Ja se ei kun todellakin lähestyy... Päivä päivältä, tunti tunnilta ja minuutti minuutilta... Se hetki, kun pääsee täpötäydelle stadionille huutamaan SAKSAn puolesta... Eiköhän se Suomi kaadu... Tästä saan todellakin kuulla, ja pitkään... Suuri SAKSA-fanihan minä tunnetusti olen, mutta että Suomea vastaan! Kuvitelkaa: kentälle kirmaa Podolski, Lahm, Schweinsteiger ym. Ballackin poissaolo todellakin harmittaa, mutta ei voi mitään... Kun vain vielä jostain löytäisi SAKSAn lipun tuon Suomen seuraksi, niin loistavaa.. ja se SAKSAn paitakin olisi aika ihana... Einigkeit und Recht und Freiheit... Tuo todellakin raikuu, Maamme-laulun lisäksi stadikalla keskiviikkona...
Yksi unelma toteutuu. Ei tätä voi uskoa. Muistan, kun viime syksynä arvottiin MM-karsinta lohkot... Pomppasin melkein katosta läpi, kun tajusin SAKSAn pelaavan samassa lohkossa Suomen kanssa ja tulevan myös tänne... Onneani ei voinut sanoin kuvitella, kun sain käsiini liput arvokkaimmat.. Niistä olisin todellakin ollut valmis maksamaan vaikka kuinka paljon... Ei sitä sentään joka päivä näe SAKSAn pelaavan Suomessa. Wau!;D
------
Päivät tuntuvat nyt todellakin kuluvan hujauksessa. Luentoja toistensa perään, lisää ja lisää ajateltavaa. Ei sillä etteikö se olisi tarpeellista, hyödyllistä ja ennen kaikkea mielenkiintoista, mutta vain niin kovin outoa. Sitä on nyt puolivuotta tottunut siihen ettei tarvitse päivisin tehdä oikeastaan mitään muuta töiden lisäksi. Olen ilmeisesti tajunnut jotain: hei, minullakin on elämä! Täysi sellainen... Kaikkea ei aina jaksaisi, mutta sellaista sattuu... Sitten onkin välillä hyvä ottaa vähän rennommin ja unohtaa kaikki hetkeksi... Laivalla se todellakin oli mahdollista... Ei tarvinnut miettiä mitään arkeen liittyvää, vaan unohtaminen oli paljon helpompaa kuin mitä normaalina bileiltana... Maihin tullessa arki taas koitti ja kaikki oli kuin ennen lähtöä: mieliin painui vaikka miten monta tekemätöntä ja keskeneräistä asiaa, jotka vain täytyisi hoitaa ja nopeasti. Pieni irtiotto oli todellakin tarpeen. Näin jälkeen päin sitä arvostaakin entistä enemmän...:DD
Mutta keskiviikkona helssinkiin...ja torstaina olis sitten nämä Aurasoudut ja perjantaina meidän fukseille tutustumisbileet.. Eli rentoutua saa kerrakseen... Ei ole valittamista.. Ei todellakaan... Hyvät ystävät kyllä pitävät huolen siitä, että meistä jokainen muistaa välillä rentoutua ja nauttia elämästä... Turha sitä on kaiken aikaa pingottaa ja stressata... Ei siitä itselleen tule kuin ennenaikainen vanheneminen ja lisää harmaita hiuksia (ihan kuin minulla niitä olisi...:D)... Eli kaikki vaan pitämään hauskaa... Niinkuin minä teen: koskaan ei todellakaan tiedä, mitä tapahtuu... Väittelyitä taitaa ainakin olla aika yleisesti tiedossa...jostain kumman syystä... En minä ainakaan...:DDDDD
------
Ja huomenna taas metsästämään lisää informaatiota pääkoppaan... Ei sitä minulla ainakaan koskaan ole liikaa... ja varsinkin, kun se sattuu välillä myös katoamaan sieltä... Tähän paikkaan, vähän ennen unta olisi sopiva paikka lueskella taas vähän Runebergia ja hänen viisauksiaan. Siispä luvassa on säkeistö runosta Nuoren tytön muistikirjaan:
------
"Oi, kuink' ihanaa - niin mietti tuo -
elon, hemmen, toivon, riemun taika!
Sa, ken loit mun valos loistoon, suo
kuihtumaton mulle kukkais-aika!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti