Tälläistäkö tämä koko loppukesä tulee sitten olemaan? Hyvällä tuurilla muutama aurinkoinen päivä, jonka jälkeen lämpötila tipahtaa siihen nippa nappa kymmeneen asteeseen ja vettä sataa kuin saavista kaataisi. Voin muuten kertoa, että on aivan äärettömän mielenkiintoista kykkiä tälläisellä säällä kylmässä kopissa ja yrittää epätoivoisesti myydä jäätelöä. Ihmiset kävelevät ohitse ja katsovat minua kuin hullua. No, jotain positiivista sentään löytyy: sen kun vain istun ja luen, ja palkka juoksee. Eli ei taaskaan pitäisi valittaa.
------
Viikonloppuna sää oli mitä mainioin, varsinkin valmistuneiden ja meidän juhlavieraiden kannalta. Silloin sitä toivoi, että olisipa kesä ainiaan. Lauantaina oli ehkäpä tähänastisen elämäni hauskimmat ylioppilasjuhlat: paljon savolaisia ja alkoholia. Lopputuloksen voi moni varmasti arvata.;D Toki itse olin hieman rauhallisemmalla tahdilla liikenteessä, sunnuntaina kun jälleen suuntasin töihin. Mutta sekään ei hauskuutta vienyt pois. Niin, olen naureskellut:olin Turussa ylioppilasjuhlissa, ja juhlissa oli enemmän savolaisia kuin turkulaisia. Melkoista siis.:D
------
Lauantai-iltana vai pitäisikö sanoa yöllä, jouduin jälleen kerran toteamaan miten pieni paikka Turku loppujen lopuksi on. Voi olla, että minusta nyt vain erinäisten syiden vuoksi tuntuu tältä, mutta alkaa jo pikku hiljaa naurattamaan ja ärsyttämään, kun törmään erääseen ihmiseen jatkuvasti ja voisin jopa sanoa kaikkialla. Tuntuu kuin en millään pääsisi hänestä ja kaikesta eroon, aivan kuin se kaikki seuraisi aina vaan. Hän vain tuntuu olevan aina siellä, missä minäkin. Jotkin opiskelijabileet vielä ymmärrän, mutta entäs sitten kaikki muu... Ei jotain voi noin vain unohtaa, jos siitä muistutetaan jatkuvasti... Kyselen jatkuvasti itseltäni, miksi näin.. No, joo ehkä minä tosiaan vain kuvittelen, mutta silti...
------
Huomenna minulla onkin sitten vapaapäivä, pomoni nimittäin ilmoitti tänään, että huomenna pidetään kioski kiinni, sillä joka tuutista on luvattu vettä sillä tahdilla, että heikompaa hirvittää. Minulla on siis tilaisuus lähteä Helsinkiin aiemmin kuin olin alunperin suunnitellut. Niin, kunhan vain ensin saan kiskotuksi itseni sängystä ylös. Pitkä viikonloppu Helsingissä hyvässä seurassa on juuri sitä mitä tukkoinen nenäni juuri nyt kaipaa. Vesisadetta en kuitenkaan pääse pakoon, se ilmeisimmin seuraa minua sinnekin. Mutta en anna sen häiritä. Odotan vain niin kovin ystäväni ja muutaman sukulaiseni näkemistä, että vesisade ei mitenkään voi pilata innostustani. Perjantai minulla vierähtääkin sukuloidessa, lauantaina on edessä ystäväni kaverin bileet, sunnuntaina varmaankin vain hengailua, mutta hauskaa tulee varmasti olemaan:D
------
Loppuisipa jo tämä perhanan flunssa. Ei minulla kuumetta sentään ole, mutta nuha vaivaa pahemman kerran. On kovin epämukavaa yrittää tällaisella fiiliksellä nukkua ja keskittyä yhtään mihinkään. Olen yrittänyt tänäänkin kotiin päästyäni lukea hiukan parin viikon päästä odottaviin tentteihin, mutta kun ei niin ei. Joo, ei saisi pistää taas flunssan piikkiin, mutta tämä oikeasti häiritsee. Ehkäpä yritän huomenna jossain välissä taas uudestaan. Olenhan minä kuitenkin ihan kiitettävästi saanut luettua, melkein kirjan per päivä, niin ja siinä sivussa sitten vielä vähän lauseoppia:D
------
Täytyy muuten todeta, että suklaa todellakin auttaa kaikkeen: ostin tänään levyllisen, ja söin sen melkein saman tien. Flunssa ei kaikonnut, mutta oloni parani huomattavasti. Ei siis todellakaan ole liioiteltua väittää suklaan vaikutusta. Parempaa lääkettä ei kai olekaan kuin suklaa.:D
------
Täytyy tästä kai suunnata vielä jatkamaan pakkaamista. Mukaani on tarttumassa taas jokunen kenkäpari ja muutama vaatekerta, unohtamatta toki kaikkea muuta elintärkeää... Milloin minä oikeastaan opin pakkaamaan järkevästi? Nytkin olen lähdössä vain viikonlopuksi, ja matkaani on tarttumassa semmoinen pieni matkalaukullinen tavaraa. Voi apua sentään!;D
------
Nyt täytyy kai hiukan hehkuttaa: keskustelin tänään äitini kanssa, ja meillä oli vähän puhetta, että käytäisiin Kuopiossa ensi viikonloppuna Varkauden vierailuni aikana. Nyt joku voi ihmetellä, miten jaksan hehkuttaa Kuopiossa vierailua, mutta en ole käynyt siellä liki kahteen vuoteen, ja minulla on oikeasti ikävä Kuopiota. Mietiskelin juuri tuossa, että voiko olla mahdollista, että minulla on jonkinlainen side Kuopioon vaikken ole siellä koskaan asunutkaan? Olen vain käynyt syntymässä siellä. Voisiko olla niin, että jollain tapaa mieleni kaipaa sinne aina tietyn väliajoin vain sen vuoksi, että olen siellä sattunut syntymään? No, joka tapauksessa minulla on ikävä Kuopiota, ja olen äärettömän iloinen, että mahdollisesti pääsen sinne jo pika puoliin:D
