Sunnuntai-illasta tähän hetkeen on tietooni ilmaantunut pari aivan huikeaa uutista: Tosiaankin ensin myöhään sunnuntai-iltana koin hämmennyksen hetkiä, kun itse kuningaskotka ilmoitti palaavansa jälleen kiusaamaan itävallan nuoria poikia Keski-Euroopan mäkiviikolle, ja vähän muuallekin;D Taisi sitten olla maanantai, kun sain selville, että yksi ehdottomista suosikkibändeistäni The Kroisos julkaisee vihdoin ja viimein kauan odotetun ensimmäisen levynsä, Panda Eyes, huhtikuun puolessa välissä! Uusi sinkku Someone to hold on sai myöskin ensiesiintymisensä maanantaina! Tätä päivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa kiitos siis Savon Sanomien, jonka sivuille satuin tuossa eräänä päivänä eksymään... Vielä en tosin ole korviini saanut tuota aivan varmasti loistavaa biisiä, koska kiitos koneeni edelleen toimimattoman äänentoiston en sitä myöskään vielä pysty kuuntelemaan. Koneelle sen sentään onnistuin lataamaan, mutta muuten onkin homma sujunut jotenkin onnettomasti. En minä sentään mikään tekniikan ihmelapsi ole! Täytyy kuitenkin kehitellä jotain...;DDDDD
------
Tänään onkin sitten tarkoitus suunnata mahdollisimman aikaisin (eli ennen puolta yötä) nukkumaan. Viime yö nimittäin jäi vähän lyhyeksi, kiitos tentin (kuka pahus on keksinyt aamutentit???). Onneksi olen kuitenkin saanut nukutuksi pari muuta edellistä yötä, joten aivan kauheita univelkoja ei niskassani ole. Niin, olen nukkunut, mutta myöskin nähnyt mielenkiintoisia unia... Viime yönä olin kirkkaan vihreä lähinnä jotain chiliä muistuttava örkki, joka asui muiden samankaltaisten örkkien kanssa jonkun koululaitoksen alakerrassa. No sitten toiset örkit eli tässä tapauksessa kirkkaan vihreät mutta neliskanttiset päättivät hyökätä matalaan majaamme. Onnistuin itse kuitenkin pakenemaan tältä hyökkäykseltä ulos asti, josta minut kuitenkin otettiin kiinni... Oli muuten ensimmäinen kerta koskaan kun näin unta, jossa olin jokin muu kuin mitä muuten olen. Varsin outoa...
------
No, taisi olla sunnuntain ja maanantain välinen yö, kun sitten vuorostaan näin unta... Sain siinä kirjeen eräältä minulle joitakin vuosia aiemmin ja jollain tapaa myös nykyisin tärkeältä ihmiseltä (häntä on paljon kiittäminen, siitä että olen ylipäänsä selvinnyt luokion piinaavuudesta). Kirjeen sisältöä en harmikseni sen tarkemmin muista, mutta hän lähetti kirjeen mukana myös valokuvan, jonka toisella puolella oli kuva hänestä nykyisin ja kääntöpuolella hänestä tarhaikäisenä. Sen muistan unesta, että siinä myöskin piilottelin tätä kirjettä. Tarkistin toki sitten maanantaina vähän unisymboliikkaa, ja kirje merkitsi jotain uutista ja valokuva puolestaan joitain menneitä muistoja. Sen tajusin, että tiedossa on ilmeisesti jotain uutisia liittyen ehkäpä jotenkin menneisyyteen (lähelle vai kauas?), mutta että miten tämä ihminen siihen liittyy? Vai onko hän vain jokin onneton välikappale kaikelle? En tiedä, eipä kai auta muu kuin vain odotella ja kuulostella, mitä uutisia minulle on mahdollisesti luvassa.
