Olen saamaton

Jahas, kohta pitäisi vissiin pakata. En vain ole aiemmin saanut aikaiseksi. Ei ole huvittanut. Mutta kai sitä täytyy. Aamuun sitä ei kannata jättää. Kymmeneltä pitäisi nimittäin olla jo junassa. Aikainen herätys siis odottaa, mutta ei kai siinä mitään. Junassa voin sitten nukkua, tai ainakin koettaa nukkua.

------

Sain kuin sainkin tänään väännettyä tryffelit ja pakattua ne. Nyt onkin vain raahattava ne ehjänä Varkauteen. No, kai se onnistuu. Tiskasinkin myös. Kaikkea muuta olen siis tänään tehnyt, paitsi pakannut. Ei se olisi niin kovin vaikeaa, mutta kun en vain saa aloitetuksi. Siirrän sitä koko ajan vain myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Jotenkin en yhtään yllättyisi, jos pakkaisin sitten kuitenkin vasta aamulla.

------

Näin ehkä viime yönä enneunen. Tai siis näinkin, tavallaan. Tai ainakin toivottavasti. Alkuun en ihmetellyt sitä laisinkaan, mutta sitten kun soitin alkuillasta eräälle ystävälleni. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Olen aina pelännyt enneunia. En halua aavistaa etukäteen, mitä tuleman pitää. Tällä tavoin ryhdyn vain pelkäämään kaikkia omia uniani. Ei hyvä. Vaikka tämä uni ja sen seuraamukset toivottavasti ovatkin hyvät;)

------

Kokosin juuri tuossa muistitikulle kasan tiedostoja, joita pitäisi käydä läpi joulun aikana. Westh-projektiakin täydyy viedä eteenpäin. Sen tulokset pitäisi esitellä muulle ryhmälle 17.1., joten aikaa ei ole liikaa, eikä varsinkaan kun kandi on vielä hiukan kesken. Joten se siitä vapaasta ajasta. Mutta mieluummin teen Westh-projektia Varkaudessa, kuin että poltan itseni loppuun istumalla loppuvuoden yötä päivää koneen ääressä kotona. Niin, eihän minulla silloin olisi aikaa mihinkään muuhun;)

------

Juu, mutta ehkä minun tosiaan täytyisi nyt kaivaa matkalaukku jostakin ja edes hiukan pohtia, mitä minun sinne kannattaisi pakata. Ehkä toppahousut eivät olisi kovinkaan huono vaihtoehto. Mutta katsoo nyt jääkö tilaa.:)

------

Joka tapauksessa: jos en tänne enää ennen joulua eksy, niin oikein rauhallista ja lämmintä joulua kaikille! Kyllä se on jo kohta pian ohi;)

Talvi-ilta

Jahas, kello on jo vaikka mitä. Tai siis eihän se vielä sikäli ole paljoakaan, mutta minua ei vaan nukuta. Tämä ihmeellinen unettomuus on vaivannut tosiaan nyt jo kohta kaksi viikkoa, eikä tunnu millään loppuvan. Mutta ehkä vielä jonain päivänä. Ehkä tosin nyt en saa edes aikaiseksi mennä nukkumaan, sillä taustalla pyörii Subin leffa. No, ehkä sen jälkeen nukahdan sitten ilman mitään ongelmia.

------

Tuntuu muuten uskomattomalta katsella ikkunasta ulos pimeään talvi-iltaan. Siellä tuikkii vain muutama yksittäinen tähtönen ja kuu loistaa. On rauhallista. Ikkunoissa loistaa jouluvalot. Pitäisi kai vain sammuttaa omat valot ja vain katsella. Niin kaunista. Oli aivan pakko avata parvekkeen ovi ja kurkata ulos. Ei talvi-iltoja ihan joka päivä kuitenkaan koe.:)

------

Kaksi päivää ja niin paljon täytyisi vielä tehdä kaikkea. On pakattava, leivottava ja vaikka mitä. Mutta tämä on niin tyypillistä minulle: kaikki jää viime tinkaan. Olen kai perinyt sen tädiltäni, äitini siskolta. En tiedä miksi tuonkin lisäsin, lisäsinpähän vain. Enkä oikein edes tiedä, mitä tässä yritän höpöttää. Höpötänpähän vain. Se kuulema on kovin ominaista minulle.;) No, ehkä tämä on vain laitettava myöhäisen ajankohdan piikkiin tai jotain.

------

Meinasin eilen totaalisesti unohtaa isotätini syntymäpäivät. Onneksi sitten kuitenkin muistin soittaa hänelle. Olisi ollut kamalaa, jos olisin unohtanut ne. Hän sitten kertoi, että ehdin kuin ehdinkin nähdä mummiani Varkauteen mennessäni. Isoäitini on siis lähdössä jälleen Helsinkiin jouluksi, ja minä jo ehdin pelätä, että emme ehdi nähdä. On siis aivan loistavaa päästä lauantaina katsomaan mummia:)

------

Eilen meillä piti olla järjestömme joulumyyjäisvierailu ja joululaulutuokio Tuomiokirkossa, mutta kappas vain kun se sitten tavanomaiseen tapaansa muuttuikin kaveriporukan tuokioiksi. Mutta eihän siinä mitään: hauskaa oli. En ole koskaan aiemmin ollut kuuntelemassa tai laulamassa kauneimpia joululauluja, joten se oli sikäli minulle aivan uusi kokemus ja mieluinen sellainen. Eikä varmasti jää viimeiseksi:)

