Helpotuksen tunnetta

Huokaus ja helpotus! Nyt on kandi semmosella mallilla, että kehtaa edes ajatella huomenna lähettävänsä johdannon ja teorialuvun eteenpäin luettavaksi. Kuten aiemmin arvelinkin, niin parhaiten sain jälleen itsestäni irti viime tipassa. Sen vuoksi pidinkin tänään vapaapäivän luennoista ja keskityin vain ja ainoastaan kandin kirjoittamiseen. Ja se kannatti:)

------

Tämän illan ajattelinkin nyt vain siis olla ja olla ajattelematta mitään. Oikeastaan vasta ensi viikolla ajattelin jälleen pureutua tuon kandin ihmeelliseen maailmaan ja ryhtyä pakertamaan itse sitä tutkimusosuutta, joka on ollut vähän lomalla viime aikoina.:)

------

Viime viikonloppuna koetin kovasti ahertaa kandin parissa, mutta eihän siitä yllätys yllätys tullutkaan mitään. Istuin tuntikausia tietokoneen ääressä, tuijotin tyhjää ruutua ja ympärillä olevaa lähdekirjallisuutta, enkä vain saanut mitään aikaiseksi. Tämä oli siis lauantaina. Sunnuntaina en olisi ehtinytkään: keskitin silloin nimittäin kaiken energiani Formuloihini. Jee! Vettel voitti! Saatiin sitten samalla jälleen suomea puhuva maailmamestari, vaikkakin saksalainen;) Vettelin kuntovalmentaja on nimittäin suomalainen ja tämä on saanut Sebin innostumaan Suomesta oikin todella. Niin ja hän teki Kimit nousemalla kaukaa takaa muiden ohi viimeisessä kisassa mestariksi:D

------

No jos ihan puhtaasti keskitytään ajoon, niin kyllähän sitä mestaruus oikealle henkilölle. Vettel kirjautti nimiinsä kauden aikana kymmenen paalupaikkaa ja kisoja hän voitti viisi. Lisäksi tapa, jolla hän kehittyi kauden aikana, henkisesti. Vettelistä kypsyi mestari ja vasta 23-vuotiaana. Kaikkien aikojen nuorimpana. Niin ja mitä kaikkea Vettel onkaan jo tehnyt kaikkien aikojen nuorimpana. Ja mitä hän ehtiikään vielä urallaan saavuttaa, kun on jo nyt maailmanmestari. :)

------

Toivottavasti nyt sääennusteet pitäisivät paikkansa ja talvi tulisi, ja tällä kertaa pysyvästi! Ei tätä pimeyttä ja vesisadetta kukaan enää jaksa. Niin jaulisipahan samalla hiukan jouluntuntua näin ensi viikon joulumyyjäisten alla;)

------

Helpotuksen tunne on kyllä tullut viime aikoina erityisen tutuksi. Keväällä häämöttävä Unkarin-matkakin alkaa nimittäin pikku hiljaa hoitumaan, vaikka vielä hetki sitten näytti kovinkin pahalta. Ja vielä kun ensi viikolla saadaan uusi hallituskin (tai ainakin toivottavasti), niin kaiken muun lisäksi alkaa näyttää oikein hyvältä:)

------

Täytyisi kehitellä vielä tänä iltana pieimuotoinen kriisi vaatekaapin kanssa. Ja kuitenkin lopputulos on se, että valitsen hyvinkin suurin piirtein saman asukokonaisuuden kuin hyvin monesti aiemminkin. Huomenna en nimittäin ehdi todennäköisesti edes käymään kotona. On luentoja, juhlallisuuksia 60-vuotiaan professorin kunniaksi ja sen lisäksi vanhan suomen seminaari. Niin ja illalla olisi tarkoitus lähteä tanssimaan:) Niin, ja minä ehkä haluaisin näyttää huomeena hyvältä;) Että kriiseilemään siis:)

Olen jälleen minä!

Nyt on taas pitkästä aikaa sellainen olo, että on jälleen oma itsensä ja aivan kuin olisin herännyt henkiin jonkinlaisesta horroksesta. Liekö tähän sitten vaikuttanut se, että vietin viikonlopun Helsingistä palattuani vain ollen. En tehnyt mitään, mikä liittyisi opiskeluun tai mihinkään, mistä voisin stressata. Katselin vain leffoja ja rentouduin. Ja nyt se näkyy. Olen oikeasti innoissani siitä, että tunnen olevani jälleen minä. Toivottavasti tätä jatkuu mahdollisimman pitkään, eikä stressi kandista valtaisi mieliä.:)

