan aivan liikaa ylimääräistä... Esimerkiksi viikonlopun mittaiset Helsingin reissut vaativat aina semmoisen pienen matkalaukullisen tavaraa (täytyyhän minun nyt ainakin kaksi paria kenkiä ottaa mukaani ja muutama vaatekerta jne.), joten voitte kuvitella tavarani määrää, kun olen viikon verran poissa kotoa. Joo, sitä pitää aina jonkun verran karsia, sillä yleensä ajattelen, että eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tarvitsisin tuota, tuota ja vähän vielä tuota..Ihan vain varmuuden vuoksi... Joo niin, varmaan!

------

Niin, lauantaina minulla oli siis ne illanistujaiset. Oli todella hauskaa viettää aikaa muutamien opiskelukavereiden kanssa (kun nämä muutamat kutsumani kaverit eivät sitten ilmaantuneetkaan paikalle. En ymmärrä heidän logiikkaansa.), kiitos siis kaikille paikalla olleille!:D No, siitä kun sitten siirryimme baarin puolelle Edisoniin, niin ovella kun olin kaivamassa papereitani, niin poke ilmoittaa yksikantaan: "Sun paperit mä oonkin nähny joskus aiemmin!" Kyseessä oli siis sama poke, joka oli reilu vuosi sitten paljon Red hot chilissä, kun siellä porukan kanssa satuimme usein (siis joka viikonloppu ja molempina päivinä, joskus myös viikollakin) olemaan. Muutenkin siitä on melkein vuosi aikaa, kun olen viimeksi ollut paikassa, jossa tämä on pokena. Että joo, enhän minä koskaan ole missään liikkunut! Jonkinlainen pieni häpeän tunne kyllä nousi pintaan... Pitäisiköhän sitä joskus pitää taukoa? Alkaa nimittäin olla jo huolestuttavaa, kun poke muistaa...:o

------

Kerrankin olen valmistautunut junamatkaan niin, että aikomuksenani ei missään nimessä ole tarttua mihinkään tenttimateriaaliin. Käydessäni tänään kaupassa ostamassa matkaevästä mukaani tarttui nimittäin Ilta Sanomien F1-extra... Siinähän matkani menee rattoisasti, kun keskityn lukemaan niitä artikkeleita Räikkösestä, Kovalaisesta, sääntöuudistuksista ja siitä, miten talouskriisi vaikuttaa Formuloihin.. Ajattelin siis todellakin rentoutua seuraavan viikon ajan, enkä siis suostu ajattelemaan mitään opiskeluihin liittyvää. Tai ainakin pyrin siihen, voihan se nimittäin olla, että ota jotkin luentomuistiinpanot mukaan, ihan vain vaimentaakseni omantuntoni. Lauseoppi voisi olla hyödyllistä, sitä voisi nimittäin vaikka vahingossa oppiakin jotain!

------

Kaivelin tuossa aiemmin illalla vanhoja papereitani ja käsiini osui lukioaikaiset saksan muistiinpanot. Niistä sitten bongasin tämän Johann Wolfgang von Goethen riimityksen, johon silloin niin kovasti tykästyin. Muistan, kuinka kuuntelimme tuolloin tunnilla myös Rammsteinin vastineen tälle eli Dalai Laman. Ehkä voisin sitten seuraavaksi kerraksi yrittää jostain kaivaa nuo Rammsteinin lyriikat, mutta nyt siis Der Erlkönig:

----

"Wer reitet so spät durch Nacht und Wind?
Es ist der Vater mit seinem Kind;
Er hat den Knaben wohl in dem Arm,
Er faßt ihn sicher, er hält ihn warm.

---
"Mein Sohn, was birgst du so bang dein Gesicht?"
"Siehst, Vater, du den Erlkönig nicht?
Den Erlenkönig mit Kron und Schweif?"
"Mein Sohn, es ist ein Nebelstreif."

---
"Du liebes Kind, komm, geh mit mir!
Gar schöne Spiele spiel' ich mit dir;
Manch' bunte Blumen sind an dem Strand,
Meine Mutter hat manch gülden Gewand."

---
"Mein Vater, mein Vater, und hörest du nicht,
Was Erlenkönig mir leise verspricht?"
"Sei ruhig, bleib ruhig, mein Kind;
In dürren Blättern säuselt der Wind."

---
"Willst, feiner Knabe, du mit mir gehen?
Meine Töchter sollen dich warten schön;
Meine Töchter führen den nächtlichen Reihn,
Und wiegen und tanzen und singen dich ein."

---
"Mein Vater, mein Vater, und siehst du nicht dort
Erlkönigs Töchter am düstern Ort?"
"Mein Sohn, mein Sohn, ich seh es genau:
Es scheinen die alten Weiden so grau."

---
"Ich liebe dich, mich reizt deine schöne Gestalt;
Und bist du nicht willig, so brauch ich Gewalt."
"Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
Erlkönig hat mir ein Leids getan!"

---
Dem Vater grauset's, er reitet geschwind,
Er hält in den Armen das ächzende Kind,
Erreicht den Hof mit Müh' und Not;
In seinen Armen das Kind war tot."

------

The Kroisos vierailee MTV3:n Huomenta Suomessa 27.4.2009