------

Joo, ehkä minä lopetan nyt tämän höpöttämisen ja keskityn nyt tuohon leffaan. Ehkäpä sitten saatan ihan vain vahingossa nukahtaakin vielä tämän vuorokauden puolella. Tosin ulkona on niin kaunista, että pelkään etten malta painua unten maille.:)

Kohta on joulu

Kohta on siis jälleen joulu. Tänä vuonna olen ollut jopa ihmeellisen innostunut joulusta. Tai siis olen itsekin innostunut hössöttämään, ehkä välillä taasen vähän liikaakin. Valkoisia pipareita on tullut leivottua jo kaksi satsia (kolmas ehkä tulossa), joulutorttuja olen väsäillyt. Niin, ja juuri äsken sain valmiiksi mariannetryffelit huomisia pikkujouluja odottamaan. Ensi viikolla meinasin tehdä niitä vielä yhden satsillisen porukoiden joululahjaan (toivottavasti saan vain raahattua ne ehjänä Varkauteen) :)

------

Yleensä olen siis lähinnä juossut karkuun kaikkea jouluhössötystä, mutta nyt se kaikki tuntuu jotenkin erilaiselta. On kiva hössöttää!:) Tosin se hössöttäminenkin aiheuttaa päänvaivaa: mummille täytyisi keksiä vielä jokin lahja. Niin, eihän siinä muuten mitään ongelmaa olisi, mutta tämä kun tuppaa aina lahjan saadessaan kysymään: 'mitä minä tällä teen?' No, täytyy vielä kierrellä ja kaarrella: ehkä sitä jotain osuu käteen.:) Niin, ja kuulin myös äidiltäni, että vastuu joulunlaitossa siirtyy yhä enenevässä määrin minun harteilleni. Kukaanhan ei tietenkään kysynyt minulta mielipidettä, mutta ei kai siinä mitään:)

------

Kandi on nyt sitten yllättävän hyvällä mallilla. Joulun ja uuden vuoden välinen viikko riittänee sopivasti sen viimeistelyyn. Eilen käväisin proffan juttusilla ja ilmenneisiin ongelmiin tuli ratkaistu sekä sain taasen hiukan lisää luottamusta siihen, että koko kandissa on jotain järkeä.:) Tammikuun alussa sen pitäisi sitten olla valmis ja niin se onkin. Paniikkia odotellessa;) Ai niin! Täytyykin muuten huomenna muistaa käydä hakemassa muutama kirjanen viikonloppulainaan, josko saisin tehtyä jotain silloin kandin eteen:)

------

Vaikka siis olen tänä vuonna innostunut hössöttämään ennenkuulumattoman paljon joulusta, niin se hössöttäminen ei ole vielä yltänyt siivoukseen. Mitenköhän saisin itsestäni niskasta kiinni ja kykenisin siivoamaan ennen joulua. Olisi kiva tulla sitten pyhien jälkeen takaisin kotiin, kun se edes suurinpiirtein näyttäisi ihmisen asuinsijalta. No, ehkä voisin aloittaa tänä iltana ja jatkaa viikonloppuna. Niin, paitsi että minun pitäisi lukea vielä huomiseen tenttiin. Ei mitenkään kovin miellyttävät vaihtoehdot: siivoaminen tai tenttiin lukeminen, jahas nyt tuli paha paikka;)

------

Viimeisen viikon aikana olen joka yö nukkunut todella huonosti ja levottomasti. Ensinnäkin en ole meinannut saada unta ennen kuin yöllä kahden aikaan ja toisekseen kun olen nukahtanut, unen laatu ei ole ollut kovinkaan kehuttavaa. Silti se ei ole näkynyt minussa mitenkään. En ole ollut mitenkään erityisen väsynyt tai mitään muutakaan. Ei vaan nukuta. Ehkä olen stressannut kandia liikaa, mutta en ymmärrä, miten se voisi vaikuttaa minuun vieläkin. No, joo, kaipa tämä tästä vielä tasoittuu ja jossain vaiheessa nukunkin taas normaaliin tapaan hyvin.:)

------

Viikon päästä sitä pitäisi sitten olla jo Varkaudessa. Meinasin ensi viikon perjantaina mennä Varkauden lukiolle hiukan esittelemään oppiainettamme jne. Eli koetan saada meille hiukan uusia opiskelijoita. Olen jo hiukan alkanut pohtia, mitä meinasin siellä höpötellä. Aikaa kun ilmeisesti on ihan runsaasti. Se on vaan sitten eri asia kuinka moni sikäläinen abi jaksaa perjantaiaamuna raahautua kahdeksaksi kuuntelemaan meikäläistä. No, veljeni on ainakin pakotettu paikalla;)

------

Jahas, ehkä minä siirryn tästä tekemään jotain järkevää. Kunhan vain saan ensiksi päätettyä siivoanko vaiko luen tenttiin. No, tokihan minun täytyy katsella kaikki mahdollinen valmiiksi huomista varten. Tentin jälkeen en oikein nimittäin ehdi kuin käydä suihkussa ja valmistautua pikkujouluihin. Huomenna ei siis ole aikaa etsiä sukkahousuja, tonttulakkia eikä sopivia koruja.;) Niin ja kohtahan alkaakin sitten Lemmen viemää:)

------

Ulkona on lunta! Ihan kuin se olisi jotenkin uutta, mutta on vain pakko riemuita, miten paljon sitä on jo nyt:D