------

No, eräs asia kuitenkin veti mieleni matalaksi (tai ainakin hiukan matalammaksi) viikonloppuna. Tämä jokavuotinen vuokrankorotusilmoitus nimittäin tupsahti jälleen postiluukusta. Eihän se vuokra nous tälläkään kertaa kuin "vain" 9 euroa, mutta se tarkoittaa sitä, että muutenkin pienistä tuloista minulla on käytössäni 9 euroa vähemmän kuukaudessa. Eikä se nyt muutenkaan ole kovin mukavaa kuulla, kuinka vuokra nousee, mutta opintotuki ei. Joo, ehkä sitä pitäisi harkita töitä opintojen ohella, mutta minä tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, että se ei ole hyvä idea. Tarvitsen nimittäin todella paljon omaa aikaa, jotta jaksan keskittyä yhtään mihinkään. Ja jos siis tähän lisäisin vielä töitä, niin olisin kohta henkisesti aivan raunioina.

------

Aika Helsingissä siis vierähti sukuloidessa ja sain vihdoin ja viimein käsiini sen kauan kaipaamani ja hehkuttamani vuoden 1937 version elokuvasta Tukkijoella. Tokihan minun oli se katsottava heti viikonloppuna ja olihan se aivan uskomatonta nähdä ja kuulla sukumme monilahjakkuuden, Elbe-tädin, ääntä ja eleitä. Kyllä hänessä joitain tuttuja piirteitä tunnistin, jotka osasin melkein samaten yhdistää esimerkiksi tätiini (ulkonäöllisesti minä vajaa kuuskymppisenä). Se on hieno elokuva, suosittelen ehdottoman lämpimästi sitä kaikille!:) Helsingissä tuli myös syötyä ihan kiitettävästi, joten nyt täytynee hiukan elellä taas terveellisemmän ruokavalion parissa:)

------

Tänään olen tuntenut itseni ahkeraksi. Aamulla (tai siis oikeastaan aamupäivästä) lähdin reippailemaan kohti Kuralaa ja postia. Eihän sinne toki pitkä matka ole, mutta se sijaitsee aivan väärässä suunnassa (ei siis lähelläkään keskustaa), joten sinne ei suuntaa kuin ainoastaan silloin kun on pakko. Päivän luento tuli toki skipattua, mutta kaikkea muuta olenkin sitten sähköpostin lisäksi saanut aikaiseksi: kandia olen tehnyt, päivittänyt järjestömme nettisivuja, tehnyt erästä kirjoitusharjoitusta huomista luentoa varten ja puhunut puhelimessa.:) Josko sitä saisi itsestään hiukan useammin tällaisen energianpurkauksen aikaiseksi, jotta tuntisi tehneensä jotain hyödyllistä. Kai sitä voi ainakin toivoa, mutta parempaan suuntaan menen koko ajan.

------

Yksi projekti minulla on vielä kuitenkin hyvin pahasti kesken. Olen koko syksyn kovasti koettanut uusia silmälasejani, mutta ei se vieläkään ole oikein onnistunut. Sen verran olen sentään saanut aikaiseksi, että olen käynyt jo näöntarkastuksessa, mutta se itse lasien hommaaminen vähän jätättää. Milloinkahan sitä saisi aikaiseksi raahauduttua ihmettelemään ja kummastelemaan erilaisia kehyksiä? Kai ne jouluun mennessä täytyisi koettaa hommata.

------

Pikkaisenko nyt jännittää nuorimman veljeni puolesta: hänellä on tulevana viikonloppuna edessään ikäluokkansa salibandyn SM-karsinnat Joensuussa. Veli kuitenkin ilmeisesti voitti lohkonsa maalintekijätilaston ja sijoittui pistepörssissäkin komeasti taisi olla kolmanneksi. Kuten sisko tietää: joukkueen ehdottomasti paras pelaaja. Mutta olisi se vaan niin hieno homma, jos se yltäisivät ikäluokan pääsarjatasolle. Ei vaan passaa soitella veljelle ennen karsintoja: voi nimittäin käydä niin, että onnistun luomaan hänelle paineita ilmoittamalla, että hänen taidoillaan joukkue voittaa kenet tahansa. Ja sehän ei tässä vaiheessa ole hyväksi:)

------

Jahas, ehkä minun olisi aika siirtyä kohta puoliin unten maille, jotta jaksan aamulla taasen herätä suurin piirtein ajoissa, jotta voisin tehdä hiukan kandia vielä ennen kuin suuntaan jälleen yliopistolle. Luentojen jälkeen tuskin nimittäin tulee edistettyä sitä yhtään, kun aika kuluu lähinnä iltaan valmistautumisen ja sähköpostin parissa;)