------
Huomenna olisi sitten taas tentti edessä, vaikka taitaa kyllä jäädä väliin. En vain ole tänään millään kyennyt lukemaan. Ehkä tosiaan on parasta levätä ja aloittaa vaikkapa huomenna lukemaan jo ensiviikon tenttiin, ja samalla voisin miettiä, mistä pitäisin puheen puheviestinnän kurssilla... Jos en ensiviikon perjantaihin mennessä eli päivään, jolloin pitäisi puhua, keksi mitään omasta mielestäni järkevää aihetta, niin minäpä otan revin hatusta puheen aiheesta, josta voisin puhua tuntitolkulla. Ihmiset odottakaa innolla tai pelätkää pahinta: voi olla, että joudutte kuuntelemaan jaarituksiani Hauta-Masasta tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä;D
------
Ihme kun korvistani ei vielä tule ulos pullaa. Innostuin viime viikonloppuna leipomaan litran taikinan pullaa: puolesta tein ihan tavallisia, ja lopusta tein elämäni ensimmäisen pullakranssin, ja se onnistui loistavasti! Tai ainakin loistavasti siihen nähden, että en tosiaan ole aiemmin sellaisia paljon leiponut. Nyt sitä pullaa sitten on, olen kuitenkin syönyt sitä myöskin jonkin verran... Olen sillä onnistunut unohtamaan kaiken muun hyvän, mitä kaappini sisältävät... Joten ehkä tämän kuun loppu ei olekaan aivan kauhea..:D
------
Niin, nyt on aivan pakko huomauttaa: vaikka täkäläiset kiekkoihmiset saittekin "suosikkinne" puolivälieriin SM-liigassa ja kerran hallin täyteenkin, niin voisitte silti otta savolaisista vähän mallia... Kuopiossa nimittäin jonotettiin tänä aamuna siinä kuuden aikoihin lippuja lauantaiseen matsiin... Voin kertoa, että jonot olivat jopa satojen metrien mittaisia, ja lippukojuja kaksi. Enää yksittäisiä seisomapaikkoja on jäljellä! Että hitaat hämäläiset, tervetulo Niiralaan!!!:DDDD
------
Voi olla, että tässä kohta iskee jonkinmoinen tyhjä olo (kuitenkin vain väliaikaisesti: Formulat alkaa!!!). Talven maailmancupit lähestyvät loppuaan. Mäkicup jatkuu onneksi vielä viikon verran... Yhdistetty sen sijaan saadaan päätökseen jo tänä viikonloppuna. Että Anssi-juntille vaan onnea kauden päätökseen, ja et sit vaaranna sitä Hauta-Masan "SE:tä" Planicassa ens viikonloppuna ja annat Masan hoitaa meille ME!!;D
------
Tähän loppuun voisi pitkästä aikaa lisätä jälleen pätkän Runebergia. Kaivoin tuolta kätköistäni ehkäpä yhden kansallisrunoilijamme lempirunoista, ja ajattelin, että ehkä sen voisin tähän lisätäkin. Tämä runo kosketti minua heti ensilukemisellani joskus jokunen vuosi sitten lukion äidinkielen tunnilla. Ainoa hetki:
------
"Mä yksin olin,
hän yksin tuli;
mun tieni ohi
vei hänen tiensä.
Ei luokse jäänyt,
mut jäädä aikoi,
ei puhutellut,
mut silmä puhui. -
Sa outo ollut,
sa tuttu tullut!
Pois päivä karkaa,
ja vuosi kuluu,
pois muisto toinen
jo toisen ajaa;
jäi lyhyt hetki,
se mulle iäks,
se karvas hetki
se armas hetki."
------
Hetkeksi vielä kuitenkin voisi kukin siirtää ajatuksensa Saksaan. Siellä ihmiset tarvitsevat nyt paljon lämpimiä ajatuksia selvitäkseen vaikeista ajoista. En jaksa edes kysyä miksi jälleen. Ei siitä ole mitään hyötyä. Sytytän itse ainakin nyt kynttilän tänään traagisesti menehtyneiden nuorten ja viattomien saksalaisten muistoksi ja kunniaksi, kehotan muitakin tekemään samoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti